Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, NC-17, 8/?) 16.11.2015

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, NC-17, 8/?) 16.11.2015

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Loka 04, 2010 4:41 pm

Title: Vain yksi vaihtoehto
Author: akumu
Beta: En koe tarvitsevani
Rating: R >
Pairings: Selviää lukemalla !
Fandoms: Acid Black Cherry, The GazettE, Koda Kumi, Ayumi Hamasaki, Miyavi, muita saattaa ilmetä ficin edetessä
Genre: AU, romance, DRAAMA, slash tulevaisuudessa, mystinen angst
Disclaimer: Idea on omani, en omista henkilöitä, joten he kuuluvat itse itselleen. En tahdo loukata ketään enkä aio rahastaa tällä. Pieniä omistuksia tulee lukujen edetessä joillekin lafilaisille ja ei-niin-lafilaisille.
Warnings: Draamaa, angstia, kliseisyyttä
Summary: Tee niin kuin sydämesi käskee sinun tekevän.

A/N: Jeba, viimeinkin saan jotain julkaisukuntoonkin ! Tätä ficciä oon aloitellut jo aikaisemminkin, ja sen takia aloin kirjoittaa tätä ideaa, koska muut, keskeneräiset ficcini eivät inspaa lainkaan. Ficci on saanut vaikutteita elokuvasta Titanic ( eräästä kohdasta siis vain, you will see it ! ) ja henkilöiden luonteet olen luonut omien ropetuksieni avulla. Jos mut tuntee, saattaa arvata parituksen, mutta pidän teitä nyt jonkun aikaa jännityksessä :) Muutamat alkusanat oon napannut Uma Karman Kaiken se kestää-kirjan takakannesta.

Ja tämä tulee olemaan viimeinen pitkäosainen ficci, jonka julkaisen täällä. Tämän jälkeen keskityn kirjoittamaan keskeneräisiä ficcejäni valmiiksi ja jatkan ainoastaan oneshotien parissa. Kommenttia kaipaisin joten... lukekaa ja kommentoikaa :)

Henkilöitä:
Yasunori
Ruki
Ayumi Hamasaki
Reita
Koda Kumi
Miyavi


Prologi


Rakkaus on ruma sana.

Rakkaudella on monet, niin hyvät kuin pahatkin, kasvot.

Rakkaus ei kuole koskaan.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaikessa se kärsii.


( Sydäntä ei osaa selittää. )


Rakkaus ei kysy lupaa saapuessaan, se tulee odottamatta, eikä se ei voi estää rakastavaisia altistumasta mielekkäille houkutuksille, tai taistelua puoleensavetäviä sanoja ja liikkeitä vastaan. Maailmassa on monenlaisia rakkaustarinoita, on hyviä sekä huonoja, eivätkä ne aina pääty onnellisesti. Onnellisia rakkaustarinoita on oikeassa elämässä aivan vaarallisen vähän.

Jos olisi mahdollista päättää rakastajansa ulkomuoto sekä se ajankulu, jonka aikana tehdä kaikki ne tärkeät asiat, suunnittelisiko jokainen maailman päällä elävä ihminen aikataulunsa sekä vaatimukset rakastajaansa ajatellen? Olisiko niin paljon helpompaa elää, kun voisi luottaa koko sydämensä pohjasta rakastajaansa ja uskoa, ettei tämä vahingossakaan kajoaisi kehenkään muuhun?


( Olisiko helpompaa uskoa itseensä? )


Entäs sitten, kun rakastaa jotakuta, mutta samalla sydän haluaa olla jonkun toisen, aivan kokonaan? Silloin toinen puoli sydämestä huutaa toista luokseen, toinen puoli toista.
Maailma jossa me elämme, ei ole paratiisi, se on monia asioita ajatellen ongelmallinen helvetti, jossa aika ei koskaan lopu, mutta toisaalta, aina sitä ei ole tarpeeksi.
Saa elää loputtomassa ajankierteessä miettien niitä virheitä, joita on tehnyt ja joita ei pysty korjaamaan, vaikka miten tahtoisikin.

Siellä, helvetissä, emme osaa tehdä oikeita ratkaisuja niiden väärien ratkaisujen jälkeen. Mikään ratkaisu ei koskaan ( niinkö se oikeasti on? ) ole kaikkien osapuolten kannalta hyväksi. Johonkuhun sattuu kuitenkin, enemmän kuin voi uskoa.


( Rakkaus satuttaa, saastuttaa mielen, saa sydämen palasiksi. )


Jos rakastaa kahta, hyvin erityistä henkilöä samaan aikaan ( sydän kuuluu jollekulle, mutta kenelle? ), joutuu tekemään sen, mitä ei ehkä ikinä haluaisi tehdä.


Kahdesta vaihtoehdosta se toinen on kuitenkin sydämelle se täydellinen vastapari, joka tekee ihmisestä kokonaisen. Kahdesta vaihtoehdosta joutuu hylkäämään sen toisen, joka ei ikinä anna väärää ratkaisua anteeksi. Silloin pieni pala elämästä hajoaa, niin hylätyn kuin myös päätöksen tekijän elämästä, maailmasta. Täytyy vain oppia kantamaan vastuu virheistään.


( Vaikka se ei helppoa olisikaan. )


A/N2: Kommenttia sitten vaan kehiin :) Hehs.
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ma Marras 16, 2015 8:00 pm, muokattu yhteensä 13 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, prologi/14?) 4.10.10

ViestiKirjoittaja Nukeochi » Ma Loka 04, 2010 5:21 pm

Heis!
Itse asiassa olin kattomassa just netistä elokuvaa ja välillä vain pidin taukoa vilkaistakseni, että onko jossain paikassa tapahtunut mitään uutta. Tämä sitten oli ilmestynyt tänne ja pakkohan se sitten oli lukea. :'D Etenkin kun huomasin sinun olevan kirjoittaja, ja vaikka olenkin sinulta aika paljon lukenut ja teksteistäsi pitänyt, niin en ole tainnut koskaan mitään kommentoida. Mikä häpeä.

Mutta niin, nimi sai heti kiinnostumaan. :----D Siitä en osannut päätellä oikein mitään muuta, kuin että varmana draamaa on luvassa. Vaikka AU:ta ei ole tullut viimeaikoina hirveästi luettua, niin AU on mulle mieleisempää kuin perus bändijutut. Juoni ei sitten ole niin tiukasti ''rajattu'' ja luvassa voi olla mitä tahansa. No oho, meni ohi aiheen. Mutta kuitenkin, Nimi + AU + muut suosikkigenret = Nam.
Fandomit kaikki on tuttuja, mutta ei kuitenkaan kuulu mun top10-popituslistaan, joten ihan positiivista lukea jostain sellaisista fandomeista, joista ei ole niin hirveästi tullut luettua ja kommentoitua. (miinus the GazettE) Etenkin odotan pääseväni lukemaan Acid black cherrysta!

Varmaan ainoa asia alkutiedoissa, mikä sai tähän mennessä niskavillat pystyyn oli varoitus kliseistä. Niitä veitikoita meinaa yritän kiertää parhaani mukaan, mutta koska olet luultavasti ainoa ficcari Lafissa, jolta kliseitä siedän, koska ne eivät ole ennenkään mua jostain syystä sun kirjoitustyylissä haitanneet, en anna sen häiritä.
Vaikutteita Titanicista? Uu mama.♥ Titanic on klassikko. :----(

Mutta niin, nyt kirjoitin viestikentän verran alkutiedoista. Voisi ehkä sanoa jotain siitä prologistakin, hmmm?

Alku oli melko neutraali, eikä saanut herätettyä sen kummempia ajatuksia. Heti ensimmäisistä lauseista tuli kyllä harvinaisen hyvin selville, että romance tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan yksi päägenre(istä).
Mutta pakko myöntää, olen heikkona kaikenmaailman sulkuihin laitettuihin, lisääviin ja fiksuihin pätkiin. Joten kun ensimmäinen kursivoitu lause osui silmiin, ei voinut olla hymyilemättä ja odotukset tätä ficciä kohtaan nousi huimasti.

Olisiko niin paljon helpompaa elää, kun voisi luottaa koko sydämensä pohjasta rakastajaansa ja uskoa, ettei tämä vahingossakaan kajoaisi kehenkään muuhun?

( Olisiko helpompaa uskoa itseensä? )

Sori a bit pitkä quote, mutta niin. Etenkin tää kohta sai mut todellakin miettimään. Ja jos mä jotain rakastan AU:n, angstin ja sulkulauseiden lisäksi, niin ficcejä, jotka saa lukijan ajattelemaan. Tää oli tosi nätti.

Luin prologin kahdesti, ja pidin siitä kovasti, vaikka siellä täällä niitä kliseitä olikin. Virheitä en löytänyt yhen yhtäkään, eikä mikään lause töksähtänyt ikävästi silmään. Tää on kaikin puolin onnistunut alku, ja voit olla melkoisen varma, että tätä tulen jatkossakin lukemaan. :-----))

Huhhuh, en ole pitkään aikaan kirjoittanut kellekkään kauttaaltaan positiivista kommenttia, enkä varmaan koskaan näin lyhyessä ajassa, joten olo on melkoisen huojentunut.
Mutta kiitoksia kovasti tästä, niin kuin ylempänä sanoin, pidin tästä kovasti! Jatkoa odottelen.
Viimeksi muokannut Nukeochi päivämäärä To Loka 07, 2010 2:29 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
[Can you hear me now?]

Avatar
Nukeochi
Teknikko
 
Viestit: 137
Liittynyt: Su Tammi 03, 2010 7:28 pm

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, prologi/14?) 4.10.10

ViestiKirjoittaja pipatsu » Ma Loka 04, 2010 5:34 pm

tööt .
mä jäin sanattomaks O_O ja se tapahtuu harvoin, usko pois XD

tykkäsin...kauniita sanoja punottuna kauniisiin lauseisiin : DD

mut ei kyllä mtn käryy mist kirjasta nuo sanat vois olla : D

...
uskon, että tämä ficci tulee olemaan tämän perusteella todella hyvä :33 tykkään muutenkin kirjoitus tyylistäsi, mutta en ole saanut aikaan kommentoitua XDanteeksi :D

öö tästä mun kommentista ei nyt paljoa saanut irti, mutta kirjoittamisen iloa : D

ja komppaan Nukeochia
Nimi + AU + muut suosikkigenret = Nam.



akumu kirjoitti :
Maailma jossa me elämme, ei ole paratiisi, se on monia asioita ajatellen ongelmallinen helvetti, jossa aika ei koskaan lopu, mutta toisaalta, aina sitä ei ole tarpeeksi.
Saa elää loputtomassa ajankierteessä miettien niitä virheitä, joita on tehnyt ja joita ei pysty korjaamaan, vaikka miten tahtoisikin.

Siellä, helvetissä, emme osaa tehdä oikeita ratkaisuja niiden väärien ratkaisujen jälkeen.


tämä. tämä on kaunis. en osaa selittää sitä, mutta se on todella kaunis.

//Amber: Olisi ihan hyvä saada kommentiin vähän muutakin sisältöä kuin quoteja ja epämääräistä ihkutusta. Paremmilla perusteluilla tääkin kommentti olis antanut kirjottajalle enemmän.

// doing. korjaampas ? asian : 3

tää oli ja on edelleen kyllä mulle vähän epäselvä, mitä tässä kerrotaan : > lauseet on kauniita, mutta jokseenkin epäselviä, tai sit en vaa tajunnu :---DD uskoisin, että asia selviää uusien lukujen ilmestyessä : 3

paritusta tästä ei kyllä pysty arvaamaan : D vai liekö sitä ollenkaan ? o_o no~ toivotaan että on nwn

tässä--- tässä on kolmiodraama ? mitä ?! alan vetää johtopäätöksiä jo prologista ?! WTF ?! XD kolmiodraama-ficit on kivoja, tosin, käy sääliksi sitä, ketä jää sitten lopulta yksin : < tai siis riippuu ihan siitä, vihaako se kyseistä kolmiodraaman keskeistä henkilöä...tai siis jos se on päähenkilö niin se on sitten vähän huonompi juttu, mutta juonen kannalta mahtavaa : > tai ainakin mun mielestä : > tai siis, ei se ole kiva että se vihaisi sitä, vaan kiinnostaisi, miten siinä hommassa sitten lopulta oikein kävisi : >

ja toivon et tää on nyt tarpeeksi rakentava : 33
Viimeksi muokannut pipatsu päivämäärä Ma Loka 11, 2010 4:12 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
pipatsu
Roudari
 
Viestit: 54
Liittynyt: La Heinä 03, 2010 9:23 pm
Paikkakunta: ernolandia

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, prologi/14?) 4.10.10

ViestiKirjoittaja CANDYSMILE » Ma Loka 04, 2010 6:50 pm

Tiivistettynä sanon vaan et tää prologi on niin kaunista kieltä et voisin itkee. Niin_ helvetin kaunista. ;_;♥
( ja minä kun ajattelin että suomen kieli on aika ruma kieli )

Mä vakuutuin tän prologin mahtavuudesta & ihanuudesta jo eilen, kun sain kunnian lukea tästä pieniä pätkiä. Ne pätkät luin monta kertaa, vaan että saisin lukee niin hyvää tekstiä pitkästä aikaa.
Mun mielestä lafin taso / aktiivisuus on laskenu aika paljon, en löydä enää lukemista, mut nyt löysin jotain mitä haluun lukea lisää ja lisää, ja haluun kannustaa sua jaksamaan sekä kirjoittajana sekä ihmisenä.
Noi suluissa olevat lauseet on jotenkin.. jännät. Vähän niinkuin noiden muiden kappaleiden välissä pieniä kuiskauksia. Teksti on sujuvaa luettavaa, ja se jotenkin imaisee sisäänsä ahmimaan aina vaan lisää tekstiä. Ja koska tunnen sinut niin taidan hyvinkin arvata parituksen ilman vihjeitä, aaaa.
Tän prologin sisältö pyörii nyt mun päässä kun yritän yhdistää sitä omaan elämääni ja sen kulkuun, ja hassua kyllä löydän jotain yhteistä niiden välillä.

Tää prologi vakuutti mut ja varmasti monet muutkin että tästä tulee tosi hyvä ficci. Mä ainakin uskon että tulee.

Musta on myös mahtavaa et sä jaat tän tekstin muiden kanssa ;_;

Keep on going, ja pyydä vaan apua jos tarviit, autan mielelläni jos vain voin !! ♥
Viimeksi muokannut CANDYSMILE päivämäärä Ma Marras 01, 2010 10:19 am, muokattu yhteensä 1 kerran
笑って? 笑って? 心からの笑顔で 涙拭いて・・・
傷付く時もあるんだって・・・ つまずく事もあるんだって・・・
君は言ったけど・・・

Avatar
CANDYSMILE
Fani
 
Viestit: 17
Liittynyt: Ti Joulu 29, 2009 12:37 am

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, prologi/14?) 4.10.10

ViestiKirjoittaja serellenders » Ti Loka 05, 2010 12:01 am

Mä huomasin tän heti kun pistit tän tänne. Olin fiiliksissä kun tosiaan huomasin, että akumulta oli tullut jotakin uutta, mutta...
yhyy en haluis sanoo tätä, mutta en tykännyt. En sitten ollenkaan. Mun tekis mieli nyt vaan anella ja pyytää, että palaisit siihen sun vanhaan kirjoitustyyliin, koska tää tyyli oli täysin vieras mulle. Myönnän lukeneeni useamman kuin mitä olen kommentoinut.

Ensiksi toi alkulainaus kaiken se kestää-kirjasta. Kumpa olisit jättänyt sen pois. Samoin nuo sulut - niillä ei ollut mitään virkaa. Tää ei tuntunut sen akumun tekstiltä jonka ficcejä olen lukenut aiemmin. Prologi on täynä kauniita sanoja ja kauniita kielikuvia, mutta ne on merkityksettömiä ilman tarkoitusta. Miten mä nyt selittäisin tämän... Jotenkin tällä prologilla ei ollut mitää päämäärää tai tarkoitusta. Musta tuntuu, että kun ensimmäinen osa ilmestyy niin on samantekevää onko lukenut prologin vai ei. Se ei nimittäin nyt herättänyt mitää tunteita, ei mielenkiintoa, ei mitää. Tämä myös oli tosiaan kliseinen jos ei muut, angstista hattararomantiikkaa hyrr~ liian kliseistä (ikävä kyllä) mun makuun.

Positiivista sanottavaa on vähän, kauniita sanoja, kauniissa lauseissa. Virheetöntä ja helppo lukuista tekstiä. Anteeksi.

Mua inhottaa itteäni kirjoittaa ja julkaista tää kommentti, mutta... Noh yritä ottaa tää kritiikkinä ja mä palaan vaikka sitten sun vanhemman tuotannon pariin jos muu ei auta ^^''
Kun ruumiini ajattelee... On ihollanikin sielu
Colette, la retraite sentimentale


ex-altesse

Avatar
serellenders
Teknikko
 
Viestit: 147
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 1:39 pm
Paikkakunta: warkaus

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, prologi/14?) 4.10.10

ViestiKirjoittaja minnako » Ti Loka 05, 2010 9:32 pm

Muutamat alkusanat prologissa oon napannut lempikirjani takakannesta. Katsotaan tajuaako kuinka moni, mikä kirja on kyseessä.


Muistathan silti laittaa tekijänoikeudet kohdalleen, sillä kaikki eivät välttämättä tunne ko. kirjaa, kiitos.
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, prologi/14?) 4.10.10

ViestiKirjoittaja sunny » La Loka 30, 2010 7:33 pm

Vaikkeivät jatkoficit kuulu suosikeihini, pääosin koska en muista seurata niitä, päädyin silti lukemaan tämän prologisi. Syy siihen oli mm. se, että tässä esiintyy Ayumi, joka on yksi niistä harvoista artisteista, joista tiedän tällä foorumilla muutakin kuin nimen ja bändin :D Sekä tietty Koda Kumi ja Miyavi, mutta he eivät ole aivan niin tuttuja minulle kuin Ayumi.

Tässä on moniosaisuuden lisäksi muitakin seikkoja, joita yleensä lukemissani ficeissä ei ole. Ensinnäkin, yleensä en lue NC-ficcejä suomeksi, koska... no, suomen kieli on vain minulle vähän turhan kiusallista korkean ikärajan ficeissä. Toivon siis jo nyt, että tulevaisuudessa ilmenevä slash ei saa oloani epämukavaksi :D Vinkkinä siis, lennokkaat ja vertauskuvainnolliset sanavalinnat on aika jee.
Petyin myös, koska tässä ei ole hettiä ? :( Olisin toivonut Ayumin (tai no, miksei Kodankin) löytävän jonkun miekkosen itselleen näiden Acid Black Cherryn ja the GazettEn poikien joukosta (tai miksei tietty Miyavinkin). Ehkä vain ei saisi olettaa, että heti, kun starring-joukossa on naisartisti, fic sisältää tälle foorumille harvinaista hettiä. Jos saisit joka tapauksessa mukaan ujutettua edes vähän heteroita, niin saisit takuulla ainakin yhden innokkaan lukijan :)

Muiden seikkojen puolesta tämä kyllä vaikuttaa melko lupaavalta. Hyvin suunniteltu koukeroinen draama on aina viihdyttävää luettavaa, romanssit on jee, slash on jee, ja... no, angst ei ole niin jee, mutta hyvin toteutettuna ja mystisenä se varmasti menee :D Kliseiden kanssa samoin, minulla ei ole mitään niitä vastaan, jos ne eivät ole aivan ilmeisiä.
Koska olet melko tunnettu kirjoittaja (ainakin julkaisumäärästäsi ja lukijakunnastasi päätellen :D), niin voin sanoa jo nyt, että odotan tältä melko paljon. Älä kuitenkaan ota sitä paineina, vaan pikemminkin motivaationa !

Sitten itse prologiin (jo oli aikakin ?). Rivitys ja yleinen ulkoasu oli hyviä, mutta toivoisin, että saisit sulkeisiin laitetut lausahdukset esitettyä jollakin toisella tavalla. Ne häiritsevät lukemista ja tekstin hahmotuskykyä hieman minun kohdallani, ja jotenkin silmä aina ottaa niihin ikävästi kiinni. Ymmärrän kyllä, mitä ajat niillä takaa, mutta toivottavasti sinäkin ymmärrät, mitä minä ajan mielipiteelläni takaa. :D

Prologi vaikutti muutoin aika lupaavalta, vaikka kirjoititkin samasta asiasta periaatteessa koko ajan. Pidin kuitenkin pohdinnastasi, se oli sopivan perusteellista ja mietteliästä, esitetyt kysymykset olivat todenmukaisia ja ymmärrettäviä. Prologi kuulostaa siltä, että jonkun on tehtävä valinta kahden rakastajansa välillä, mikä saa minut miettimään, että saako sellaisesta tosiaan noin neljäntoista osan mittaisen ficin ? :D Mukana on tietenkin enemmän kuin kolme henkilöä, enkä totta puhuen malta odottaa, minkälaisia kuvioita oikein kehitteletkään.

Toivottavasti sinulla on intoa jatkaa tätä yhä, sillä minusta saat ainakin yhden lukijan ! Mutta tämän on parasta olla hyvä, jos tässä ei ole hettiä ;D Vitsi vitsi.
難道 是天意

Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, prologi/14?) 4.10.10

ViestiKirjoittaja akumu » Su Loka 31, 2010 5:21 pm

Nukeochi:

Draamaa tosiaankin on luvassa, niin kuin alkutiedoista saattaakin jo huomata ! En oo ikinä ennen kirjoittanut tämän kaltaista draamaa, jota parhaimmillaan tähän ficciin työstän, joten pieniä vaikeuksia saattaa tulla ja ehkä ne sitten näkyvät tekstissäkin. Mutta pyrin kuitenkin parhaani mukaan tekemään tästä juuri sellaista ficciä kuin mitä oon mielessäni suunnitellut. Tässä tulee tapahtumaan kaikenlaista, mutta saatan turvautua parin ihmisen apuun siinä asiassa, joten enköhän mä sitten, ainakin jollain tavalla, onnistu !

Itse oon tottunut kirjoittamaan The GazettEsta melkein aina, koska se on mulle läheisin bändi, josta on sen takia helppoa kirjoittaa. Tässä on mukana myös sellaisia fandomeita, joista mä en oo itse kirjoittanut tyyliin ikinä, joten vaihtelu virkistää, niinhän sitä yleensä sanotaan ! Toivon mukaan mulla ei tule vaikeuksia tehdä jokaiselle henkilölle omat luonteet ja silleensä, "uusista" hahmoista kirjoittaminen on mulle joskus vaikeaa.

mutta koska olet luultavasti ainoa ficcari Lafissa, jolta kliseitä siedän, koska ne eivät ole ennenkään mua jostain syystä sun kirjoitustyylissä haitanneet, en anna sen häiritä.


Mä pyrin huolitellusti ja hillitysti laittamaan tekstiin niitä kliseitä, joista mut tunnetaan :D Paitsi että ne kliseet ovat aikalailla perus kamaa, koska ne ovat vähän samankaltaisia kuin sellaiset kliseet joissain rakkauskirjoissa ja -elokuvissa. Eli ei tule mitään sellaista niin erityistä olemaan, oon vaan ite tykästynyt kirjoittamaan romantiikasta niin täältä pesee. Ja kyllä, Titanicista on otettu YHDESTÄ KOHDASTA vaikutteita. Oon suunnitellut päässäni jo vaikka mitä, eli en tahdo epäonnistua tän ficin kanssa.

Tää on kaikin puolin onnistunut alku, ja voit olla melkoisen varma, että tätä tulen jatkossakin lukemaan.


Toihan on hyvä kuulla !

Kiitos kommentistasi ja kaikesta positiivisesta, jota sanoit ! Pyrin tekemään tästä luettavan ficin, kiitos vielä ! ^^

omppu-chan:

Yritin tehdä prologista oikeasti sellaisen kauniin, joka saisi ihmiset oikeasti miettimään tämän merkitystä. En tiedä onnistuinko siinä, mutta mä oon itse tyytyväinen prologiin, ja mukavaa kuulla, että säkin pidit tästä ! Alku tosiaankin on ehkä vähän epäselvä, mutta eiköhän sen sitten myöhempien lukujen myötä ymmärrä. Ficin ei kuitenkaan ole tarkoitus olla mikään sellainen, jossa perehdytään enemmän kuvailuun kuin tapahtumiin. Ficci keskittyy lähinnä rakkauteen ja siihen, mitä on valmis tekemään sellaisen ihmisen puolesta, jota rakastaa.

Ja koska ihmisten täytyy tehdä valintoja, niin tämä on sellainen ficci, jossa jonkun on pakko tehdä ratkaisu parin asian väliltä. Se tuo mun mielestäni hieman realistisuutta koko aiheeseen, vaikka tässähän on genrenä AU. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jotkin asiat voisi olla sellaisia, joita tapahtuu myös oikeassa elämässä, eikä tällaisessa pienen fanitytön kirjoittamassa ficissä :D

tässä on kolmiodraama ?


No comments ! Tuutte huomaamaan sen kyllä ;)

Kiitos kommentistasi !

CANDYSMILE:

Sä oot ainut, jolle oon mesen välityksellä spoilannut kohtia ekasta luvusta. Ja musta on niin ihanaa kuulla, että myös sä olet yksi niistä harvoista, jotka tätä ficciä tulee lukemaan. Odotin tälle sellaista vähän kylmempää vastaanottoa, koska tämähän ei tosiaankaan ole sellainen prologi tai ficci, johon tunkisin kuvailua paljon. Vaikka kuvailua tuleekin, enemmän perehdytään siihen, mitä valintoja kyseiset henkilöt tässä ficissä tulevat tekemään. Oh, meni vähän aiheen vierestä, mutta kumminkin - etköhän sä ymmärrä, mitä tarkoitan.

Mun mielestä lafin taso / aktiivisuus on laskenu aika paljon, en löydä enää lukemista, mut nyt löysin jotain mitä haluun lukea lisää ja lisää, ja haluun kannustaa sua jaksamaan sekä kirjoitttajana sekä ihmisenä.


--- hemmetin iso kiitos sulle, rakas ♥

Kiitos kehuistasi ja itse kommentistasi, pyydän apua toki, jos sitä tarvitsen ! Ihanaa, että tää ficci oikeesti miellyttää sua niin paljon, että haluut lukea lisää jatkoa. Lupaan kirjoittaa niin paljon kuin vaan ehdin ensi viikon pidennetyllä viikonlopulla, joka mulle suodaan. Ehkäpä ensimmäinen luku tuleekin ilmestymään tänne heti mun koeviikkoni jälkeen, who knows ;)

Mutta siis, kiitos !

serellenders:

yhyy en haluis sanoo tätä, mutta en tykännyt. En sitten ollenkaan. Mun tekis mieli nyt vaan anella ja pyytää, että palaisit siihen sun vanhaan kirjoitustyyliin, koska tää tyyli oli täysin vieras mulle.


Eihän kaikkia voi miellyttää, sehän on ihan päivänselvä fakta, right ? :D Mutta siis - mä en jotenkin nyt yhtään ymmärrä, että miksi sä haluat mun palaavan siihen vanhaan kirjoitustyyliin. Koska vaikka tämä teksti, joka tässä prologissa nyt ilmeni ei ole samanlaista kuin ennen etkä sä ole tottunut lukemaan tätä niin mä en oikeasti voi sille mitään. En tahtoisi sanoa tätä, koska saan tämän kuulostamaan kauhean ilkeältä, mutta hei, remember that, että mä kehityn kirjoittajana ja se kaikki teksti, jota mä kirjoitan on kaikkea sitä, mihin mä pystyn.

En mä pysty noin vaan palaamaan siihen vanhaan kirjoitustyyliin, enkä toisaalta haluaisikaan. Ja tämähän oli vasta prologi ? Mä kokeilin rajojani ja tässä on lopputulos. Ymmärrän kyllä, että sä toivoisit mun kirjoittavan vanhaa tekstiä, mutta mä en pysty siihen enää, koska oon astunut portaita ylemmäs siihen suuntaan, jossa se kirjoitustyyli muuttuu. Ei se aina pysy samanlaisena, vaikka kuinka tahtoisi. Toivottavasti ymmärrät, mitä tällä tarkoitan. Onhan se kivaa tietää, että muut toivovat mun kirjoittavan sitä vanhaa tekstiä, jota ennen tuotin. Arvostan rehellisyyttä :)

Musta tuntuu, että kun ensimmäinen osa ilmestyy niin on samantekevää onko lukenut prologin vai ei.


Saattaa olla niinkin, mutta kun useimmatkaan eivät tajua koko ideaa niin musta on ihan hyvää laittaa sellainen prologi, joka vähän ohjaa siihen kyseiseen aiheeseen, jonka ficci kantaa sisällään. Joo, tässä on genrenä rakkaus ja valinnat, mutta eivät ne ole ainoita asioita, joita tässä ficissä jauhetaan.

Kiitos kommentistasi.

Amor:

Kyllä mä tätä aion kirjoittaa, vaikka henkeni uhalla sitten, koska oon suunnitellut tätä kuitenkin niin kauan ja tää on oikeastikin vähän erilaisempaa tekstiä kuin mitä oon tottunut kirjoittamaan. Oon nyt hullaantunut päivä päivältä enemmän rakkausjuttuihin ja kaikkeen draamaan niin tässähän on niin sanottua "hyvää terapiaa", saan vähän purkaa ajatuksiani ja tunteitani kirjoittaessa. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä tämän ficin tarkoitusta, toisaalta oon iloinen, koska sitten kannattaa ainakin lukea eka ja toinen luku :) Vaikka eka luku onkin vähän sellaista johdattelevaa tekstiä niin kakkosluvussa tapahtuu EHKÄPÄ jotain mielenkiintoista.

Jos joku onkin sanonut sulle, että sun kirjotustyyli on muuttunut, niin mun mielestä ei.


Voihan se niinkin olla, kukin omalla tavallaan !

Musta tuntuu, että mun kirjoitustyyli on jossain mielessä muuttunut kömpelömmäksi enkä mä tahdo puolustella itseäni, mutta se paha writer's block on yksi kamala aiheuttaja, jonka takia tekstiä on nykyään vaikeampi tuottaa kuin miettiä mielessä, mitä tahtoisi kirjoittaa. Musta oikeasti tuntuu, että kirjoittaminen on mulle nykyään velvollisuus ja siksi päädynkin kirjoittamaan sellaista tekstiä, joka ehkä saattaisi miellyttää lukijaa. En mä tiedä, pakko päästä tästä ajattelutavasta eroon ! Mutta musta on kivaa kuulla, että sun mielestä mun kirjoitustyylini ei oo muuttunut ^^

Otsikko on jotenkin niin sua. Pelkästään sen perusteella oisin melkein voinut sanoa, että tää on sun tekstis.


... oonko mä niin tunnistettavissa ? :(

Hymyilin vähän, kun luin tota sun niin sanottua vinetystäs. Kyllä mä ton tiesin, mutta mä en oo nyt mitenkään pahemmin lukenut raamattua / perusta raamatusta tai niistä jutuista, ja koska oon lukenut tota Uma Karman Kaiken se kestää-kirjaa niin ilmoitin sitten, että se on sieltä takakannesta näpsästy :D Toivon mukaan ihmiset sitten ymmärtävät, että tuo kohta on raamatusta :)

Oisin kyllä muutenkin ehkä arvostanut, jos oisit kirjottanut koko prologin itse


Kirjoitin muuten koko prologin itse, mutta ton kohdan vaan näpsäsin muualta.

Kiitos kommentistasi ♥

minnako:

Ok, asia hoidettu !

sunny:

Oh, hämmästyin kommentistasi, vaikka kokonaisuudessaan se oli todella positiivinen yllätys ! ^^ En odottanut tämän saavan enää kommentteja muuta kuin vasta ensimmäisen luvun julkaisun jälkeen, jos silloinkaan. Ja mun on nyt valitettavasti sanottava, ettei tässä välttämättä Ayumilla tule olemaan kauhean suurta roolia :( Ellen vaihda Kodan ja Ayumin paikkoja, jolloin Ayumin rooli muuttuisi niin sanotusti isommaksi. Mutta mä mietin asiaa ! ;)

Ja hei, mä en sitten taas oo melkein ikinä kirjoittanut mitään NC-17-ficcejä, koska musta tuntuu, että tuun feilaamaan :D Voi olla, että jos tuun toisiin aatoksiin niin pyydän moderaattoreita siirtämään tämän K-15-puolelle. Mä oon niin paineissa siitä yhdestä kohdasta, jonka takia varmuuden vuoksi tungin tämän ficin tälle korkeamman ikärajan puolelle.

Petyin myös, koska tässä ei ole hettiä ? :(


Äläs nyt, suunnitelmiin saattaa tulla muutoksia ! ;)

Muiden seikkojen puolesta tämä kyllä vaikuttaa melko lupaavalta. Hyvin suunniteltu koukeroinen draama on aina viihdyttävää luettavaa, romanssit on jee, slash on jee, ja... no, angst ei ole niin jee, mutta hyvin toteutettuna ja mystisenä se varmasti menee :D


Mä oon tosiaankin suunnitellut tätä omasta mielestäni hyvin, koska mulla pruukkaa nää pitkäosaiset ficit olemaan sellaisia, että kirjoitan pari ensimmäistä lukua hyvin ja loput kirjoitan sitten muutamassa hujauksessa, joten tämän ficin kanssa ei tule olemaan sellaista ongelmaa :) Pyrin kirjoittamaan tähän kunnollista draamaa, kunnollista slashia, romantiikkaa ja no, angstia nyt ei paljon tule, mutta jonkun verran. Täytyykin ehkä muokkaa noita genrejä, voisinkin tosiaan ujuttaa tähän joukkoon heteroita, koska oon itse kyllästynyt ainaisiin homoficceihin... Kiitos ideasta !

Älä kuitenkaan ota sitä paineina, vaan pikemminkin motivaationa !


Kommenttisi tosiaankin nosti motivaatiotani jälleen yhden portaan ylemmäs ! :D

Prologi kuulostaa siltä, että jonkun on tehtävä valinta kahden rakastajansa välillä, mikä saa minut miettimään, että saako sellaisesta tosiaan noin neljäntoista osan mittaisen ficin ?


Jotkut luvut tulevat olemaan myös sellaisia, joissa ei tapahdu kaikenlaista draamallista. Eli ei tästä mitään maailmoja mullistavaa ficciä kuitenkaan tule, aikalailla normaali, joka tosin sisältää paljon romantiikkaa, kliseitä ja draamaa ! Mutta kyllä tässä AUn ohella tulee olemaan paljon realistisuutta. Pyrin ainakin siihen ^^' Ja otan oikeuden muuttaa lukujen määrää, koska saa tosiaankin nähdä tuleeko tästä näin pitkä, pidempi vaiko lyhyempi.

Kiitos paljon kommentistasi ! ^^
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, prologi/14?) 4.10.10

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Marras 15, 2010 8:39 pm

A/N: It's finally here ! Mua pelottaa julkaista tää jotenkin, koska ei tää oikeestaan ollut niin hyvä kuin mitä itse alussa ajattelin. Tää on tällästä... yhdessä aiheessa polkemista koko ajan, mutta no, saa nähdä, mitä mieltä te ootte : ) Tarkotuksena ei kyllä muutenkaan ollut kirjoittaa ensimmäiseen lukuun jotain actionia vaan ihan tällaistä pientä johdantoa siihen aiheeseen, mikä tästä kehkeytyy. Tää on vähän niin kuin jatkoa prologille, I think.

Mut, pidemmittä puheitta, here you are ~


Chapter one


Vaaleansinisen rivitalon ikkunasta kuulsi haalea valo pimeälle jalkakäytävälle, josta Yasu katseli kotiaan ja samalla lähiympäristöä. Nuorisojoukko hyppeli kovaäänisesti skeittilaudoillaan ohuissa t-paidoissa pitkin asfalttia, vaikka oli jo syksy. Oli pimeää ja mustahiuksinen mietti, miten nuo nuoret, skeittitaitojaan esittelevät pojat näkivät siinä pimeydessä eteensä.

Yasu näki, kuinka ikkunan ohi käveli ruskeahiuksinen, lyhyt henkilö. Virne nousi hänen huulilleen, hän oli nyt aivan varma, että hänen pitkäaikainen miesystävänsä oli edelleenkin hereillä. Tosin, eihän kello ollut kuin vähän yli kymmenen.
Pian, kesken ajattelunsa, mustahiuksinen pitkä mies jatkoi matkaansa hitain askelin ajatusten kieppuessa hänen mielessään.

Heidän, Yasun ja Rukin, pitkä seurustelusuhde oli ollut tavallista aikaa jo pari vuotta. Suhteen alkuaikoina molemmat olivat jaksaneet olla romanttisia toisilleen, mutta nyt se kaikki romanttisuus oli lähes tavoittamattomissa. Heidän yhteiset hetkensä kävivät vieläkin harvemmiksi, mitä enemmän Yasu matkusteli valokuvaustyönsä takia. Joka ikisen reissun ajaksi Ruki oli joutunut jäämään kotiin, oli Yasu sitten lähtenyt kiertämään Japania tai Eurooppaa, enimmikseen Ranskaa, ympäri.
Pisin aika, jonka he olivat olleet erossa toisistaan oli ollut lähes kaksi kuukautta. Kotiinpaluun jälkeen se kaikki ikävä ja kaipaus olivat molempien miesten kohdalla purkautuneet, joka ikisellä kerralla.

Nykyään Yasulle annettiin vähemmän töitä, koska Ruki oli pyytänyt tältä enemmän aikaa, olivathan he sentään seurustelleet enemmän kuin kuusi vuotta. Mustahiuksinen oli ymmärtänyt toisen pyyntöjen tarkoitukset, jolloin hän osasi antaa enemmän arvoa Rukille. Yasu oli pitänyt rakastaan itsestäänselvyytenä jo kauan aikaa ja olettanut, että Ruki pärjäisi, joutuisi hän olemaan yksin tai ei.

Muutaman hiljaisen hetken kuluttua Yasu vei kätensä takkinsa taskuun yrittäen löytää kotiavaimiaan. Kummassakaan taskussa ei tosin ollut muuta kuin puolikäytettyjä nenäliinoja ja pieni muistitikku. Avaimista ei ollut tietoakaan.

Pahus.

Hetken emmittyään mustahiuksinen painoi ovikelloa tuttuun tapaan kaksi kertaa. Heti sen jälkeen ovi avautui, ja kahden miehen katseet tavoittivat toisensa. Molempien huulille nousi iloinen, ehkä myös jonkin verran innostunut hymynpoikanen.
Ruki nojasi harmaassa pitkähihaisessa paidassaan ja mustissa verskoissaan ovenkarmia vasten.
”Sinä tulitkin jo nyt.”
”Joo, sain hommani tehtyä ajoissa. Huomenna on lyhyempi työpäiväkin”, Yasu vastasi ja astui sisälle eteiseen rakkaansa perässä. Takin hän tunki huolimattomasti henkariin roikkumaan ja vetäisi miesystävänsä halaukseen.

”Miten päiväsi sujui?”
Puhuteltu hymyili ja nosti kätensä pyyhkäistäkseen tumman tahran pois Yasun valkoisen kauluspaidan kauluksesta. Lika oli ilmeisesti ruuanmurunen, mutta se ei ollut haitannut paidan omistajaa itseään. Pidempi oli aina kotiin tullessaan lähes pikkulapsen näköinen hiukset sekaisin ja ruuanmuruja kauluksessa roikkuen.
”Siinähän tuo. Olen metsästänyt työpaikkoja lähes koko ajan. Ainut sopiva vaihtoehto voisi olla tarjoilijan työ...”
”Onko sinulla muka tarjoilija-alan koulutus?” Pidemmän miehen oikea kulma nousi aavistuksen verran ylemmäs toisen kertoessa päivästään ja niin sanotuista suunnitelmistaan työpaikkaa kohtaan. Ruki olisi kyllä erittäin viehättävä ja hyvännäköinen tapaus, jos saisi tarjoilijan paikan.
Ruskeahiuksinen virnisti ja vetäisi Yasua tämän kravaatista lähemmäs. ”On vielä paljon asioita, joita et minusta tiedä...”

Pidempi vastasi Rukin sanoihin ilkikurisella virnistyksellä.
”Mutta...” Yasu aloitti lauseensa, ”yhdestä asiasta tiedän olevani aivan täysin, ehkä jopa sataprosenttisen varma...”
”Hmm, mistä niin?”

Yasu katseli miesystävänsä vaaleita kasvoja, ne olivat hänen mielestään jotenkin lapsekkaat ja Rukin kasvoja koristi myös muutama luomi. Hän vihasi niitä, mutta Yasu rakasti. Ruki oli jopa käynyt leikkauttamassa yhden ison luomen, josta oli jäänyt kauhea arpi selkään muistuttamaan siitä varsin mielekkäästä päivästä ja leikkauksesta.

Rukia oli jälkeenpäin kaduttanut.

Ajatuksiinsa uppoutuneena Yasu hivutti molemmat kätensä lyhyemmän selän kautta tämän takareisille, jolloin hän nosti rakkaansa hellästi syliinsä. Toinen näytti kysyvältä, mutta kietoi kuitenkin kätensä Yasun niskan taakse, ettei tippuisi toisen otteesta.
”Olen ollut liikaa töissä ja kaipaan ihan mielettömästi eräitä varsin mukavia hetkiä makuuhuoneen puolella...”

Siinä samassa ruskeahiuksinen taisi ymmärtää vihjeen ja painoi kiusoitteleva virne suupielessään huulensa toisen korvalehdelle pehmeästi.
”No... Jos me nyt sitten vain vähän... halailemme...” hän kuiskasi hiljaa.

Silloin Yasu oli jo saapunut tummin värein sisustettuun makuuhuoneeseen ja sulkenut makuualkovin kastanjanruskean oven, jotta kukaan ei pääsisi keskeyttämään heitä ja heidän yhteistä hetkeään.

**

Pienen päiväkodin pihalla seisoi mustahiuksinen pikkupoika katsellen, miten muut, yhtä pienet lapset leikkivät innoissaan keskenään. Pojat leikkivät punaisilla ja sinisillä leluautoilla, tytöt nukeilla. Heillä kaikilla oli ainakin joku, jonka kanssa leikkiä ja nauraa. Tuo pieni mustahiuksinen poika oli kuitenkin aivan yksin, ehkä hän oli myös hieman kateellinenkin.

Hän kyykistyi ja alkoi heitellä valkeita kiviä kauemmas lähettyviltään. Kaikki tuo tuntui ihan liian uudelta ja turvattomalta, vaikka sitähän se todellisuudessa olikin. Pienelle ja ujolle lapselle sopeutuminen oli vielä vaikeampaa, ja koska hänellä ei ollut ollut ainuttakaan ystävää tai leikkikaveria yhtenäkään elämänsä päivänä tai hetkenä, pelko tutustumisesta oli jatkanut pahamaineista kasvamistaan. Hänhän oli vasta kuusivuotias, kuka tahansa muu pikkupoika olisi saattanut torjua hänet koska tahansa.


Myöhemmin pikkupojan käsitys aikuisista, muista lapsista ja etenkin ystävyydestä muuttui. Silloin hän tiesi, että enkeleitä tosiaankin oli olemassa, joko yksi tai enemmän.


”Sä voit olla mun pari, jos sä haluat.”
”Joo, jos se vaan käy...”
”Tietty käy! Voisit sitten varmaan ruuan jälkeen leikkii mun kanssa legoilla?”

Se kysymys muutti hänen koko elämänsä. Tuo iloisesti hymyilevä tummahiuksinen poika oli ainut poika koko lastentarhassa, joka halusi leikkiä legoilla.

”Mikä sun nimi muuten on?”
”Oon Akira...”
”Ai, mä oon Takanori.”


**

Kuunvalo heijastui olohuoneen ikkunasta suoraan mustahiuksisen kasvoille, kun hän istui työpöytänsä ääressä kannettavan tietokoneensa kanssa. Hän naputti etusormellaan pöydän vaaleanruskeaa pintaa ja huokaisi turhautuneena. Kannettavan näytöllä näkyi edellisenä päivänä räpsittyjä kuvia, eikä Yasua olisi kiinnostanut katsella niitä nyt. Kaikista eniten hän olisi halunnut vain nukkua miesystävänsä vieressä ja silittää tätä hellästi selästä. Ruki piti siitä eleestä, vaikka Yasu ajatteli sen olevan enemmän naisten mieleen.

Olohuonetta valaisi vain pöydällä oleva punainen tunnelmavalaisin ja ikkunasta kajastava valo, muuten huone oli turhankin pimeä tuohon aikaan yöstä. Huoneessa ei muutenkaan ollut paljon tilaa, Rukin ja Yasun asunto oli hyvin pieni. He olisivat saattaneet tarvita tilavamman asunnon kaikille tavaroille, mutta rahaa ei ollut tarpeeksi. Yasu oli muutenkin velkaa muutamille ystävilleen, kun he olivat hänen puolestaan maksaneet joitain laskuja. Pahinta oli, että Ruki ei osannut epäillä mitään.

Mustahiuksinen huokaisi uudelleen, väsyneenä.

Kuvat jotka vilkkuivat kannettavan näytöllä olivat joko tärähtäneitä tai muuten vain epäonnistuneita. Joukossa oli pari ihan hyvääkin suoritusta tuon päivän mallien osalta, mutta Yasu ei jaksanut olla sen enempää innoissaan kuin normaalistikaan. Hän rakasti valokuvaamista yli kaiken, mutta joskus oli myös niitä huonoja ja todella huonoja päiviä. Valokuvaaminen oli Yasulle lähestulkoon elämäntapa ja saihan siitä ihan kohtuullisen hyvää palkkaakin.

Yasu tosin käytti suurimman osan palkastaan kaikkeen turhaan eikä järkevään, niin kuin Ruki oli toivonut asian olevan. Joskus Yasua kalvoi se, ettei osannut olla täysin rehellinen miesystävälleen, vaikka he olivat olleet yhdessä jo kuusi vuotta, luottaneet toisiinsa lähes saman verran. Ehkä jonain päivänä kaikki totuudet tulisivat julki ja heidän elämänsä muuttuisi tuosta normaalista arjesta jännittävämpään suuntaan.


Yhtäkkiä Yasu avasi erään tiedoston, jossa komeili Rukin kuva.
Ruki oli toiminut eräänä päivänä mallina, kun Yasun alkuperäinen malli oli joutunut lähtemään sairaskohtauksen takia lääkäriin. Ruki oli muutenkin tehnyt sijaisuuksia joissakin kuvauksissa, vaikkei ollut harjoittanut mallin uraa koskaan. Kuvia ei tosin laitettu mihinkään näytille, Yasu vain nautti, kun sai tehdä yhteistyötä rakkaansa kanssa. Vaikka niitäkin kertoja oli ollut tasan tarkkaan kaksi.

”Nori, etkö voisi tulla jo sänkyyn?”
Puhuteltu mies painoi Rukin kuvan nopeasti pois näytöltä alkaen tutkia muita ottamiaan kuvia muka kiinnostuneena.
”Tulen kohta. Katson vain nämä kuvat läpi ja teen muutaman jutun...”

Ruki huokaisi. Hän tiesi Yasun olevan kova tekemään töitä, mutta häntä ärsytti, kun töitä tuotiin joka ikisenä iltana kotiin. Heidän yhteinen vapaa-aikansa tosiaankin koostui vain muutamasta hellästä hetkestä makuuhuoneen puolella tai elokuvan katselusta. Ruki ei tuntenut oloaan erityisen hyväksi, kun ei saanut Yasulta paljoa huomiota.
Hän käveli kuitenkin mustahiuksisen luo tämän iso t-paita yllään ja kietoi hellästi kätensä Yasun ylävartalon ympärille.

”Sinä teet ihan liikaa töitä, Nori.”
”Täytyyhän jommankumman meistä hankkia sitä rahaa...”
Ruskeahiuksinen hivutti käsiään hieman alemmas toisen rintakehällä, jota peitti ohut, tummanharmaa toppi. Tällä kertaa se oli Yasu, joka huokaisi, niin mielihyvästä kuin juuri palanneesta turhautuneisuudestakin. Hän olisi mielellään kaapannut nuoremman sillä sekunnilla syliinsä, mutta ei voinut. Hänen täytyi hoitaa velvollisuutensa ennen sitä.

”Olen pahoillani, Ru, mutta minun täytyy hoitaa nämä hommat kotona. Tiedän, ettet pidä siitä, kun tuon aina töitä kotiin ja meillä ei sen takia ole paljon yhteistä aikaa.”

Ruki silitti hellästi Yasun vatsalihaksia topin läpi ja painoi huulensa kevyesti tämän sirolle korvalehdelle. ”Minua vain ärsyttää, että tuollainen huippuhyvä valokuvaaja ei nuku minun vieressäni, vaan alkaa yön pikkutunneilla ahertamaan tietokoneensa parissa...”
Mustahiuksinen naurahti matalasti kuunnellessaan miesystävänsä sanoja. Toinen osasi aina valita sellaiset sanat, jotka miellyttivät häntä suuresti.
”Anteeksi. Tässä menee vielä jonkun aikaa”, Yasu sanoi vastahakoisesti ja irrotti takanaan olevan miehen kädet ympäriltään. Hän kääntyi tuolillaan Rukin puoleen ja kiersi kätensä hänen takareisilleen.

Lyhyempi kohotti toista kulmaansa hieman turhautuneena, kun Yasu ei suostunut tulemaan hänen vierelleen, silittämään häntä hellästi selästä. Aina kun Yasu kääntyi hänen puoleensa ja kiersi kätensä hänen ympärilleen, ruskeahiuksinen tiesi hävinneensä. Työt olivat vanhemmalle kuitenkin tärkeitä asioita, velvollisuuksia, jotka piti hoitaa mahdollisimman nopeasti pois jaloista pyörimästä.

”Lupaan hankkia itselleni hieman vapaata töistä, jotta me voisimme viettää aikaa...”
Ruki huokaisi todella syvään.
”Nori, olet luvannut noin niin monta kertaa aiemminkin. Kyllä minä tiedän, että olet taiteilija.”

Viileät kädet hivuttautuivat ylemmäs hänen takareisillään, pian ne halusivat tutustua paidan alla piileskeleviin yksityiskohtiin. Yasu vain virnisti pienesti ja saattoi viedä kätensä Rukin bokserien peittämälle takamukselle. Ilme nuoremman, ja varsin ärtyneen, miehen kasvoilla ei värähtänytkään. Nyt hän ei antaisi periksi.

”Olen taiteilija, joka aikoo antaa miesystävälleen rakkautta ja hellyyttä, sekä tehdä tämän lempiruokaa huomenna illalla.”

Yasu lausui sanansa niin pehmeästi ja vaikka hän ei kummempia edes sanonut, Rukille ne sanat olivat kuin äänetön lupaus ikuisesta rakkaudesta ja yhdessäolosta.
”Tulisit nyt kuitenkin nukkumaan...” Ruki mutisi ja kietoi vanhemman mustia hiussuortuvia etu- ja keskisormensa ympärille.
”Tässä ei menisi kauaa, mutta sinä häiritset työskentelyäni, sanan varsinaisessa merkityksessä...”

Yhtäkkiä ruskeahiuksinen tuhahti, hieman vihaisestikin, ja jätti miesystävänsä ihanalta tuntuvat hiukset rauhaan astuen muutaman askeleen kauemmas. Lähes joka ilta sama kaava, Ruki vihasi sitä. Vihasi, miten he molemmat olivat niin kaavoihin kangistuneita rakastavaisia, kaikki tuntui olevan niin itsestäänselvää. Miksei mikään voinut muuttua? Koskaan ei tapahtunut mitään jännittävää. Rukin mielestä heidän yhteiselonsa oli ihan älyttömän tylsää.

”No, miten vain. Ajattelin vain, ettet aamulla olisi taas niin ärtyisä.” Nuo sanat lausuttuaan Ruki jätti Yasun yksin pieneen olohuoneeseen kadoten makuualkovin ovista sisälle.

Mustahiuksinen katsoi nuoremman perään ja huokaisi, kiroili.

Kello näytti 02.12.

Ja yhtäkkiä alkoi kuulua sateen tasaista ja kovaa ropinaa rivitaloasunnon vanhaa peltikattoa vasten.

”Toivottavasti ei ukkostaisi.”

**

Auringonsäteet vaelsivat keveästi ja kiemurrellen pieneen makuuhuoneeseen, joka oli osoittautunut kahden miehen lemmiskelyn valtakunnaksi. Vaatteet olivat sekaisin lattialla ja muitakin tavaroita oli joukossa siellä täällä. Huoneen ilmeestä huomasi, että joku todellakin asui ja vietti aikaa siellä.
Ruki oli kierinyt sängyllä vaikka kuinka kauan saamatta enää unta. Viereisellä yöpöydällä komeili vaaleansininen herätyskello, joka näytti olevan vasta yhdeksän.

Jos Ruki tarkkaan muisti, oli hän kierinyt sängyssä jo monta kymmentä kertaa niin, että aluslakana hänen puolellaan oli kiertynyt toisen nilkan ympärille. Uni ei vain enää ollut tullakseen, vaikka Ruki sitä kovasti odotti.
Yksi syy makasi hänen oikealla puolellaan: Yasu makasi selällään lähellä sängyn reunaa ja kuorsasi hyvin äänekkäästi häiriten nuorempaa suunnattomasti.

Toinen syy oli myös se, että kohta, tunnin päästä viimeistään, Yasun herätyskello päästäisi ilmoille ärsyttävän pirityksen. Se kertoisi siitä, että työpäivä olisi edessä, lyhyempi tosin kuin muut.

Rukille päivä olisi yksi ja samanlainen muiden joukossa: töiden etsimistä, asunnon siivousta ja ehkä kaupassa käynti. Sitä tavallista elämää, jota hän ei yksinkertaisesti voinut sietää. Oli puuduttavaa toistaa samoja asioita lähes päivittäin ja vielä kohdata kaikki samat kasvot kaupassa, kadulla, joka paikassa yksin sillä välin, kun Yasu tekisi töitä ansaitakseen heille rahaa.

Ruskeahiuksinen toivoi joskus, että tapahtuisi jotain jännittävää, jotta hän joutuisi johonkin seikkailuun tai hullunkuriseen draamaan mukaan. Toisinaan hän myös mietti, oliko lukenut liikaa jännitysromaaneja, hänelle ei ainakaan ollut vaikeaa keksiä, minkälaisia seikkailuja voisi syntyä.

Yhtäkkiä Rukilla oli kuuma auringonsäteiden osuessa ikävästi juuri hänen puolelleen sänkyä. Jalka siirtyi muutaman sentin siihen suuntaan, minkä Ruki arvioi olevan tarpeeksi viileä miellyttääkseen hänen hieman tuskastunutta olotilaansa. Olipa elämässä pieniä asioita, joka olivat kuitenkin suuria ärsykkeitä.

Ruskeahiuksinen huomasi ajattelevansa hyvin usein sitä, miksi heillä Yasun kanssa oli niin vaikeaa olla enää yhdessä. He rakastivat toisiaan hyvin paljon, mutta kaikki tuntui hävinneen sitä mukaa, kun mustahiuksinen matkusti töidensä mukana. Aina kun oli taas pitkän työmatkan aika, Ruki nyrpisti nenäänsä ja teeskenteli olevansa iloinen ja ehkä hieman välinpitämätönkin.

Vaikka häntä ei voinut vähempää kiinnostaa Yasun työt, matkat tai se aika, jonka he joutuisivat olemaan erossa toisistaan. Ruki suuttui sellaisista asioista, kun häntä ei otettu lainkaan huomioon. Hän rakasti olla huomion keskipisteenä ja nautti saamastaan huomiosta, mutta nykyään taas tuntui siltä kuin Yasu ei osaisi antaa hänelle lainkaan arvoa. Mahtoikohan työ olla tärkeämpää kuin seurustelu?

Ajatuksiinsa uppoutuneena Ruki ei hetkeen älynnyt, että vierellä makaava mies oli siirtynyt hieman lähemmäs häntä, silmät hieman raollaan ja pieni, ilkikurinen hymy huulillaan.
”Huomenta, Ru.”

Mainittu tuijotti silmät lasittuneina kattoon ja säpsähti vasta sitten hereille, kun lämmin käsi hipaisi kevyesti peiton alla hänen paljasta reittään.
”Ah, huomenta, Nori.”
”Miten nukuit?” Yasu kysyi hiljaa ja kohtasi hetken kuluttua nuoremman varsin uupuneen katseen.
”Kuorsasit.”
”Siksikö et nukkunut hyvin?”
”No en. Tarvitsen seuraavaksi yöksi korvatulpat, jos haluan vähääkään nukkua. En kestä kuunnella, kun joka ikinen yö valvotat minua tekemällä töitäsi ja sitten kuorsaat loppuyön!” Ruki hymähti ja nousi nopeasti istuma-asentoon venytellen samaan aikaan käsiään. Hän tunsi lihastensa olevan todella jumissa ja kun Ruki oli nousemassa ylös sängystä, Yasu esti hänen yrityksensä.

”Niskasi ovat aina jumissa... Pitäisikö sinun mennä hierojalle tällä viikolla?” Yasu antoi molempien käsiensä tehdä Rukin harteille mieluisaa liikettä, se sai toisen värähtämään käsien polttaessa paljasta ihoa kosketuksillaan. Samalla hetkellä hän sulki silmänsä.
”Millä rahalla muka?”
”No, onhan meillä jonkun verran rahaa. Kai sillä nyt saa maksettua yhden hierontakäynnin?”
”Enpä usko, Nori-kun. Pyritään mieluummin ostamaan tärkeämpiä tavaroita.”

Aurinko jatkoi kaunista säteilyään samalla, kun herätyskellon numerot kertoivat kellon olevan tasan kymmenen. Yasun herätyskello alkoi soittaa ärsyttävää piritystään. Ja Ruki vihasi sitä, edelleen.


”Sammuta jo tuo pirinä!”
”Huomenta vain sinullekin, päivänsäde...”
”Minä vihaan, sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä, tuota herätyskelloasi, joten ole hyvä ja hiljennä se heti!”


Ja toinen syy, miksi vihaan uuteen aamuun heräämistä on se, että joudun taas elämään yhden päivän normaalia elämää, aivan yksin.

Enkä voi olla ylpeä itsestäni, koska minä olen meistä se huonompi. Minullahan ei ole edes työpaikkaa.


**

Ruki istui olohuoneen tummansävyisellä sohvalla keskittyen lukemaan edessään lepäävää sanomalehteä. Sivut rapisivat sormien kääntäessä sivua ja silmien ollessa valmiina uuden ajankohtaisen artikkelin lukemiseen. Kahvikuppi tyhjeni hiljalleen ja vierellä oleva leipä oli vain puoliksi syöty.
”No, onko maailmalla tapahtunut mitään ihmeellistä?”
”Eipä oikeastaan, samoja uutisia jauhetaan kaiken aikaa. Aina välillä löytyy jotain uutta. Voisit kyllä joskus sivistää itseäsi ja avata vaikka sanomalehden”, ruskeahiuksinen hymähti ja nosti olohuoneen pöydältä puoliksi syödyn paahtoleipänsä puraistakseen jälleen uuden palan sen reunasta.

Yasu naurahti keittiön suunnalta matalasti pukien samalla puhdasta sekä raikkaasti tuoksuvaa kauluspaitaa ylleen. Kello tikitti koko ajan eteenpäin ja viisarit lähentelivät uhkaavasti varttia vaille yhtätoista. ”Taiteilijat eivät ole kiinnostuneet uutisista, Ru.”
”Älä yleistä, Nori-kun.”

Aamuisen herätyksen jälkeen molemmat olivat olleet melko pirteällä päällä, vaikkei uuteen päivään herääminen tuntunutkaan niin hyvältä. Aurinko oli kuitenkin nostanut molempien mielialaa, Yasun ehkä hieman enemmän kuin aamulehteä selailevan Rukin. Heissä kahdessa oli kyllä niin paljon erilaisia piirteitä.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus. Mutta kyllähän sinä tiedät, että me taiteilijat olemme jokseenkin hulluja emmekä ole kiinnostuneet tietämään mitenkään erityisesti, missä on tapahtunut suuri räjähdys tai muuta? Me keskitymme nykyhetkeen ja siihen, mikä meille on tärkeää.”
”Nori-kun, kerro minulle jotain uutta, mitä en jo tiedä. Ihan kuin en tietäisi, mitä sinä taiteilijana ajattelet ja mistä olet kiinnostunut, kun olen asunut kanssasi saman katon alla lähestulkoon neljä vuotta.”

Miehien kommunikointi toistensa kanssa oli lähes äänetöntä nykyään, ellei joitakin lauseita tai aktiviteetteja otettu huomioon. Monet heidän yhteisistä ystävistään olivat olleet jo jonkin aikaa huolissaan Rukin ja Yasun suhteesta. Mikään ei ystävien silmissä näyttänyt siltä, että he olisivat yhdessä. Totuus oli kuitenkin aivan erilainen kuin mitä monet olettivat. Yasu ja Ruki olivat törmänneet toisiinsa aivan sattumalta, monta vuotta sitten kesällä jäätelökioskin edessä, kun Ruki oli kääntyessään kaatanut jäätelöannoksensa Yasun paidalle. Tilanne oli ollut silloin varsin epämukava, molempien osalta.

Mustahiuksinen sai hetken kuluttua itsensä valmiiksi, mutta kello ei näyttänyt olevan samoilla linjoilla hänen kanssaan. Yasu tajusi kellon olevan jo lähes yksitoista, silloin hän tiesi myöhästyvänsä jälleen, mutta nyt ei onneksi – myöhästymisestä huolimatta – tarvinnut jäädä ylitöihin.
”Minun pitää mennä nyt, etten myöhästy niin pahasti”, Yasu sanoi nopeasti kaataen viimeisimmät kahvit kurkustaan alas ja rientäen työkassinsa kanssa eteiseen.
Musta ulkotakki löysi tiensä silmänräpäyksessä miehen ylle, kengilläkin kesti vain muutama sekunti aikaa päästä jalkoihin.

Yasu oli juuri tarttumassa tummanpuisen oven kahvaan, kunnes hän käänsi päänsä olohuoneen suuntaan. Ruskeahiuksinen istui selkä eteiseen päin ja silmät mitä ilmeisimmin keskittyivät lukemaan jotakin jymyuutista. Oli hiljaista, ellei mukaan laskettu naapuriasunnosta kuuluvia television ääniä.
Pidempi miehistä puri alahuultaan hermostuneena, hän oli kahden vaiheilla. Voisikohan hän oikeasti...?

Hiljaisuus tuntui painostavalta, Yasun olisi vain tehnyt mieli juosta ulos koko asunnosta, koska hän ei sietänyt liiallista hiljaisuutta tai sitä, kun ei kuulunut minkäänlaisia hyvästelyjä, kun hän aamulla lähtisi töihin. Joissakin tilanteissa mustahiuksinen inhosi nuoremman hiljaista olemusta, koska silloin ilmoille kajahtaisi aina se sama painostava hiljaisuus, eivätkä he puhuisi toisilleen mitään.
Kellon kuitenkin lipuessa viisareitten avulla eteenpäin Yasu huokaisi hiljaa ja löntysteli hitain askelin miesystävänsä luokse sanaakaan sanomatta. Hän kietoi kätensä nuoremman hartioiden ympärille ja puristi toisen käsivartta kevyesti.

”Rakastan sinua.”

Silloin Ruki tunsi pehmeät huulet ohimollaan ja samalla hetkellä turvalliset kädet katosivat hänen ympäriltään. Hän ehti juuri ja juuri kääntyä katsomaan, miten Yasun selkä vilahti ulko-oven sulkeutuessa.


A/N2: Tell me your opinion ! Ja kyllä, tolla kursivoidulla pitkällä osalla on tarkoituksensa : )
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ke Marras 24, 2010 7:04 pm, muokattu yhteensä 3 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 1/?) 15.11.10

ViestiKirjoittaja sunny » Ma Marras 15, 2010 11:05 pm

Olen ensimmäinen kommentoija ! Yllättävää ? :D

Jos totta puhutaan, olin jo lähellä lähettää sinulle ahdisteluviestin kiltin pyynnön, että kirjoittaisit tähän ensimmäisen osan ja pian sittenkin, mutta epäilin sinun olevan työn touhussa, joten päätin odottaa kärsivällisesti. Odotukseni mitä ilmeisimmin palkittiin ! Kiitos, kun julkaisit ensimmäisen osan ! (Vaikkei siinä näkynytkään vielä Ayumia.. /lisää kärsivällisyyttä.)

Ensimmäisen osan yleiskuva oli mielestäni hyvä. Prologi ei tuntunut (kovin) irralliselta - tarkoitan, että jonkinlainen yhteys niiden välillä oli havaittavissa. Ensimmäisen osan luettuani osaan jo ehkä vähän päätellä prologin perusteella, että mihin suuntaan olet tarinaasi kehittämässä ;D Draamaa on takuulla odotettavissa vaikka miten, siitä kertoo jo henkilöpaljous. Can't wait !

Pidin myös siitä, että kuvailit (kursivoitua kohtausta lukuun ottamatta) pelkästään Rukin ja Yasun suhdetta. Olettaen, että he (tai ainakin toinen heistä) on ficin pääjuttu, loi se hyvän pohjan tulevalle. En ole koskaan lukenut Rukista ja Yasusta coupena ennen (mikä saattaa johtua siitä, etten pidä Gazetesta ja Yasusta en suunnilleen ollut edes kuullut ennen tätä), joten siksi minun oli helppo taas luoda pohja heidän suhteelleen ilman aiempia versioita.

Valokuvauksen käyttö oli hyvä valinta (koska Yasua en tunne, en tiedä, onko sillä mitään todellista alkuperää), sillä henkilökohtaisesti tykkään valokuvata, joten saatoin samaistua hieman hänenkin puoleensa, vaikka kuvailitkin enimmäkseen Rukin ajatuksia heidän suhteestaan.

Ainoa asia, mikä itseäni vähän hämäsi, olivat pienimuotoiset kirjoitus- ja kielioppivirheet, joita silmiini sattui tämän tästä. Ei mitään vakavaa tosin, pääosin pilkutusvirheitä ja vääriä sanoja :D Päätin quotata sinulle muutaman esimerkin:

Vaaleansinisen rivitalon eräästä ikkunasta kuulsi haalea valo pimeälle jalkakäytävälle, josta Yasu katseli kotiaan ja tuota samalla lähiympäristöä.


Onkohan "tuota"-sana tuolla mahdollisesti ylimääräinen ? Vai enkö muuten vain ymmärrä tätä lausetta ? :D

Ruki olisi kyllä erittäin viehettävä


Viehättävä

Valokuvaaminen oli Yasulle lähestulkoon elämäntapa, vaikka saihan siitä ihan kohtuullisen hyvää palkkaakin.


Tässä vähän ihmettelin valintaasi "vaikka". Saattaa tietenkin olla, että sinä tajuat jotakin, mitä minä en, mutta itse olisin ehkä korvannut sen "ja"-sanalla.

Yasu tosin käytti suurimman osan palkastaan kaikkeen turhaan, eikä järkevään niin kuin Ruki oli toivonut asian olevan.


Pilkutus sattui vähän hassuna silmääni. Itse olisin ehkä laittanut seuraavasti: Yasu tosin käytti suurimman osan palkastaan kaikkeen turhaan eikä järkevään, niin kuin Ruki oli toivonut asian olevan.

Ensimmäinen osa kuulosti joka tapauksessa melko hyvältä ! Mitään dramaattista ei vielä ehtinyt tapahtua, mutta kyseessä olikin vasta ensimmäinen osa ;D Hieronnasta mainitseminen oli jo vähällä sytyttää pienen lampun päässäni siitä, miten joku uusi henkilö löytäisi tiensä tapahtumien keskelle, mutta Rukin tyrmättyä ehdotuksen päättelin olleeni sittenkin väärässä.
Jatkoa hartaasti odotellen !
難道 是天意

Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 1/?) 15.11.10

ViestiKirjoittaja akumu » Ti Marras 23, 2010 4:18 pm

sunny,

olet ensimmäinen ja ainut kommentoija tähän mennessä ! Pisteet siitä sulle, kuten myös siitä, että oot ylipäätään jaksanut pysyä mukana tän ficin kanssa ! Tuntuu hyvältä tietää ainakin yhden ihmisen lukevan tätä ja odottavan jatkoa lisää. Toivon mukaan toinen luku pääsisi loppuun saakka mahdollisimman pian ja saisin laitettua sen tännekin. Ja voin sanoa olevani iloinen nyt, koska keksin ihan hirveästi kaikenlaisia ideoita tähän ja kirjoitusinto on muutenkin huipussaan juurikin nyt ! Tekee atm mieli kirjoittaa tuota ficciä puhtaaksi koneelle, mutta täytyy myös hoidella muita juttuja tässä samalla.

Ja olisit toki lähettänyt ahdisteluviestin pyynnön tai jotakin, jos olisit halunnut tietää, milloin ensimmäinen luku julkaistaan ! Kuten ihmiset tietävät - näiden mun julkaisujen kanssa menee useimmiten hitosti aikaa ja sitten unohdan ficit kokonaan, joten ensi kerralla kannattaa muistuttaa mua jollain tavalla tai kysellä, ellei jatkoa kuulu ! Ja voin luvata sulle, että Ayumi on - tavalla tai toisella - mukana seuraavassa luvussa ;)

Rukin ja Yasun suhteen kuvaileminen tulee jatkumaan myös seuraavassa luvussa, vaikka yritän saada siihen jotain yllättävää ujutettua joukkoon. Mun mielestä ficcien henkilöiden suhteita ja luonteita on kiva kirjoittaa, ja siksi tässäkin nyt perehdytään ihan kunnolla melkein-pääparituksen suhteeseen ja tilanteisiin. Kuten jo ficin nimestä voi päätellä, on vain yksi oikea vaihtoehto toimia oikein ja niin kuin sydän käskee. Draamaa on kyllä ehdottomasti tulossa, joten kannattaa varautua !

Auts, noi virheet, joista mainitsit XD Korjasin niistä nyt jotkut ja lukaisin luvun uudelleen läpi voidakseni tarkistuttaa tekstin kunnolla. Ihminen - tai siis ainakin mä olen - on sokea omille virheilleen, joten ei niitä aina näe :( Harmittavaa sinänsä, etten ole nyt ehtinyt ottaa yhteyttä betoihin, mutta kyllä mä vielä ehdin ! Hienoa kumminkin, etteivät ne virheet haitanneet ihan kauhean paljon !

Hieronnasta mainitseminen oli jo vähällä sytyttää pienen lampun päässäni siitä, miten joku uusi henkilö löytäisi tiensä tapahtumien keskelle, mutta Rukin tyrmättyä ehdotuksen päättelin olleeni sittenkin väärässä.


Muuten hyvä idea ja mietin tuota itsekin, mutta sitten en olisi voinut ottaa otteita Titanicista ! DDX Pidän tuon kumminkin mielessäni, jos muutan ideaa jotenkin, sitten saat aivan varmasti idean keksimisestä creditit ;) Kiitos kuitenkin kommentistasi, muchos love ! ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 1/?) 15.11.10

ViestiKirjoittaja Lygo » Ke Marras 24, 2010 6:03 pm

Huomasin tän ja pakko myöntää et mielenkiinto heräsi. :D
Oon lukenut sun ficcejäsi ennenkin mm. Barely boyn, jota en ole saanut aikaseks kommentoitua (gomen) mutta tykkäsin ihan hirveästi! Tämäkin vaikuttaa mielenkiintoiselta ja luettavalta tekstiltä. :3
Itse kun en edes tiedä, mistä bändistä tämä Yasu on, en kovin hyvin saanut häneen mitään kosketusta. Rukin tunteet olet kuvaillut niin aidoiksi, että saatoin tuntea miehen turhautuneisuuden tekstistä! Se mikä mulla on, rakastan kuvailua ja tässä sitä on juuri sopivasti! Tunteet huokuu tekstistä ja voin kuvitella Rukin ja Yasun elämää, miltä Rukista tuntuu. Miesten elämä tuntuu realistiselta ja käsinkosketeltavalta, siitä pisteitä!
Rehellisesti sanottuna, se etten tiedä, millainen Yasu on, teki luvun lukemisesta helpomman. Taidan olla jotenkin kaavoihin kangistunut, mutta en oikein tykkää parittaa Gazettoja muille kuin Gazetoille, vain poikkeustapauksissa luen crossovereita Gazesta, olkoon tämä yksi niistä. :D Virheitä en löytänyt, tai huomannut, miten vain. x3 Quottaan vielä muutamaa kohtaa, joista pidin!

akumu kirjoitti:Pienen päiväkodin pihalla seisoi mustahiuksinen pikkupoika katsellen, miten muut, yhtä pienet lapset leikkivät innoissaan keskenään. Pojat leikkivät punaisilla ja sinisillä leluautoilla, tytöt nukeilla. Heillä kaikilla oli ainakin joku, jonka kanssa leikkiä ja nauraa. Mutta sitten taas tuo pieni mustahiuksinen poika oli aivan yksin, ehkä hän oli myös hieman kateellinenkin.


Tässä kohtaa sydän hieman hypähti liikutuksesta, sillä itse olen tuntenut aivan samoin. Kuvittelin pienen Takanorin hiekkalaatikon reunalle katselemaan pää hieman painuksissa muiden lasten leikkejä, niin suloista. Ja tuo Reitan "pelastus", suloista. Itselleni ei valitettavasti käynyt niin. Viimeisen virkkeen aloitus tuntui hieman töksähtävän "Mutta sitten taas tuo", en tiedä, mutta se häiritsi, lisäksi äidinkielen opettajani marmatti mulle joskus ettei "Mutta"-sana aloita virkettä... :(

akumu kirjoitti:Ruskeahiuksinen toivoi joskus, että tapahtuisi jotain jännittävää, jotta hän joutuisi johonkin seikkailuun tai hullunkuriseen draamaan mukaan. Toisinaan hän myös mietti, oliko lukenut liikaa jännitysromaaneja, hänelle ei ainakaan ollut vaikeaa keksiä, minkälaisia seikkailuja voisi syntyä.


Itse olen miettinyt usein haluavani jännitystä elämään, kun on vain tämä tylsä sama kaava aina. :D Nykyään on sitten hieman eri juttu, mutta en kyllä kiellä ettenkö haluaisi päätyä huimaan seikkailuun!

Oivoi, en keksi enempää tekstiä. :( mutta jään innokkaana odottamaan jatkoa!
~ ChocolateDoom
"Faith is an irrational belief to something that's logically impossible"

Avatar
Lygo
Roudari
 
Viestit: 77
Liittynyt: Su Elo 16, 2009 1:40 pm
Paikkakunta: Joutseno (kesäkuuhun asti)

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 1/?) 15.11.10

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Marras 29, 2010 5:32 pm

ChocolateDoom,

ai että säkin oot mun ficcien lukija ! Kiva tietää, että tämä ficci sai sun mielenkiintosi heräämään ja kiitos myös hirveesti siitä, kun sanoit, että Barely boy oli hyvä ! ^^ Tulen tosi hyvälle tuulelle, kun sitä ficciä kehutaan, koska se on erään oneshotin lisäksi ainoa ficci, johon oon lähestulkoon tyytyväinen. Eikä sillä kommentoimisella ole kiirettä, suotta pyytelet anteeksi. Kommentoit sitten, kun ehdit ja jaksat, niin yksinkertaista se on ! Mutta nyt siihen itse vastauskommenttiin, jonka vastaamisessa on vähän aikaa kestänyt.

Musta on jotenkin todella harmillista kuulla, että et saanut otetta Yasusta, koska mä toivoin kovasti, että lukijat saisivat jonkinlaisen otteen hänestä. Mutta toisaalta taas se on ihan mun omaa syytäni, koska valitsin sellaisen henkilön tähän seurustelemaan Rukin kanssa, joka on ilmeisesti vähän tuntemattomampi. Voisin toki linkata vaikka alkutietoihin kuvan Yasusta niin ehkä sitten hänestä saisi jonkinlaisen kuvan, millainen hän ulkonäöltään on ! Eikä se tarkottaisi sitä, ettenkö hänen ulkonäköään kuvailisi kuvankin ohella : )

Rukin tunteet olet kuvaillut niin aidoiksi, että saatoin tuntea miehen turhautuneisuuden tekstistä! Se mikä mulla on, rakastan kuvailua ja tässä sitä on juuri sopivasti!


Hei, toihan on hienoa kuulla ! Mulla kun on ollut tämä ärsyttävä writer's block jo ihan tuhottoman kauan ja sen takia kuvailusta on tullut mulle ihan ylitsepääsemättömän hankalaa. Mistäköhän lienee johtuvan. Mutta toi on hienoa kuulla, että kuvailua on tarpeeksi ! ^^ Yritän kyllä lisäillä ihan vähän kuvailua mukaan, koska muuten en itse ole tyytyväinen.

Ja korjasin hieman tuota kohtaa, josta mainitsit, että se vähän tökkii. Tiedätkö, mulle oli tapahtunut sellainen kämmi, että olin unohtanut muokkaa sen kohdan paremman kuuloiseksi, joten--- nyt se on ainakin vähän paremman kuuloinen, ainakin mun mielestäni :D Kiitos, kun ilmotit siitä kohdasta, en muuten välttämättä olisi tajunnut muokata sitä !

Kiitos kuitenkin kommentistasi ! ^^
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 1/?) 15.11.10

ViestiKirjoittaja nazogi » Ma Marras 29, 2010 7:12 pm

Vaikka tiedän, että oot hyvä ja laadukas kirjoittaja, niin tää oli kyllä niin ylihyvä, että ihan hämmennyin. Oikeasti, en tiedä mitä sanoa. jotenkin tätä tekstiä ei edes tunnistanut sinun tekstiksi, koska se oli jotenkin niin erilailla kirjoitettu, ehkä hieman pelkistetysti ja arkisesti. Mutta kyllä siellä oli niitäkin kohtia, joissa tunnisti kirjoittajan oitis. Ja ainiin, ettet saisi tuolla pelkistetyllä ja arkisella väärää kuvaa, niin en tarkoita sillä sitä että yhyy, onpas tämä perus kauraa missä kaikki hienot lauseet, en. Mistä tässä oikeasti pidän ja mikä aiheutti hämmennystä ja pitkästä aikaa sen tunteen, että vihdoinkin ! jotain luettavaa, jotain mistä oikeasti nauttii oli just tuo arkisuus. Kahden ihmisen yhdessäelo, suhde, jonka voi juuri kuvitella tuollaiseksi kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei siirappia, ei vaaleanpunaisia hattaroita vaan elämää, puhumattomuutta ja toisesta välittämistä. Onnistuit siinä taitavasti, etten löydä mitään moitittavaa.

Jos vertaa sinun vanhempaa ficciä 'anna mulle parempi huominen', niin voisin sanoa, että olet huimasti taas kehittynyt. Tuon ficin aikana tuntui hieman, että olit ottanut hitusen takapakkia, mutta tämän luettuani voisin väittää että olet ottanut kaiken takaisin kaksin verroin.

Yasu vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta henkilöltä. minä(kään) en ole oikein ollut sen pahemmin kontaktissa herran kanssa ennen, enkä oikeastaan tiedä siitä mtn, mutta se ei haitannut yhtään, koska et jättänyt häntä ulkopuoliseksi vaan loit rukista ja hänestä hienon eheän (tai ehkä vähän vähemmän eheän, jos kommunikointi ongelma voi laskea tähän) pariskunnan, jonka elämä pyörii työn ja arjen keskellä.

Äiti joskus kutsu mua närkästyessään boheemiks, ja mulle tuli “olen taitelija, minua ei kiinnosta mitä ulkomaailmassa tapahtuu” - yasusta niin mieleen toi virke. Kai se sitten on taiteilijaelämää, missä hän asuu : ) Mutta pidin siitä asettelusta. yasu taivaanrannanmaalari, ruki se sivusta katsoja. Mut niin kuin tuossa edellisessä vastauskommentissasi sanoit, kannattaa laittaa herrasta jonkinlainen kuva alkuun, koska sekin että kävin vilkaisemassa hänen naamavärkkinsä helpotti huomattavasti havainnollistamaan tapahtumat eikä tarvinnut itse keksiä hänelle piirteitä (mitkä osoittautuvatkin vääriksi). Ainiin, mietin mistä tuo yasun kutsumanimi nori tulee ? Onko se yasun oikea nimi? Mutta any way, oikein suloinen nimi.

Tää oli vähän tällainen haikean surullinen arjen kuvaus - mitä tulee tapahtumaan, kun on asunut saman katon alla saman henkilön kanssa tarpeeksi pitkään. Mut ehkä just siksi pidin siitä niin paljon. Realistinen kuva siitä, ettei arki ole kuitenkaan ruusuilla tanssimista, kuitenkaan pois pyyhkimästä välittämistä. Tässä ei voinut oikeastaan asettua kummankaan puolelle, koska kummankin ajattelutavat ja muut periaatteet ymmärsi heidän sen hetkisen tilanteen takia. Kumpaakin kävi sääliksi omalla tavallaan.

Oli myös piristävä huomata, että olit saanut sinne ripauksen huumoria kuitenkaan hävittämättä sitä ficin aikana muodostunutta tunnelmaa. Pidän rukin suorasanaisuudesta enkä voinut olla nauramatta tolle aamulle ja rukin valitukselle yasun kuorsaamisesta. Huvittavaa.

Yllätyin myös siitä, että reita pääsi tähän mukaan tuollaisena pelastajaroolina (tai ylipäätänsä se, että hän oli jo tässä vaiheessa mukana ficissä). Odotin automaattisesti, että poika olisi ollut yasu. Onnistuit herättämään uteliaisuuteni reitan roolista ficissä. Mulla on pieni kutkutus takaraivossa, myös prologin vahvistamana, että tuleva tuo mukanaan reitan ja kolmiodraaman ja oon ihan jaiks. En erityisemmin pidä kolmiodraamasta, varsinkaan kun tykästyin yasuun niin paljon ihan jo tämän ensimmäisen osan takia (ja reitaa on mahoton vihata…) ja pelkään vaan sitä, että joku tulee saamaan niin nokkiinsa tästä tai ruki vaihtaa partneria reitaan ja yasu jää yksin, eikä sekään ole oikein. No, ehkä saan tämän selville tulevista osista ja ehkä osaat tehdä siitä sellaisen, joka miellyttää kaikkia : )) !

Niin kuin varmaan huomasit, niin hyppäsin taktisesti prologin ohi, mutta olen tunnetusti huono kommentoimaan niitä, joten sanon kokonaisuutena (prologi + 1 osa) että pidän. Mitä viitteitä prologista sain, niin tämä ensimmäinen osa yllätti ainakin minut positiivisesti ! joten kiitos lukunautinnosta ja toivottavasti tulet saamaan tämän ficin joskus päätäntään, koska haluan tietää lopputuloksen

Tack så mycket ja lycka till ! (8
it's
n o t
a

d r e a m

Avatar
nazogi
Teknikko
 
Viestit: 100
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 4:52 pm

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 1/?) 15.11.10

ViestiKirjoittaja akumu » To Joulu 02, 2010 8:21 pm

nazogi,

sun kommenttisi sai mut yksinkertaisesti kihertelemään täällä ! Ihanaa kuulla, että jonkun mielestä tämä on ihan ylihyvä, vaikka oon itse edelleenkin sitä mieltä, että tämän idea tosiaankin on yltiöhyvä, mutten sitten siitä toteutuksesta tiedä. Sen näkee sitten, kunhan vain saan tämän päätökseen joskus hamaassa tulevaisuudessa.
Mä luulin sun kommenttisi ensimmäisten sanojen perusteella, että nyt tulee paljon jotain negatiivisen rakentavaa sanottavaa ja neuvoja, mitä mun kannattaisi tehdä, mutta väärässä olin ! Esimerkiksi, tää kohta sun kommentissasi sai mut hymyilemään ihan idiootin näköisenä:

Vaikka tiedän, että oot hyvä ja laadukas kirjoittaja, niin tää oli kyllä niin ylihyvä, että ihan hämmennyin. Oikeasti, en tiedä mitä sanoa.


Toi sai mut paremmalle mielelle, kiitos siitä.

Pakko sanoa, että tämän ficin tarkoituksena onkin kuvata kaikkea sitä, mitä on niin sanotusti oikeassa maailmassa ! Eli haen tähän realistisuutta ja juuri sitä "peruskauraa" eli elämää, jota viettää rakkaansa kanssa, jota on rakastanut jo yli kuusi pitkää vuotta. En mä tahdo tähän mitään sellaista hirveän erikoista, koko tämän idean tausta on silleensä aika normaali, mutta ajattelin toteuttaa tämän sillä tavalla, millä itse osaan parhaiten :)

Jos vertaa sinun vanhempaa ficciä 'anna mulle parempi huominen', niin voisin sanoa, että olet huimasti taas kehittynyt.


Hienoa kuulla tuollaista palautetta ! Vaikka mä itse henkilökohtaisesti tykkään siitä oneshotista Anna mulle parempi huominen niin mielipiteensä kullakin ! Ehkä lukijat eivät vain ole huomanneet tai lukeneet rivien välistä kaikkea tai sitten vaihtoehtoisesti mä itse tajuan vaan sen oneshotin tärkeyden. Kuka tietää ! Ihanaa kuitenkin kuulla, että olen parantunut kirjoittajana, koska joskus tätä ensimmäistä lukua kirjoittaessani mulle tuli sellainen olo, etten osaisi kirjoittaa ollenkaan ja että mun tekstini olisi huonontunut aste asteelta. Olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä, mitä yritän atm saada tähän ficciin.

Ainiin, mietin mistä tuo yasun kutsumanimi nori tulee ? Onko se yasun oikea nimi? Mutta any way, oikein suloinen nimi.


Aa voi hitsit ! Unohdin tuolla alkutiedoissa mainita siitä, että Yasun oikea nimi on Yasunori Hayashi ja sen takia hän onkin tähän ficciin saanut kutsumanimen "Nori" ^^ Se on niin yksinkertaisen kiva enkä jaksa aina laittaa Rukia sanomaan "Yasu" tai "Yasunori", joten siksi Nori tuntui mun mielestäni sopivimmalta vaihtoehdolta ! Now you know, joten toivottavasti ei ole ongelmaa, hienoa kuitenkin, että kutsumanimi kelpasi, vaikket tiennytkään sen alkuperää ihan kokonaan !

Mut ehkä just siksi pidin siitä niin paljon. Realistinen kuva siitä, ettei arki ole kuitenkaan ruusuilla tanssimista, kuitenkaan pois pyyhkimästä välittämistä.


Realistisuus kunniaan ! Tahdon tehdä tästä hieman tavallisemman ficin kuin millaisia ficit Barely boy tai Monta kertaa viikossa meidän täytyy suudella ovat ( joka on tauolla, hupsii ). Hienoa, että pidät tästä hieman surullisen arjen kuvauksesta, luulin että nykyään ketään lafilainen ei olisi kiinnostunut normaalin elämän kuvaamisesta, mutta ehkä näitä lukijoita sitten onkin !

Yllätyin myös siitä, että reita pääsi tähän mukaan tuollaisena pelastajaroolina


Sen kursiivilla laitetun tekstinpätkän voi tulkita muutamallakin tavalla, itse ajattelin pelastajan olevan Ruki ja olen edelleenkin sitä mieltä, että hän sopi kuin nenä päähän sen pojan rooliin, joka pyysi toista poikaa leikkimään hänen kanssaan legoilla. Mutta - voitte ajatella kaiken niin kuin haluatte ! Voitte pitää Reitaa sinä niinsanottuna pelastajana tai sitten taas Rukia, make your choice !

Kiitos kuitenkin hyvin paljon piristävästä kommentistasi, olen nytkin lukenut sen muutamaan otteeseen ! ^^ ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 1/?) 15.11.10

ViestiKirjoittaja akumu » To Joulu 16, 2010 8:43 pm

A/N: Oon malttamaton enkä jaksa odottaa enää sekuntiakaan :--D Joten tässä tää kakkosluku, jonka postaan tänne nyt vaikka mun pitäisi olla lukemassa italiaa ja Juha-nimistä kirjaa juurikin nyt.... Jos luku kulkee teidän mielestänne hieman nopeaa vauhtia eteenpäin, se on vähän niin kuin tarkoituskin. En tahdo jauhaa kaikkia asioita täysin selviksi, ja koska tämä on vain tällainen luku, joka johdattelee asiaa rauhallisesti eteenpäin, tähän on tyytyminen ! Mutta toivottavasti pidätte tästä, olkaapa hyvät !

Ja pakko vielä mainita, että nuo kursiivilla laitetut kohdat eli muistot tulevat aika satunnaisessa järjestyksessä tulevissa luvuissa :)


Chapter two


Vesi tuntui hyvältä ja aavistuksen verran tervetulleelta Rukin vaalealle ja hieman kuumottavalle iholle, joka ei ollut päässyt kosketuksiin veden kanssa muutamaan hetkeen. Tuo oli yksi niistä harvoista hetkistä, joita hän osasi arvostaa. Suihkussa sai vain olla, ajatella kaikenlaista, mitä mieleen juuri sillä hetkellä tuli. Päällimmäisenä Rukin mieltä kuitenkin kummitteli kaikki se, mikä heidän, Yasun ja Rukin, välillä oli tapahtunut kuuden vuoden aikana. Yli kuusi vuotta oli tosiaankin kulunut heidän ensikohtaamisestaan.

Käsi kurottui painamaan suihkun hetkeksi sammuksiin, ettei vesilasku tulisi olemaan niin suuri turhan vedenkäytön takia. Yasukin oli käskenyt häntä säästämään vettä, eihän pieni mies niin paljon vettä tarvitsisi peseytyäkseen.
Ruki kääntyi seuraavaksi hyllyn puoleen, jolla oli heidän ankeat ja suppeat shampoo-valikoimansa. Löytyi ainoastaan White Tea-merkkistä hiustenpesuainetta, joten ruskeahiuksinen päätti tälläkin kertaa käyttää sitä.

Ajatukset risteilivät takaisin menneisyyteen, jonne Ruki ei kauhean mielellään halunnut ajelehtia, ei ainakaan yksin. Oli muutenkin tarpeeksi raskasta miettiä kaikkia niitä velvollisuuksia, jotka Rukin niskaan oli heitetty aikuistumisen keskivaiheilla. Joskus hänkin oli ollut pieni lapsi, hänen ei ollut tarvinnut miettiä laskujen maksamista, töitä tai seurustelua. Silloin sai vain elää, olla lapsi, nauttia kaikesta.

Ruki ei ollut koskaan kuvitellut, millaiset ongelmat kohtaisivat hänet, kun hän muuttaisi yhteen Yasun kanssa parin vuoden seurustelun jälkeen.

Vanhemmat eivät olleet olleet erityisen tyytyväisiä oman poikansa hetken mielijohteesta. Päätös kotoa muuttamisesta ja vielä miehen luokse ei ollut saanut vanhempia muuta kuin ärtymyksen partaalle. Vanhemmat olivat todella vanhoillisia eivätkä pitäneet Rukia edes poikanaan tämän paljastaessa olevansa yhdessä miehen kanssa. Se ei missään nimessä käynyt laatuun, että perheen ainoa poika seurusteli toisen pojan kanssa. Se oli pelkkää hulluutta, sairautta.

Niinpä kaiken tappelemisen ja vastaanväittämisen loputtua Ruki oli pitänyt vain sisareensa, Ayumiin, yhteyttä. Onneksi heidän välinsä olivat aina olleet hyvät. He olivat vaikeina aikoina auttaneet toinen toistaan. Ruki uskalsi jopa aina luottaa Ayumin tietoon suurimmat salaisuutensa. Oli kyse minkälaisesta asiasta tai salaisuudesta tahansa.

Ayumin ajatteleminenkin sai ruskeahiuksisen aina hyvälle tuulelle: hänen olisi pakko soittaa sisarelleen heti suihkun jälkeen. Ruki tahtoi kuulla rakkaan siskonsa iloisen ja heleän äänen.

Oli monia asioita, jotka saivat Rukin pään pyörälle pelkästä ajattelusta, mutta nyt muut asiat saivat odottaa: ensin hän pesisi itsensä putipuhtaaksi ja sen jälkeen ottaisi yhteyttä sisareensa. Ruskeahiuksisen oli turhaa kiistellä sitä tosiasiaa, että hän ikävöi Ayumia – todella paljon, jos tarkkoja oltiin. Tällä hetkellä edes Yasun antamat suudelmat tai halaukset eivät menisi tämän tunteen edelle.

**

Ruki istui olohuoneen sohvalla katsellen ulos ikkunasta, josta oli pari päivää sitten suutuksissaan pessyt kaikki liat pois. Nyt ikkuna loisti todella puhtaana ja kirkkaana hänen silmiinsä, että se melkein sattui. Aurinko paistoi pilvien lomasta saaden koko paikan – olohuoneen, kadulla kulkevat ihmiset, puiston ja kioskin näyttämään sillä hetkellä älyttömän kauniilta. Puistossa pyöri muutama lapsonenkin vanhempiensa kanssa leikkimässä.
Jälleen kerran nuorisojoukko oli skeittilautojensa kanssa leiriytynyt jalkakäytävälle. He ilmeisesti olivat kesken koulupäivän lähteneet pitämään hauskaa keskenään. Kukapa sitä jaksaisi koulussa istua näinkin kauniina päivänä.
Sellainen Ruki oli itsekin ollut, hieman kapinallinen ja koulusta piittaamaton nuorimies. Alakoulusta lähtien hän oli ollut sellainen, eikä välittänyt paljoakaan opettajien uhkauksista, jotka liittyivät – tavalla tai toisella, jälki-istuntoihin. Opettajien tosiaankin oli ollut vaikeaa pitää häntä kurissa, ja todellisuudessa vanhemmatkaan eivät olleet olleet tyytyväisiä hänen käytökseensä. Julkeaa käytöstä nuorelta mieheltä, niin he aina sanoivat.

Ayumi oli ollut ainut erään toisen henkilön lisäksi, joka oli ymmärtänyt ja kestänyt hänen toilailujaan. Ruki oli toisaalta hyvin hämmentynyt siitä, miten joku oli kestänyt häntä niin kauan. Hänhän oli tehnyt kaikenlaisia ilkeitä asioita muille, ollut ilkeä ja piittaamaton muita kohtaan. Koskaan ei ollut ollut muita kuin hän ja koko maailma, jonka hän halusi itselleen. Hyvin itsekästä ja lapsellista, Ruki oli tiennyt sen alusta asti. Mutta ei hän osannut silloin lapsenaivoillaan miettiä, mikä oli realistista tai väärin ja mikä ei.

Yhtäkkiä Ruki tarttui puhelimeensa ja kuin vanhasta tottumuksesta etsi sisarensa numeron nopeasti. Juuri sillä hetkellä hän halusi vain puhua jonkun kanssa, ihan mistä vain, kunhan sai puhua ja olla miettimättä tavallisia arkipäivän asioita, joita Ruki edelleenkin vihasi.

Kuului muutama tuuttaus, kunnes puhelimeen vastattiin.

”Ruki...? Oletko se sinä?”
”Joo, minä täällä...”
”Voi miten ihanaa kuulla taas ääntäsi! Tuntuu kuin viime puhelustamme olisi monta vuotta!” Ayumi kuului naurahtavan ja se sai Rukin huulille ilmestymään pienen hymynpoikasen.
”Mukavaa kuulla myös sinun ääntäsi. Miten sinulla on mennyt? Vieläkö olet naimisissa sen... Yukiyan kanssa?”
”Minulla menee ihan hyvin, naimisissa edelleenkin. Ja odotan itse asiassa lasta parhaillaan...”

Ayumin sanat saivat ruskeahiuksisen hätkähtämään ajatuksistaan.
”Mitä?! Onneksi olkoon! Milloin on laskettu aika?”
”Ensi vuoden maaliskuussa”, Ayumi vastasi iloisuutta äänessään, mutta jatkoi hetken hiljaisuuden päästä kuitenkin, ”mutta ihan näin asiasta poiketen, kerrohan - vieläkö olet sen... Yasun kanssa yhdessä?”

Ruki kuuli sisarensa äänestä, että tämä oli hyvin utelias tietämään veljensä rakkauselämästä ja sen ajankulusta. Eiväthän he olleet pitäneet yhteyttä moneen aikaan ja siksi sisko halusikin tietää, onko Rukilla kaikki kunnossa tämän asian suhteen.
”Joo... Ollaan oltu yhdessä jotain kuusi vuotta. Aika pitkä aika, vai mitä?” Ruki naurahti hieman vaivautuneeseen sävyyn, mutta se ei saanut Ayumia epäilemään mitään.
”No kyllä vain! Olen hieman ymmälläni kuulemastani, jos saan ihan rehellisesti sanoa. Minne se Ruki on kadonnut, jonka minä olen tuntenut vuosikausia?”

He jatkoivat vielä keskustelua kaikesta, mitä mieleen juolahti. Pääasiassa he päättivät keskustella menneistä ajoista, kaikki se vanhojen asioiden muisteleminen sai molemmat nauramaan. Ayumi oli aina jaksanut muistuttaa Rukia tämän kovanaamaisesta käytöksestä sekä mokista, eikä nuorempi jäänyt tälläkään kertaa vaille muistutuksia. Parhaiten Ayumin mieleen oli jäänyt se, kuinka Rukin entinen paras ystävä otti jonkin pilan, jonka Ruki oli järjestänyt, syyt omille niskoilleen. Sen asian muisteleminen sai ruskeahiuksisen sydämen vihlomaan ikävästi.

**

”Taka, ei tehdä nyt mitään typerää, jooko? Me saadaan taas jälki-istuntoo tän takia...”
”Älä oo nynny! Ei me kiinni jäädä! Ne syyttää kumminkin taas Haradaa tästä, onhan se ennenkin saanut huutoja näistä piloista, jotka mä oon järkänny”, Takanori naurahti ilkeään sävyyn ja tiirikoi isosiskoltaan varastetulla pinnillä koulun käytävän erästä kaappia. Teko vaati paljon yritystä, mutta siitä kuitenkin selvittiin nopeasti ja sitten Takanori kääntyi Akiran puoleen ilkikurinen virne huulillaan.

”Ja nyt sä käyt hakemassa sen reksin taulun tuolta opettajan huoneen edestä. Otat sen vaan ja tuot mulle”, lyhyempi pojista sanoi voitonriemuinen katse silmissään ja hämmentyi sisimmässään hieman katsellessaan ystävänsä kauhistunutta ilmettä.
”No en tasan hae! Tiedäksä millaseen kuseen me joudutaan, kun Harada sanoo, ettei se oo sitä vieny...”
”Ei se voi olla noin vaikeeta! Hae se nyt ennen kuin me jäädään kiinni tästä kaapin tiirikoimisesta”, Takanori sanoi päättäväisesti Akiralle ja kääntyi sitten tutkimaan Yuu Haradan kaappia, jonne oli piilotettu vaikka minkälaista tavaraa.

”Tai paremminkin sä jäät kiinni...” Akira mutisi hiljaisena Takanorille, kunnes alistuneena ja vähän tuohtuneenakin kääntyi kannoillaan ja lähti sydän rinnassa takoen hakemaan rehtorin taulua. Kyseinen taulu ei ollut erityisen arvokas, mutta tunnearvoa sillä oli. Tuossa koulussa kukaan ei ollut vielä varastanut mitään, joten nyt tästä mitä ilmeisemmin tulisi poliisitutkinta, jos syyllinen ei tunnustaisi.

Oli myös hyvin outoa, miten he kaksi, Takanori ja Akira, olivat keskenään eksyneet koulun täysin tyhjälle käytävälle, ja sitten yhtäkkiä lyhyemmälle heistä oli tulvinut mieleen idea. Typerä idea. Idioottimainen idea. Maailman huonoin pila, jonka he olivat ikinä yhdessä järjestäneet. Aina Takanori laittoi pilansa muiden syyksi ja oli niin ylimielinen.

Mutta jokin toisen käytöksessä viehätti Akiraa itseään, paljon.

Vaikka Takanorin viehätysvoima oli korkeilla asteilla Akiran mielessä, hän vihasi sitä, miten taipuvainen itse oli toisen tahtoihin. Taulua hakeva poika oli Takanorin vahvan tahdon alla, halusi hän sitä tai ei.

Askel. Toinen. Kolmas. Monta vielä perään.

Taulu joutui vääriin käsiin.


**

Vaaleat kädet olivat kiertyneet vaaleansinisen kahvikupin ympärille lämmittääkseen kylmyyden kourissa taistelevia kämmeniä. Ruki oli oikeastikin kauhea vilukissa, pienikin kylmyys aiheutti hänelle henkisesti harmaita hiuksia. Kaikki patterit heidän talossaan eivät olleet edes päällä, koska ruskeahiuksinen ei osannut laittaa niitä päälle. Yasukaan ei varmasti ilahtuisi, jos asunnolle olisi tapahtunut jotain hänen poissaollessaan.

Ruki nosti kahvikupin huulilleen ja hörppäsi lämmintä nestettä. Se lämmitti kurkkua mukavasti matkallaan vatsanpohjalle. Hän ei ollut erityisen ihastunut kahvin makuun, jokin kuitenkin pakotti häntä juomaan sitä joka ikinen päivä. Ehkä syy oli se, että hän ja Yasu joivat aina yhdessä kahvia – paitsi nyt. Jotkin asiat Yasun ja Rukin elämässä olivat automaattisia: jokin asia tapahtui toistuvasti, lähes joka päivä, ja ellei joka päivä niin vähintään joka toinen.

Katse alkoi lipua hitaasti ulkopuolisesta maailmasta huoneeseen, jossa ruskeahiuksinen seisoi ikkunan edessä. Muutamia minuutteja sitten elämä ikkunan ulkopuolella oli kiehtonut häntä: nyt Ruki tahtoi paneutua paremmin tuohon sekamelskaan, jossa he joutuivat elämään Yasun kanssa. Pölyjä ei oltu pyyhitty ikuisuuksiin, kirjat olivat sekaisin hyllyssä, ikkunoita ei oltu pidetty ikuisuuksiin auki.

Sitä virhettä hän ei tosin tekisi, että uskaltaisi edes pohtia ikkunan avaamista. Huoneeseen tulisi kylmää ilmaa enemmän kuin oli luvallista. Sitä Ruki ei kestäisi, ei kaiken tuon kylmyyden keskellä. Kuitenkaan sotku olohuoneessa ei helpottanut hänen oloaan lainkaan, se vain pahensi.

”Paskat.”

Ruki päätti lähteä kauppaan – jaksoi hän tai ei.

**

Kaupan harmaat seinät eivät toden totta lohduttaneet ruskeahiuksista, paksuun takkiin ja kaulahuiviin pukeutunutta miestä, jonka olo oli ollut melko apea Yasun lähdön jälkeen. Ankeat seinät, ruokahyllyt ja muut tarvikkeet ahdistivat Rukia entisestään, kaikki ne esineet kertoivat siitä, millaista oli olla aikuinen. Piti hoitaa kaikki ostokset. Piti pitää huolta, että jokainen tärkeä tarvike olisi kotona odottamassa käyttöään. Ei elämä tällaista ollut nuorempana, ruskeahiuksinen pohti itsekseen ja antoi sormiensa hipelöidä hyllyillä kököttäviä säilykepurkkeja.

”Mitäköhän Yasu haluaa syödä tänään...” Ruki pohdiskeli ääneen ja katseli ensin säilykepurkkeja edeten sitten nopeasti riisi- ja nuudeliosastolle. Onneksi hän osasi tehdä hyvää ruokaa niin Yasun ei tarvinnut raskaan työpäivän päätteeksi olla koko loppuiltaa nälissään. Yleensä Ruki oli laittanut heille kahdelle yhteisen illallisen, jotain todella hyvää ruokaa ja puna- tai valkoviiniä (Ruki itse suosi enemmän punaviiniä).

Pienen pohdiskelun päätteeksi kädet kurottautuivat nostamaan korkealta hyllyltä oranssihtavaa riisipakettia, mutta harmikseen hänen otteensa lipsui ja muutama muu paketti oli hyvää vauhtia matkalla kaupan kylmälle laattalattialle. Huonoin refleksein Ruki oli nappaamassa molemmat paketit käsiinsä, mutta siinä samassa hänen silmiinsä osui vain näky vahvoista käsistä pitelemässä kahta riisipakettia lujassa otteessaan.

”Ole ensi kerralla varovaisempi.”

Matala ääni kuulosti huvittuneelta.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 2/?) 16.12.10

ViestiKirjoittaja sunny » Pe Joulu 17, 2010 7:05 pm

Minä taas ensimmäisenä ! Nyt en tosin ole ehtinyt jatkoa kauheasti odotella, koulukiireitä on ihan mieletön määrä näin joulun alla ja kommentointi/koko Lafissa olo on jäänyt paljon vähemmälle valitettavasti. Anyway, jätän alkupuheet sikseen ja siirryn suoraan asiaan :D

Tämä osa oli erilainen ensimmäiseen verrattuna siinä mielessä, että Yasua ei näkynyt tässä laisinkaan, vaan keskityit lähentämään lukijaa Rukin kanssa, missä ainakin itseni kohdalla onnistuit hyvin; ymmärrän häntä jo hiukan paremmin, vaikkei hänen luonteenpiirteensä olekaan selviä. Hän on tyypillinen päähenkilö; tasainen, tavanomainen luonne. Olisin kyllä toivonut ehkä vähän poikkeavampaa, jännittävämpää päähenkilöä. Joka tapauksessa, Rukin pohdinta aikuiselämän ja lapsuuden välisistä eroista oli mielestäni todentuntuista, ehkä vähän masentavaa mutta hyvää ja ajatuksia herättävää kerrontaa. Koko luku vei lukijan Rukin lapsuuteen, mikä onkin hyvä, sillä päähenkilön taustat ovat aina kiinnostavia.

Sitten siihen osaan luvusta, joka yllätti minut AIVAN täysin: Ayumi on Rukin SISKO ?! Tätä en todellakaan osannut odottaa ! Todella virkistävä ja odottamaton juonenkäänne mielestäni, olin jo kehitellyt mahdollisia teorioita tulevaisuuden varalta, mutta tämähän kääntää ne aivan ylösalaisin ! :D Ayumiin palatakseni, odotin innolla, millainen hänen persoonansa tulisi olemaan. Olen tottunut näkemään häntä särmikkäänä, itsenäisenä nuorena naisena johon samaistua, mutta tämä lämmin, suloinen ja mukava sisko sopii hyvin myös. Tietysti se sopii sinun juoneesi varmasti vielä paremmin ;)

Tässä osassa päästiinkin sitten jo vähän kliseisyyden makuun. :D Onneksi varoitit niistä jo etukäteen, joten en sano tätä valittavaan sävyyn, enemmänkin vain huomautuksena. Ensinnäkin, Rukin vanhempien suhtautuminen poikansa homouteen oli hyvin tavanomainen, siinä ei ollut mitään uutta. Miksi se tuntuu aina olevan niin, että vanhemmat eivät voi hyväksyä lapsensa suuntautumista ? Toisaalta se tuntuu olevan realistinen suhtautuminen japanilaisperheelle, mutta toisaalta ehkä turhan tyypillistä. Ehkä tämä suhtautuminen oli kriittinen tarinan myöhemmän kulun kannalta ? Toinen klisee oli Rukin ja mysteerihenkilön (kenties Reitan ? ;D) tapaaminen. Miksi, oi miksi juuri kaupassa ? :'D Jännittävämpi tapaamispaikka olisi ollut enemmän mieleeni.

Kommentin lopun täytän parilla quotella :)

Ajatukset risteilivät takaisin menneisyyteen, jonne Ruki ei kauhean mielellään halunnut ajelehtia, ei ainakaan yksin.


Tässä osassa sinulla oli paljon hauskasti ja hyvin sanottuja lauseita. Virheiden määrä oli olemattoman luokkaa, teksti oli sujuvaa ja helposti luettavaa. Kevyttä, muttei tylsää. Tämä kyseinen kohta minkä valitsin kuuluu ehdottomasti suosikeihini, kekseliäs kielikuva !

Vaaleat kädet olivat kiertyneet vaaleansinisen kahvikupin ympärille lämmittääkseen kylmyyden kourissa taistelevia kämmeniä.


Tämä ei ole virhe, mutta minua hieman häiritsi se, että käytit sanaa "kädet" esimerkiksi "sormien" sijasta. Minun mielestäni kädet voidaan kietoa jonkun suuremman, esimerkiksi polvien ympärille, mutta sormet kuvastavat jotain pienempää, kuten esimerkiksi juuri kahvikuppia. :D Tosiaan vain mielipideasia, mutta päätin huomauttaa siitä joka tapauksessa.

Anyhow, tämä osa oli oikein miellyttävä ja sopivan pituinen. Nyt keskityimme Rukiin, ehkä seuraavassa osassa johonkuhun toiseen henkilöön ? Ja kuka onkaan tämä kaupassakävijä, johon Ruki törmäsi ? Vastauksia odotellen !

Ai niin, yksi asia jäi häiritsemään - kuinka kauan Ruki ja Ayumi olivat oikein olleet puhumatta ? Kuulosti lähestulkoon vuosikausilta !
難道 是天意

Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 2/?) 16.12.10

ViestiKirjoittaja akumu » To Joulu 23, 2010 5:30 pm

sunny,

sä taidatkin olla tämän ficin ainut lukija ja kommentoija :D Mutta parempi sekin kuin ei ainuttakaan kommenttia, joten kiitos siitä, että jaksat lukea tätä ja väsätä kommentteja ^^ Ne tekee mut enemmän vaan iloiseksi.

Tosiaan, tämä toinen luku keskittyi nyt lähinnä Rukiin ja hänen ajatuksiinsa kaikkia mahdollisia asioita kohtaan. Meinasin jatkaa tätä vielä pidemmälle tuon lopun jälkeen, mutta mietin, että tällaisena tämä on ehkä parempi. Teen sitten kolmannesta luvusta ihan überpitkän, joten kannattaa sitten varautua ! Ja mun piti myös kirjoittaa toinen muistelukohta, mutta se kohta, jonka olisin laittanut, ei olisi sitten taas sopinut tämän luvun tunnelmaan. Ehkä sä ja ne muutkin lukijat, jotka tätä ehkä lukee, muttei kommentoi, jaksavat odottaa seuraavaa lukua ;)

Hän on tyypillinen päähenkilö; tasainen, tavanomainen luonne. Olisin kyllä toivonut ehkä vähän poikkeavampaa, jännittävämpää päähenkilöä.


Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa ! ;) Eihän sitä koskaan tiedä, millaiseksi Ruki tämän ficin myötä oikein tulee. Koko miehen olemus ei kuulukaan olla vielä selvää kauraa. Koko ficci on vähän sekava ja käsittelee ihmisten sekavia tunteita, niin vihasta kuin rakkaudestakin. Olen tahallani kirjoittanut näin alkuun Rukista tuollaisen henkilön, jonka luullaan kuuluvan massaan. Oon päättänyt, että Rukista tulee kuitenkin ihan erilainen kuin millaisen käsityksen oot hänestä nyt saanut !

Sitten siihen osaan luvusta, joka yllätti minut AIVAN täysin: Ayumi on Rukin SISKO ?! Tätä en todellakaan osannut odottaa ! Todella virkistävä ja odottamaton juonenkäänne mielestäni, olin jo kehitellyt mahdollisia teorioita tulevaisuuden varalta, mutta tämähän kääntää ne aivan ylösalaisin !


Arvasin, että jotenkin SÄ ainakin yllätyt ! XD Mutta siis - ymmärsit kuitenkin Rukin ajatuksia luvun alussa niin eikö olekin aika ilmiselvää, että jonkun tukihenkilön Ruki tarvitsee elämäänsä ? Ja ajattelin Ayumin olevan juuri oikea henkilö isosiskon rooliin. Kyllä hän tulee olemaan enemmänkin esillä ficissä. Hänhän oli yksi niistä, jotka sietivät Rukia, kun tämä oli kapinallinen teinirikollinen !

Onneksi varoitit niistä jo etukäteen


Ehkä pitäisi nytkin varoittaa: kliseisyyttä on luvassa vielä lisää :D En vaan voi sille mitään, rakastan kliseisyyttä ja romantiikkaa ylipäätään ficeissä niin mun ficit ei tule säästymään siltä hehe !

Miksi, oi miksi juuri kaupassa ? :'D Jännittävämpi tapaamispaikka olisi ollut enemmän mieleeni.


Et ikinä usko, mutta mä mietin pääni puhki erilaisia tapahtumapaikkoja, mutta päädyin kuitenkin näinkin kliseiseen valintaan. Yksi hyvin mieluisa vaihtoehto olisi ollut se ehdottamasi hierontapaikka, mutta sitten toisen päähenkilön jutut menisivät kokonaan uusiksi, koska ei se vain nyt käy niin, että Reita olisi töissä hierontapaikassa ! Mulla on aivan muut suunnitelmat ;)

Hehe, kiitos tuosta ns. virheen huomauttamisesta, korjaan sen sitten, kun ehdin ja jaksan XD

kuinka kauan Ruki ja Ayumi olivat oikein olleet puhumatta ? Kuulosti lähestulkoon vuosikausilta !


Ei nyt ehkä ihan vuosikausia, mutta aika pitkän aikaa kuitenkin. Ehkä sain kaiken kuulostamaan kummalliselta, kun Ayumi mainitsi, että ihan kuin heidän viimeisimmästä puhelustaan olisi vuosikausia. Kiitos kommentistasi ! ^^ <3
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 2/?) 16.12.10

ViestiKirjoittaja Barbiedoll » Pe Joulu 24, 2010 2:11 am

Heippa! Voi luoja, munkin pitäisi lukea se Juha -kirja, pari sivua luettuani voin sanoa että ei kiinnosta sitten yhtään!

Mutsiis joo! Tää on kyllä tosi mielenkiintoinen. Pidän nimestä, se kuulostaa houkuttelevalta, joten oli pakko tosiaan tulla lukaisemaan tämä. Mä en kovin usein lue AUta, en sitten tiedä miksi, mutta tää jotenkin houkutteli luoksensa. Joo en tiedä, kaikki houkuttaa nyt. Fandomina Gazette sai mut innostumaan erityisen paljon, varsinkin Ruki.

Prologi oli just perus johdattelua, eikä se oikein herättänyt pitään kovin kummoisia ajatuksia, vaikka se olikin täynnä syvällistä pohdintaa ja hyviä kysymyksiä. Mä en jotenkin sillon vasta sen ilmestyttyä osannut kommentoida. Prologi oli siis todellakin kaunis. Mä pidin siitä tosi paljon.

Yasu oli tosi mielenkiintoinen, mutta kuitenkin se on sellanen, jonka mä mieluusti nakkaisin jonnekkin kuuseen. Ruki taas on perusihana ihminen, en voi olla koskaan pitämättä hänestä.
Kuitenkin siis, koska Ruki ja Yasu ovat olleet yhdessä noinkin kauan, uskon että juuri tuollainen suhde olisi. Taisiis, koska he ovat olleet yhdessä noin kauan, ei ole ihme että suhteen laatu on tuollainen. Olet kuvaillut sen suhteen todella hyvin, pidin arkisesta tavasta kertoa suhteesta ja siitä, ettei kuvailu ollut sellaista perus siirappista.
Mä normaalisti luen tosi paljon just sellaisia hattaraficcejä, missä kaikki asiat on niin ihanaa ja elämä kukoistaa, joten oli tosi positiivinen yllätys (oikeasti, ihana) lukea kerrankin tosi realistinen tarina.

Ah lol, ajatus on ihan solmussa, joten siksi tällainen ylisuppea kommentti. Jos nyt vaan tyydyn sanomaan, että tämä on aivan ihana, olet todella hyvä kirjoittaja, ja odotan jatkoa innolla? ♥ Tyydytkö tälläkertaa siihen?

Olisiko niin paljon helpompaa elää, kun voisi luottaa koko sydämensä pohjasta rakastajaansa ja uskoa, ettei tämä vahingossakaan kajoaisi kehenkään muuhun?


Herranjestas, tuo oli aivan ihana kohta. Siis todella kaunis.

Seuraavalla kerralla lupaan kirjoittaa kommenttini vähän aikaisemmin ja niin, että olen täysin hereillä! Mukavaa joulua! ♥
DIR EN GREY 23.8.2011
MUCC 17.1.2011
Versailles 29.06.2010

Barbiedoll
Roudari
 
Viestit: 58
Liittynyt: Su Syys 20, 2009 2:24 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 2/?) 16.12.10

ViestiKirjoittaja akumu » La Joulu 25, 2010 1:13 pm

Barbiedoll, oioi lisää kommentoijia ! ^^

Ja hei, ei se Juha-kirja niin erityisen huono ollut eli kannattaa ihan kunnialla lukea loppuun ! Mä jotenkin pidin siitä, vaikka jotkut kohdat eivät hirveämmin miellyttäneetkään. Ei muakaan alussa kiinnostanut, mutta voin kertoa, että noin puolen välin jälkeen kirja alkaa oikeasti kiinnostaa ! Ainakin mulla kävi näin, kannattaa kokeilla, jos vaikka itsekin innostuisit. Joo, tämä oli tällainen niin sanottu kannustuspuhe.

Pidän nimestä, se kuulostaa houkuttelevalta


Nimen piti ensin olla pidempi, mutta katkaisin siitä loppuosan pois, koska muuten se olisi paljastanut liikaa tämän ideaa ! Hienoa kuitenkin, että tämän nimi on mielenkiintoinen. Mietin monen aikaa, että onkohan se liian tylsä, eikä innosta lafilaisia lukemaan, mutta kyllähän nyt on jo pari lukijaa löytynyt, ja oon tosi iloinen siitä !

Fandomina Gazette sai mut innostumaan erityisen paljon, varsinkin Ruki.


Multa ei pahemmin kannata odottaa miltään muulta fandomilta ficcejä kuin gazetolta XD Oon niin kauan kirjoittanut siitä bändistä ja etenkin Rukista niin en pahemmin osaa kirjoittaa mistään muusta. En tosin ole yrittänyt, mutta en ole pahemmin jaksanutkaan ! Että multa voi ainakin odotella tämänkin ficin jälkeen lisää oneshoteja ( ja ehkä pitkäosaisia ficcejäkin, jos sille päälle satun ) Rukilla ja etenkin gazetolla.

Prologi herätti vähän kahdenlaisia kommentteja: jotkut eivät pitäneet kauheammin sen "tekotaiteellisuuden" vuoksi, mua pyydettiin palaamaan siihen "vanhaan kirjoitustyyliin" ja jotkut sitten taas pitivät prologista paljon. Mä en yrittänyt kauhealla yrittämisellä saada tästä alusta tekotaiteellista, koska se ei välttämättä ole ihan mun tyylistäni :D Sitä paitsi, koko ficci muutenkin tulee olemaan aikalailla sitä peruskauraa, vaikka kyllä kaikenlaisia muitakin juttuja sattuu ! ;) Hienoa kuitenkin, että sun mielestä prologi oli kaunis !

Ruki taas on perusihana ihminen, en voi olla koskaan pitämättä hänestä.


Perusihana ? XD No, siitä voimme jatkon ilmestyttyä olla kahta eri mieltä ;D

Aa, oon tosi hämilläni, miten ihmiset kommentoivat sitä, että oon kuvaillut Yasun ja Rukin pitkää seurustelusuhdetta noinkin hyvin ! Oon tosi otettu kuitenkin, koska mulla on ollut aika paljon ongelmia kirjoittamisessa. Oon ollut aikamoinen hyväksikäyttäjä ja katsellut vähän ympärilleni, miten mun kavereillani menee seurustelusuhteissa ( joo, anteeksi, kaverit, olen hirveä ystävä :( ) ja sitten oon katsellut kaikenlaisia draamaelokuvia nyt ! Eli ei todellakaan ole mikään yllätys, miten mun päähäni on muodostanut ajatus tällaisen draamaficin kirjoittamisesta.

Kyllähän tähän joitain ällösöpöjä juttuja tulee, kannattaa varautua !

Totta kai tyydyn tuohon kommenttiisi, se piristi mua todella paljon ! ^^ Jatkoa tulee jahka jaksan jatkaa tuon kolmannen luvun kirjoittamista hehs !

Kiitos kommentistasi ! <3
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Seuraava

Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron