Smells like teen spirit (Riku x Jui, Iori x JUN) 6/? 1.8

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Smells like teen spirit (Riku x Jui, Iori x JUN) 6/? 1.8

ViestiKirjoittaja TheCatInTheHat » To Elo 14, 2008 7:46 pm

Title: Smells like teen spirit
Author: TheCatInTheHat
Rating: Ficin edetessä NC-17
Pairing(s): Riku x Jui, Iori x JUN, Iori x Hizaki
Genre: Slash, angst, fluff, romance ynnä muuta XD
Beta: yoshyosh <3
Bändi: Phantasmagoria, Vidoll yms.

Osat 1/?
Tekijänoikeudet: en omista henkilöitä blaa blaa blaa.
Summary: Riku, Jun, Jui ja Iori ovat parhaat ystävät, joita mikään ei voi erottaa toisistaan. Vai voiko?
Palautetta saa ehdottomasti antaa ja se on erittäin suositeltavaa.

A/N: Uudelleen postaus! ^_____^

OSA 1

Riku ja Jun istuivat koulun pihassa vakiopaikassaan, vaahterapuun alla. Aurinko porotti täydeltä terältä, vähän liiankin kuumasti ottaen huomioon, että oli syksy ja uusi lukukausi oli alkanut. Riku kääri hajamielisenä sätkää tupakanpuruista, puun varjossa opettajat eivät huomaisi sääntöjen rikkomista. Jun puolestaan töllötti katse lasittuneena ruohokenttää, jossa enemmän energiset oppilaat pelasivat jalkapalloa ja seurustelivat toistensa kanssa.

Junin katse oli eittämättä kohdistunut tiettyyn porukkaan, jota selvästi johti kaksi ruskeatukkaista poikaa, Iori ja Jui. Tuulenvire liikutti molempien poikien jo valmiiksi sotkuisia hiuskuontaloita ja he nauroivat niin, että heidän äänensä kantautuivat Rikunkin korviin ja hän kohotti katseensa. Jui ja Iori seisoivat keskellä "laumaansa", vaikka Rikun mielestä se olikin enemmänkin Iorin lauma, kuin Juin. Tytöt heidän ympärillään kikattivat ja kaksikko näytti ylpeältä saatuaan vastakkaisen sukupuolen edustajat nauramaan kanssaan.

"Miten he tekevät sen?" Jun huokaisi syvään ja pärisytti huuliaan nojatessaan päätään käsiinsä. Vastaamatta Riku kääri tupakkatarvikkeensa pois ja piilotti visusti laukkuunsa, veti kudotun myssynsä syvemmälle päähänsä, vaikka aurinko tuntui tahtovan tehdä heistä kaikista mehukkaita pihvejä. Myssy valui koko ajan alaspäin hikisellä otsalla ja Riku ratkaisi kuumuus-ongelman riisumalla pois paksun hupputakkinsa.

Jun katsoi toista nuorta miestä myötätuntoisena, hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, miksi hänen ystävänsä oli aina pukeuduttava paksuihin ja moniin vaatteisiin, oli ilma mikä hyvänsä. Toisaalta kerrospukeutuminen tavallaan puki Rikua, Jun ei osannut kuvitella häntä minkään muunkaan laisena. Riku oli Riku, he olivat tunteneet toisensa jo vaikka kuinka kauan.

"Se on taikuutta", Riku vastasi viimein ja alkoi repiä ruohotukkoja irti maasta, "minä haluan polttaa tupakkia!"

"Tuo nyt on tuskin se vastaus, mitä toivoin", Jun puuskahti ja siirsi taas katseensa iloitsevaan jengiin. Haikeana Jun huokaisi uudelleen ja vilkuili taivasta, joka oli täysin pilvetön ja niin sininen, että silmiin sattui.

"Jos haluat jutella heidän kanssaan, niin mikset mene?" Riku uteli ja hän oli oikeassa, sillä sekä Jui, että Iori olivat molemmat heidän ystäviään ja he viettivät suurimman osan vapaa-ajastaan porukalla.

"Nuo tytöt. En ymmärrä, mitä niille voi sanoa?" Jun tuskasteli.

"Heille, ei niille", Riku korjasi ja katsoi samalla käsiään, jotka olivat värjäytyneet vihreiksi nurmikosta.

"Hienoa Riku, nyt sinä likaat joka paikan", Jun valitti, mutta Riku ei välittänyt. Ei Junia oikeasti kiinnostanut olivatko Rikun kädet likaiset vai puhtaat, tai oliko hänellä käsiä ylipäätänsä ollenkaan, Jun oli kateellinen, koska ei itse uskaltanut puhua tytöille. Mitään syytä pelkoon ei Rikun mielestä kuitenkaan ollut, Jun oli ihan yhtä kivannäköinen pinkkeine hiuksineen, kuin Jui ja Iori olivat. Ainoa ero oli se, että Jun oli ujo ja Iori ja Jui eivät olleet. Blondia puolestaan ei juurikaan kiinnostanut puhua tytöille, joista hän ei edes pitänyt.

Juin ja Iorin tämänkertaiset valloituksetkin näyttivät olevan typeriä kana-aivoja, jotka kikattivat päättömästi kaikelle, mitä pojat sanoivat.

"Sinä kerrot paljon parempia vitsejä kuin he", Riku yritti lohduttaa, mutta Jun oli toivottomasti sosiaalisen kontaktin tarpeessa, "ja sitä paitsi jos nyt änkeisit tuohon mukaan, olisit ihan samanlainen hännystelijä, kuin Juikin. Kaikki tietävät, että tytöt tykkäävät Iorista."

"Mitä Iorilla on, mitä minulla ei ole?" Jun jatkoi loputonta valitustaan, joka päivä sama virsi ja samat kysymykset.

Kello pirisi ja molemmat pojat hätkähtivät.

"Näyttää siltä, että joudut jatkamaan angstaustasi vasta äidinkielen tunnin jälkeen!" blondi sanoi normaalia pirteämmin ja pomppasi seisaalleen, pudisteli ruohonkorret housuistaan. Jun naurahti, hän huomasi itsekin käyttäytyvänsä lapsellisesti, tätä menoa tytöt eivät ainakaan kiinnittäisi huomiota häneen!

He kävelivät rinnakkain tutun pihamaan halki kohti tyylikkäästi rakennettua koulurakennustaan. Asuntolat olivat koulun vastakkaisella puolella, tyttöjen ja poikien asuntolat turvallisesti erillä toisistaan ja tunneillakin he kävivät erikseen, tosin pihamaa oli heidän kaikkien yhteisensä. Koulu oli muutenkin melko uusi ja moderni, Riku ja Jun tunsivat molemmat itsensä onnekkaiksi, että saivat käydä sitä.

Naureskelevat Jui ja Iori liittyivät kävelymatkalla heidän seuraansa kovaäänisesti, Jui tahtoi välttämättä esittää Rikulle, miten oli hyppytunnilla päihittänyt jonkin kamalan hirviön uudessa play station-pelissään.
"Hitto minä luulin, että kuolen, mutta sitten sainkin sen miekan ja-"

"Jui, älä kerro, minäkin haluan pelata sitä!" Riku kielsi ja katsoi hymyillen toista poikaa. Jui hymyili takaisin ja näytti yhtä viehättävältä, kuin aina ennenkin. Hän oli pukeutunut t-paitaan ja farkkuihin, mutta onnistui silti näyttämään tyylikkäältä. Jun ja Iori kävelivät nyt heidän edellään, mutta Jun näytti hapanta naamaa kateellisena ystävälleen.

"Hyvä on, pelataan tänään! Otetaan Iori ja Jun mukaan ja muitakin jos haluat!" Jui sanoi innostuneena ja puristi Rikua käsivarresta lupauksen merkiksi.

"Kuulostaa hauskalta", Riku vastasi ja astui muut vanavedessään sisälle luokkahuoneeseen, joka oli ihanan viileä ulkoilmaan verrattuna. Nuorukaiset istuutuivat tutuille paikoilleen taakse, ikkunoiden viereen ja alkoivat levitellä koulutarvikkeitaan pulpeteilleen. Jun oli unohtanut kateellisuutensa ja puhui nyt tapansa mukaan innokkaasti Iorille uudesta kappaleestaan, jonka oli keksinyt. Jui haukotteli makeasti paikallaan Rikun vieressä ja katseli tuttua luokkahuonetta.

Tämä oli toinen vuosi, kun he olivat tässä koulussa ja tuntui hienolta, kun ei lukeutunut enää nuorimpiin oppilaisiin. Koko luokka tuli hyvin toimeen keskenään, eikä kukaan juurikaan riidellyt toistensa kanssa. Oli yllättävää, että sellainen poikajoukko tuli toimeen keskenään, vaikka kaikki olivat erilaisia. Jui, Riku, Iori ja Jun viettivät useimmiten aikaa keskenään, toiset pojat omien jengiensä kanssa, mutta harva se päivä he tekivät myös jotain yhdessä.

Asuntolassa ei ollut juurikaan tekemistä, joten kuumina syksypäivinä jalkapallon pelaaminen tai uima-altaassa pulikoiminen ei ollut kenenkään mielestä ainakaan huono idea. Toisiinsa tutustuminen oli välttämätöntä ja toistaiseksi oli selvitty vain parilla tappelulla.

Luokan tyttömäisimmät pojat, Hizaki ja Rame istuutuivat paikoilleen Junin ja Iorin eteen (Jui oli aina ollut valmis vaikka lyömään vetoa, että Rame oli ihastunut Ioriin) ja aloittivat samantien vilkkaan keskustelun heidän kanssaan.

Opettaja asteli luokkaan, eikä vaivautunut käyttämään ääntään poikien hiljentämiseen vaan istui kaikessa rauhassa pöytänsä ääreen ja loi painokkaan katseen luokkaansa. Herra Saitou oli melko nuori, silmälasipäinen mies, joka piti luokkansa hyvin hallussaan. Kertaakaan hän ei ollut huutanut pojille, vaikka he olisivat tehneet mitä. Puheensorina laantui ja opettaja aloitti tunnin kuulustelemalla eilisen läksyjä.





"Iori! Et voi tehdä noin!" Jui huusi närkästyneenä, kun Iori pelasi hänen peliään Juin mielestä väärällä tavalla.

"Voinpas, katso vaikka! Sain hyvät pisteet", Iori virnuili voitokkaana ja katsoi ympärilleen huoneessa. Riku ja Jui istuivat vierekkäin lattialla television edessä, Jun, sekä pari heidän luokkalaista poikaansa Wataru ja Tomoyuki söivät sipsejä toisella sohvalla, kun taas toisen sohvan olivat varanneet Hizaki, Rame, sekä Iori.

Jui tuhahti kovaan ääneen ja hautasi päänsä käsiinsä, teeskennellen epätoivoista. Riku taputti häntä lohduttavasti päähän, muttei irrottanut katsettaan hetkeksikään televisioruudusta.

"Et voi päättää, miten tätä peliä pelataan", Rikukin tokaisi ja otti Iorilta ohjaimen, oli hänen vuoronsa pelata.

"Katsotaanko?" Jui virnuili ilkikurisesti ja alkoi kutittaa pelaajan kylkiä, mikä sai Rikun vääntelehtimään hänen yrittäessään pitää katsettaan näytössä.

"Tämä on tylsää, tehdään jotain muuta", Hizaki huokaisi kovaan ääneen protestiksi ja pyöritti silmiään saaden Rikun punastumaan.

"Mennään pihalle", Jun ehdotti suu täynnä sipsejä ja taputti käsiään energisenä yhteen.

"Eikä, minä haluan vielä pelata", Jui intti vastaan ja Riku nyökkäili. Muut kuitenkin olivat raittiin ilman kannalla, joten Jui ja Riku jätettiin kaksistaan pelinsä pariin.


"Muista hakea tuolta se timantti!" Jui muistutti jotain vähän väliä, mutta antoi Rikun nyt pelata. He olivat siirtyneet kauemmaksi televisiosta ja istuivat nyt sohvalla, joka oli jotenkin kummasti sipsien murusien peitossa.

"Muistan, muistan", Riku vakuutti ja häntä hymyilytti, Jui oli selvästi juuri nukahtamaisillaan. Mitään haittaa siitä ei ollut, huone oli Rikun ja Junin yhteinen, mutta siellä oli rutkasti tilaa heille kahdellekin. Asuntolan huoneet oli tarkoitettu joko yhdelle, tai kahdelle hengelle ja Riku ja Jun asuivat mielellään toistensa kanssa. Jui puolestaan asui yksin (ehkä osittain siksi, koska Iorikin asui), mutta Rikusta tuntui joskus, että tämä oli vähän yksinäinen. Iori oli Juille kuin Jumala, jota piti palvoa ja seurata kaikessa, vaikka he olivatkin hyviä ystäviä.

Syytä Juin käytökselle Riku ei tiennyt, eikä liioin halunnutkaan tietää. Asiat olivat hyvin niin, kuin ne olivat, eikä Riku halunnut minkään muuttuvan. Siinä mielessä Riku ja Jun olivat samanlaisia, että he pitivät ystävyyttä korkeimmassa arvossa, eivätkä antaisi minkään pilata sitä. Ehkäpä juuri sen takia he viihtyivät niin hyvin toistensa seurassa, eivätkä he olleet koskaan riidelleet.

Juin silmät olivat lupsahdelleet kiinni jo jonkin aikaa, kunnes hänen päänsä nuokahti ja kellahti vasten Rikun olkapäätä. Huvittuneena Riku jatkoi pelaamista, häntä ei väsyttänyt yhtään. Taukoamaton uninen tuhina vasten olkapäätä kuitenkin sai vaaleatukkaisenkin pian painamaan päänsä vasten toisen omaa. Silmät painuivat kiinni.


Sormet vaeltelivat kaulalla, kuin pitkäjalkaiset hämähäkit ja kun Riku avasi silmänsä, hän tuijotti suoraan ystävänsä omiin. Juin silmät olivat kirkkaat ja katse syvä, hän hymyili omaa säteilevää hymyään ja hiveli sormillaan Rikun niskaa. Hän tunsi punastuvansa korviaan myöten ja avasi suunsa sanoakseen jotain, muttei onnistunut.

"Shh, Jun nukkuu", Jui sanoi ja siveli nyt sormenpäillään Rikun leukaluuta. Riku tunsi olonsa varsin kiusaantuneeksi, eikä pystynyt irrottamaan katsettaan Juin silmistä.

"Mitä sinä-"

Jui painoi huulensa vasten Rikun omia, ne tuntuivat pehmeiltä ja suudelma oli humalluttava, hidas ja kokeileva. Huoneeseen palanneen Junin hengitys kuului voimakkaana ja painostavana, Juin suudellessa häntä.

"Kosketa minua", ruskeahiuksinen kuiskasi ja siirsi Rikun käden reidelleen, laski sen lepäämään siihen. Riku tärisi, hän tärisi kauttaaltaan ja Jui vain hymyili, siirsi virnuillen Rikun kättä lähemmäksi jalkoväliään.

"Sinä haluat minua, etkö haluakin?" Jui kuiskasi huulet hipoen Rikun omia.

Riku heräsi henkeä vetäen. Huone oli täysin hiljainen ja pimeä, Jui nukkui yhä häntä vasten sohvalla ja Jun oli tosiaankin palannut, hän makasi pitkin pituuttaan toisella sohvista. Hän nosti kätensä rinnalleen ja koitti saada hengityksensä tasaantumaan, mutta turhaan. Rikun oli pakko työntää Juin pää pois hartialtaan ja nousta ylös. Lattialla lojuvien tavaroiden väistely matkalla vessaan tuntui mahdottomalta tehtävältä.

Yhä pökerryksissä Riku kuoriutui ulos vaatteistaan ja kompuroi suihkukoppiin, laittoi veden vuotamaan ja istui lattialle. Hän ei halunnut ajatella, mitä unta oli juuri nähnyt, eikä todellakaan halunnut ajatella sitä, mitä uni oli herättänyt hänen kehossaan. Riku yritti pitää ajatuksensa järkevästi kasassa, puristi polviaan lähemmäs rintaansa ja kieltäytyi palauttamasta mieleensä äskeistä alitajuntansa tuotosta. Moisista asioista oli haittaa, vain pelkkää haittaa ja ne pitäisi unohtaa samantien.




Aurinko porotti seuraavanakin päivänä ihan yhtä kuumasti, kuin aiemminkin. Jun ja Riku istuivat taas kahden kesken, tällä kertaa penkillä urheilukentän reunalla ja litkivät vettä juomapulloistaan. Jui ja Iori juoksivat yhä ympäri rataa ja liikunnanopettaja loi välillä halveksuvia katseita kahteen laiskottelijaan.

"Minä tahtoisin tyttöystävän", Jun aloitti jälleen valituksensa, kun huomasi kentän toisella laidalla kikattelevat tytöt, jotka katselivat selvästi Iorin ja Juin urheilemista. Rikukin tuijotteli kyseistä kaksikkoa, tosin tämä kerta poikkesi kaikista muista kerroista. Hän ei ollutkaan koskaan huomannut, miten hoikat ja jäntevät jalat Juilla olikaan. Löysä paita lepatti hänen juostessaan, jalat tekivät täydellistä työtä, liikkuivat eteenpäin, kuin itsestään.

"Miksi sinä sellaisen haluat? Eihän Iorillakaan ole", Riku kysyi ja yritti vaikuttaa normaalilta, mutta hänen olonsa oli kaikkea muuta, kuin normaali.

"Minä haluankin olla askeleen edellä häntä!" Jun tokaisi päättäväisesti ja jatkoi puhettaan, mutta Riku ei kuullut mitään, sillä Jui oli juuri lopettanut juoksunsa ja asteli heitä kohti.

"Huh, miten kuuma!" Jui havainnoi ja tarttui muitta mutkitta Rikun juomapulloon ja otti siitä reilun huikan. Valkoinen hihaton paita oli liimautunut vasten Juin rintaa ja posket punoittivat, mutta Riku ei saanut silmiään irti toisesta.

"Mitä sinä tuijotat?" Jui hymyili hammasrivistöään vilauttaen ja pyyhki otsaansa pieneen valkoiseen pyyhkeeseen. Puna kohosi Rikun poskille ja hän toivoi häpeissään, että oli edes muistanut pitää suunsa kiinni, eikä tuijottanut toista poikaa, kuin karhu makkaraa.

Riku ei keksinyt mitään nokkelaa vastausta, joten tyytyi vain nauramaan typerästi ja siirsi katseensa Juniin ja sitten Ioriin, jota tämä tuijotti. Iori oli kentän toisella laidalla, jutteli ihailijoilleen ja näytti selvästi saaneen kotitekoista lounasta joltakin tytöistä. Hän piteli lounaslaatikkoa käsissään ja kiitteli kovasti, heilautti kättään tapansa mukaan ja kääntyi kävelemään kohti ystäviään.

"Keneltä sinä sait lounasta?" Riku kysyi muina miehinä, yritti niin epätoivoisesti esittää olevansa kunnossa, että pää oli haljeta.

"En tiedä, joku ujompi tyttö oli kai antanut tämän noille tytöille ja käskenyt antaa minulle", Iori selitti ja istuutui nurmikolle heidän eteensä, koska Juin istuttua penkki oli aika varattu. Hän avasi innoissaan rasian ja huokaisi onnellisena nähtyään herkullisen näköisen aterian, jättikatkarapuja, vihanneksia, riisiä ja kastiketta.

"Vau", Jun mutisi kateellisena, muttei pystynyt peittelemään hämmästystään.

"Harmi, kun se tyttö ei itse antanut tätä minulle, olisin halunnut nähdä, kuka tekee näin herkullista ruokaa", Iori harmitteli, alkoi tunkea ruokaa suuhunsa ja näytti hetkellisesti vähemmän koulun suosituimmalta pojalta.

"Oh, ai niin, huomenna olisi juhlat tyttöjen puolella. Meidät kaikki on kuulemma kutsuttu", Iori ilmoitti ja tunki lisää ruokaa suuhunsa.

"Mitä?" Jun huudahti ja nousi seisaalleen. Riku ja Jui säikähtivät Junin reaktiota ja kohottivat katseensa tilannetta seuratakseen.

"Kyllä, sinut myös!" Iori vakuutti niin, että katkaravun palasia lensi nurmikolle.

"Mitä minä teen? Iori, sinun on autettava minua! Mitä minä laitan päälleni?" Jun panikoi ja ravisteli Ioria, joka alkoi yskiä.

"Äläkä vaan kuole nyt siihen, meillä on paljon tehtävää!" pinkkihiuksinen kiskoi Iorin paidasta seisaalleen, jolla oli täysi työ olla kaatamatta herkullista lounastaan nurmikentälle. Kaksikko hoippuroi tiehensä, Jun käyttäytyen kuin hullu.

Äkkiä Riku tajusi, että hän oli taas kahden Juin kanssa ja sydän alkoi hakata.. Hermostuneena hän alkoi nyppiä irti juomapullonsa etikettiä.

"Mitäs nyt tehdään?" Jui huokaisi syvään ja heilutteli jalkojaan penkin reunalla.

"Eikö sinua kiinnosta juhlat?" Riku uteli epäuskoisena.

"Äh, ei oikeastaan", Jui huokaisi taas, "Iori on kuitenkin juhlien keskipiste, eikä minulla ole tekemistä."

"Mutta tytöt-"

"He pitävät minusta vain siksi, koska olen Iorin paras ystävä", Jui sanoi ja kuulosti kamalan yksinäiseltä, äänessä oli outo, ontto sävy.

"Tuo ei ole totta."

"Eikä meidän koulussamme edes ole ketään tyttöä, kenestä pitäisin", Jui jatkoi ja Riku nyökkäili.

"Junille ja Iorille kelpaa kai kuka tahansa", vaaleahiuksinen myötäili.

"Aivan. Joskus tuntuu, että Junilla on kauhea pakkomielle tyttöihin. Hän ei puhu mistään muusta. Ehkä se on hyvä keino motivoida itseään."

"Kyllä hän silloin puhuu muustakin, kun olemme kahdestaan. Silloin taas, kun olemme sinun, tai erityisesti Iorin lähellä, hän ei voi ajatellakaan muuta", Riku purkautui ja liittyi Juin turhautuneisuuteen. Hetken he istuivat paikoillaan ja valittivat ystävistään, kunnes Jui ehdotti uimaan menemistä.

Koulun uima-allas oli heti urheilukentän takana ja koska oli lounasaika, kaikki olivat syömässä ja allas tyhjillään. Rikulla oli uimahousut urheiluhousujensa alla ja hän jätti vaatteensa altaan reunalle ennen, kuin pulahti ihanan viileään veteen.

"Tule jo senkin hituri!" Riku huusi ja kääntyi ympäri juuri parahiksi nähdäkseen Juin riisuvan paitansa sujuvasti, vatsalihakset jännittyivät hetkeksi ja hän laski paidan altaan reunalle, Rikun vaatteiden viereen. Häkeltyneenä vedessä olija kääntyi selin toiseen poikaan ja upotti päänsä syvälle viileään veteen. Hän ei halunnut nähdä yhtään enempää.

Mikä minua vaivaa? Riku ajatteli tuskissaan ja piteli päätään hengittämättä veden alla. Hän ja Jui olivat olleet ystäviä jo iät kaiket, Riku oli monesti nähnyt Juin riisuutuvan, miksi ihmeessä hän oli nyt niin sekaisin? Kaikki tuntui olevan sen typerän unen syytä.

Tiukka ote niskahiuksissa ja Rikun pää vedettiin pinnalle. Jui seisoi hänen edessään vedessä ja oli lähellä, hyvin lähellä.

"Yritätkö hukuttautua?" hän hymyili lempeästi ja Rikua alkoi ärsyttää mokoma ainainen ystävällinen hymy.

"Yritän", hän vastasi ja sukelsi äkkiä toiseen suuntaan, ui eteenpäin ja nousi pintaan kauempana toisesta nuoresta miehestä. Riku katsoi ympärilleen, muttei nähnyt Juita missään. Hetken hän ehti kuvitella, että Jui oli lähtenyt, mutta tämä olikin sukeltanut ja nousi pintaan Rikun takana ja painoi ystävänsä pään jälleen veden alle.

"Yritätkö tappaa minut?" Riku pärski Juin päästettyä hänet takaisin pintaan.

"Juurihan sanoit, että haluat hukkua", Jui totesi, polki vettä paikoillaan ja Riku tunsi olonsa entistä ärsyyntyneemmäksi.

"Minä näytän sinulle hukkumiset!" hän uhkasi ja tarttui Juita veden alla lanteilta, painoi syvemmälle veteen ja upposi siinä itse mukana. Riku tunsi kädet paljaalla rinnallaan ja tajusi, mitä oli tekemässä. Säikähtäneenä hän irrotti otteensa ja päästi molemmat takaisin pintaan.

"Hemmetin idiootti", Jui sai sanotuksi ja pyyhki vettä silmistään, mutta Riku tuijotti toista uskomatta, että oli juuri äsken koskenut toista.

"Minun pitää mennä", hän sanoi, nousi altaasta alta aikayksikön ja liukasteli vetämään housunsa jalkaan.

"Mikä sinua vaivaa?" Jui nauroi, eikä ollut pysyä pinnalla naurultaan.

"Ei mikään!" Riku tiuskaisi ja ryntäsi asuntolaan, jättäen Juin yksin altaaseen. Minä tarvitsen nyt hyvin kylmän suihkun, hän ajatteli ja yritti kaikin voimin olla ajattelematta, miltä Juin lantio tuntui hänen sormiensa alla.




Iori avasi huoneensa oven ja oli kompastua lattialla olevaan pakettiin.

Kiroillen hän heitti urheiluvälineensä sängynpäätyyn ja tarttui pakettiin samaan aikaan ärsyyntyneenä, samaan aikaan innoissaan. Se oli paketoitu valkoiseen lahjapaperiin hyvin huolellisesti ja paketin päälle oli kirjoitettu kauniilla käsialalla Iorin nimi. Paketti tuoksuikin hyvältä, se toi Iorin mieleen kirsikankukat.

Sormet tärisivät Iorin avatessa pakettia, se oli niin sievä, ettei Iori halunnut rikkoa lahjapaperia. Saatuaan lahjapaperin siististi auki, sisältä vierähti kasa tavaraa sängyn päälle. Valkoisia höyheniä ja käsin tehty nalle, punavalkoisia makeisia ja pienet, kimaltelevat korvakorut.

Iori ei voinut olla hymyilemättä paketin sisällölle. Lähettäjä ei totisesti ollut mikään tavallinen tyttö, hänen oli oltava jotain erityistä. Idea lahjasta olisi ollut Iorin mielestä naurettava, mutta tämä oli poikkeus, koska se oli niin hyvin toteutettu.

Olikohan lahja samalta henkilöltä, kuin lounasrasia? Iori kiinnitti innoissaan korut korviinsa ja peilasi itseään tyytyväisenä huoneensa seinällä roikkuvasta peilistä. Sitten hän huomasi, että nallen kaulaan oli kiinnitetty pieni lappunen. Iori kumartui ja otti nallen käteensä.

Nähdään juhlissa perjantaina, lapussa luki ja Iorin virnistys levisi korviin saakka. Kaikki oli niin kliseistä, niin naurettavaa, mutta se tuntui itse asiassa melko mukavalta. Silti odotuksen perhoset lepattelivat jo hänen vatsassaan, tämä oli jotain uutta, jotain, joka sai hänet odottamaan juhlia enemmän kuin mitään muuta.
Viimeksi muokannut TheCatInTheHat päivämäärä To Elo 14, 2008 8:03 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
噛み合わない

Avatar
TheCatInTheHat
Fani
 
Viestit: 21
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:36 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Smells like teen spirit (Riku x Jui, Iori x JUN yms.)

ViestiKirjoittaja TheCatInTheHat » To Elo 14, 2008 7:48 pm

OSA 2

Jui istui huoneensa lattialla ja kampasi hiuksiaan. Hoitoaine oli loppu ja niskahiukset menivät aina kauhean takkuun, mutta tänään Jui halusi näyttää hyvältä. Oli perjantai ja ilta, jona paljon puhutut juhlat järjestettäisiin.

Koulun tytöt olivat jopa saaneet luvan järjestää juhlansa tyttöjen asuntolan kerhohuoneessa, sillä ehdolla, että kaikki olisivat vuoteissaan jo kello kahdelta. Juin mielestä se ei ollut kohtuuton vaatimus, sillä oli parempi pitää juhlat luvan kanssa, kuin piileskellä opettajia. Muutenkin oli mukavaa päästä tekemään jotain muutakin, kuin viettää viikonloppunsa pelaten.

Puhdas, valkoinen, aavistuksen verran läpinäkyvä kauluspaita, revityt farkut ja kultasolkinen vyö oli aseteltu siististi Juin päiväpeitteen päälle, valmiina puettavaksi ylle. Hän sai hiuksensa kammattua, puki vaatteet ylleen ja laittoi kaulaansa hienon, kultaisen ketjun. Jui tiesi näyttävänsä hyvältä, siitä ei ollut epäilystäkään. Jos oli olemassa joku asia, missä hän oli Iorin vertainen, se oli varmasti pukeutuminen. Hiukset asettuivat täydellisesti kasvoja kehystämään, tosin pari suortuvaa valahti silloin tällöin silmille ja Juin uudet, valkoiset kengät sopivat asuun täydellisesti.

Ennen astumistaan ulos ovesta, hän vilkaisi vielä pikaisesti peilikuvaansa ja hymyili hieman, valmiina pitämään hauskaa.


Musiikki kuului jo heti Juin astuttua ulos asuntolasta. Näytti siltä, että suunnilleen jokainen koulun opiskelija oli paikalla, vaikka juhlien oli ensin pitänyt olla pienimuotoiset. Tyttöjen asuntolan ensimmäinen kerros oli täynnä ihmisiä, pieniä ihmisryhmiä istui siellä täällä ja tarjoilupöytä näytti lupaavalta.

Jui käveli suoraan sinne, missä ruoka oli ja silmäili hetken epäilevänä boolia, mutta tyytyi sitten ottamaan lasiinsa pelkkää mehua. Hetkeen hän ei nähnyt ketään ystävistään, mutta pian kuului tuttu ääni, joka kutsui häntä nimeltä. Jui väläytti hymyn ystävilleen, jotka istuivat sohvilla, melko lähellä tarjoilupöytää. Riku, joka oli kutsunut häntä, näytti tänään aivan erilaiselta, ehkä siksi, koska tämä oli vihdoin ilman myssyään ja laittanut hiuksensa. Yllään hänellä oli tummat farkut ja hihaton paita, Juin oli myönnettävä, että hän näytti oikein kivalta.

Iori oli myöskin erittäin tyylikäs hyvin istuvassa puvuntakissaan ja farkuissaan, mutta Jun näytti täysin muuttuneelta, johtuen ehkä siitä, että hänen vieressään istui kaksi hyvin sievää tyttöä, jotka katsoivat pinkkipäätä ihaillen. Jun näytti viimeinkin päässeen jotenkuten eroon pelostaan tytöille puhumisesta, eikä asiaa haitannut ollenkaan hänen yllään oleva t-paita, joka paljasti jäntevät käsivarret.

"Tepäs näytätte tänään hyvältä", Jui kehaisi ja istuutui ystäviensä joukkoon, Rikun viereen, joka punastui korviaan myöten. Iori hymyili Juille, mutta tähyili koko ajan ympärilleen, kuin etsien jotain. Jun taas oli liian keskittynyt juttelemaan valloituksiensa kanssa, ettei tainnut edes huomata Juin saapumista.

"Missäs muut ovat?" Jui kysyi Rikulta, joka siemaili booliaan vähän liiankin innokkaasti.

"En ole nähnyt paljoa tuttuja, Hizaki ainakin nukahti jo tuonne sohville, oli juonut liikaa, raukka. Rame vei hänet nukkumaan huoneeseensa", Riku kertoi.

"Eli siis boolissa on jotain?" Jui täsmensi.

"En minä ainakaan mitään maista, monilla taitaa olla luvatta jotain vahvempaa juomaa mukanaan", Riku totesi ja siemaisi uudestaan juomaansa huolettomana.

"Oletko varma, että tuota on turvallista juoda?" Jui oli yhä epäluuloinen ja otti lasin Rikun käsistä maistaakseen itse juomaa. Riku tuijotti suu auki, kun Jui maistoi hänen juomaansa, niin kuin se ei olisi ollut juttu eikä mikään. Sehän on kuin epäsuoraa suutelemista, Riku ajatteli ja pudisteli päätään omille ajatuksilleen.

"Hyh hyi, tämähän maistuu ihan viinalta", Jui ilmoitti ja antoi lasin takaisin Rikulle, "etkö todellakaan maista mitään?"

"En", Riku sanoi vilpittömästi, mutta toisaalta hän oli ollut niin jännittynyt koko illan, ettei varmaan huomannut jännitykseltään yhtään mitään. Riku laski lasin suosiolla sohvapöydälle edessään ja kääntyi sitten kohtaamaan Juin katseen. Tämä hymyili taas, hampaat loistivat valkoisena ja Rikua alkoi taas ärsyttää kamalasti tuo kaikkitietävä hymy.

"Onko kaikki hyvin?" Jui kumartui lähemmäksi Rikua ja kysyi matalalla äänellä.

"Tietysti on, miksei olisi", Riku sanoi hätäisesti ja otti taas lasinsa pöydältä, kaatoi hajamielisenä sen sisällön kurkustaan alas.

"Olet kohta ihan humalassa", Jui totesi huvittuneena ja kallisti päätään ihmetellen toisen käytöstä.

"Juo sinäkin", Iori tuli mukaan keskusteluun ojentaen Juille oman lasinsa. Jui vilkaisi ensin Rikua, kuin tarkistaakseen oliko lasillinen boolia tehnyt häneen silminnähtäviä muutoksia ja joi sitten yhdellä huikalla lasin tyhjäksi. Alkoholi poltteli kurkkua, mutta Jui jätti asian huomiotta ja haki uudet lasilliset heille kaikille.

Jonkin ajan kuluttua Rikun pää alkoi jo nuokkua. He kaikki tiesivät, ettei alkoholi sopinut Rikulle alkuunkaan, yleensä hän alkoi itkeä ja meluta humalapäissään.

Jun oli yhä keskittynyt valloittamiinsa tyttöihin, Iori oli kadonnut johonkin, joten jäi Juin tehtäväksi pitää huolta vaaleasta ja humalaisesta ystävästään. Tämä oli kuitenkin yllättävän hiljaa, istui paikoillaan ja tuijotti lattiaa mietteliään näköisenä. Jui oli varma, ettei hänen ystävällään ollut kaikki hyvin, mutta toisaalta hän alkoi itsekin olla melko humalassa.

"Riku-uuu", Jui venytti toisen nimeä ja yritti kiinnittää Rikun huomion kumartumalla lähemmäs toisen kasvoja, "onko sinulla huono olo?"

"Vähän", Riku mumisi ja varoi visusti katsomatta ruskeatukkaista silmiin. Todellisuudessa Rikun olo oli fyysisesti mitä parhain, mutta hän vain tahtoi jonkin tekosyyn poissaolevalta näyttämiselle. Miksi Juin piti änkeä hänen viereensä istumaan, miksei hän ollut liehittelemässä tyttöjä muiden tavoin? Miksei Riku ollut aiemmin huomannut, miten hyvältä toinen näytti?

"Haluatko mennä haukkaamaan raitista ilmaa?"

Riku oli kahden vaiheilla. Pitäisikö valita piinallinen, mutta houkutteleva tilaisuus saada jutella Juin kanssa kahden kesken vai pysyä sisällä turvallisesti siellä, missä muutkin olivat?

"Mikäs siinä", hän myöntyi ja Jui nousi seisaalleen, tarttui Rikua kädestä ja veti Rikunkin ylös sohvalta. Punastus levisi jälleen kerran Rikun naamalle ja hän toivoi, ettei Jui huomannut hänen tomaatin väristä naamaansa.

"Olet oudon näköinen", Jui totesi ja lähti kiskomaan kompuroivaa Rikua perässään ulos etuovesta. Ulkoilma tuntui raikkaalta ja kuu oli jo noussut taivaalle mulkoilemaan kahta poikaa, jotka kompuroivat kostealla nurmikolla eteenpäin. Siellä täällä oli ihmisiä, mutta Jui johdatti heidät kauemmaksi muiden näköpiiristä ja istahti viimein nurmikolle, puiden suojaan ja veti Rikun istumaan alas viereensä.

"Alas kertoa, mikä sinua vaivaa? Näytät koko ajan ihan surkealta", Jui sanoi heti ja katsoi Rikua tiukasti silmiin, vaikka toinen näytti hyvin vastahakoiselta.

"Vähän huono olo", Riku valehteli ja käänsi katseensa tuskissaan alas nurmikkoon. Hän ei voinut sanoa Juille mitä ajatteli, hän ei voinut kertoa, mitä tämä sai Rikun tuntemaan. Hän ei halunnut edes myöntää sitä itselleen, vaikka oli kuitenkin hyvin tietoinen asiasta. Kaikki oli sen typerän unen syytä, ilman sitä hän ei ehkä koskaan olisi tajunnut koko asiaa.. vai olisiko?

"Hei, älä viitsi valehdella minulle", Jui sanoi hiljaa ja Riku tunsi hänen katseensa polttavan niskaansa, mutta oli paljon helpompaa tuijottaa kasteista nurmikkoa, kuin kohdata toisen huolestunut katse.

"Mitä väliä sillä on, mikä minua vaivaa", Riku mutisi epäkohteliaasti, mutta toivoi silti, ettei toinen jättäisi häntä rauhaan.

"Sinä olet ystäväni, tietysti sillä on väliä! En tajua, mikä on muka niin kamalaa ettet voi kertoa minulle. Et voi olettaa, että vain katson vierestä kun sinulla on selvästi joku hätänä", Jui sanoi ja hänen äänensä värisi suuttumuksesta.

"En minä-" Riku aloitti, mutta kohdatessaan pidemmän pojan katseen, vaikeni hämillään. Jui katsoi häntä tutkiskellen kirkkailla silmillään, eikä Riku kestänyt tunnetta, että toinen näki suoraan hänen lävitseen. Jui oli niin lähellä, hänen vieressään nurmikolla, eikä ollut todellakaan lähdössä mihinkään.

Huoli ystävänsä hyvinvoinnista oli koko ajan Juin mielessä, eikä hän käsittänyt, miksi toinen oli käyttäytynyt peli-illan jälkeen niin epänormaalisti. Yleensä Riku ja Jui vitsailivat ja pelleilivät koko ajan, eivätkä juurikaan puhuneet vakavista asioista, ellei jommallakummalla todella ollut sille tarvetta.

"Sinä", Riku sai sanotuksi ja näytti yhä oudommalta.

"Mitä?" Jui ei käsittänyt ollenkaan.

"Sinä minua vaivaat", vaaleatukkainen sanoi hiljaa ja hetken Jui ehti luulla, ettei toinen tahtonut enää olla hänen ystävänsä, kunnes tunsi Rikun lävistetyt huulet omillaan pehmeinä, varovaisina. Riku huomasi, miten Jui jännittyi, mutta hän puristi silmänsä kiinni, eikä halunnut nähdä, miten Jui hylkäisi hänet ja työntäisi hänet pois.

Kuu peittyi pilvivaippaan ja Riku raotti varovaisesti huuliaan, sulki Juin alahuulen omiensa väliin, kohotti toisen kätensä ja hiveli kämmenselällään Juin poskea. Äkillisen rohkeuden puuskansa saattelemana Riku vetikin Juin nyt lähelleen, halasi häntä lujasti ja suuteli nyt rohkeammin. Poika hänen käsivarsillaan oli yhä jännittynyt ja Jui työnsi varovasti Rikua hieman kauemmaksi, niin että heidän huulensa erkanivat.

"Riku, mitä sinä.." Jui henkäisi ja hänen silmänsä oli ymmyrkäiset, huulet raollaan ja ilme hämmästynyt. Jui piteli Rikua tiukasti hartioista paikoillaan, eikä tällä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kohdata toisen kysyvät silmät.

"Anteeksi", Riku ei tiennyt, mitä muuta sanoa. Kurkussa tuntui polttavalta ja rintakehää kuristi.

"Oletko sinä ihastunut minuun?" Jui sanoi hyvin hitaasti ja varovasti, Riku tunsi olonsa entistä typerämmäksi.

"Voin selittää kaiken!" tämä yritti puolustautua, mutta vaikeni jälleen, koska Jui hymyili omaa leveää hymyään. Hän kumartui lähemmäs yhä hymyillen kaikkitietävästi, mikä sai vaaleahiuksisen rauhattomaksi.

"Älä aina hymyile", Riku parkaisi itku kurkussa, mutta Jui vaiensi hänet suutelemalla takaisin, liu'uttaen kielensä kokeneemmin tunnustelemaan Rikun omaa. Uskomatta hyvää onneaan, Riku painoi Juin makuulleen kosteaan ruohikkoon ja sai näin Juin päästämään yllättyneen äännähdyksen vasten Rikun huulia.

Märkä nurmikko tuntui kylmältä vasten Juin selkää, kun kosteus imeytyi hänen ohuen kauluspaitansa läpi, mutta Jui ei välittänyt. Riku oli lämmin, kietoi vartalonsa kiinni hänen omaansa ja suuteli tunteella.

Suudelma katkesi, kun Riku kohotti itseään Juin päällä, he hengittivät molemmat kiihtyneinä ja katsoivat toisiaan silmiin. Vaaleahiuksinen vei kätensä hyvin varovasti alas, kohotti Juin valkoista paitaa, niin että sormet hipaisivat vatsaa ja kylmät väreet liikkuivat pitkin Juin selkärankaa. Riku kosketti varuillaan Juin vatsan pehmeää ihoa peukalollaan ja Jui katsoi silmät raollaan nuorta miestä yläpuolellaan.

"Tämä on outoa", Jui hengitti raskaasti ja veti Rikun huulet uudelleen kohtaamaan omansa. Käsi siirtyi yhä alemmas, alkoi näpertää auki Juin housun nappeja.

"Joku voi tulla", tämä kuiskasi vastustellen, mutta Riku tunsi toisen kiihotuksen painavan vasten reittään ja vaiensi Juin suudelmillaan. Tämä kuitenkin käänsi päänsä pois ja työnsi Rikun äkkiä pois päältään.

"En halua, tämä on väärin", Jui henkäisi ja perääntyi kauemmaksi Rikusta. Vaalea nousi istualleen ja katsoi ihmeissään toista poikaa.

"Jui, mikä hätänä?" hän kysyi hädissään, mutta Jui ei vastannut. Hymyilemättä tai sanomatta mitään, Jui nousi seisaalleen, katsoi Rikua hämillään oleva katse silmissään ja juoksi pois, jättäen Rikun istumaan yksin nurmikolle.

Kamala pettymyksen tunne alkoi kalvaa Rikun sydäntä ja hän puristi polvensa tiukasti vasten rintaansa. Mikä oli mennyt pieleen? Miksi Jui oli juossut pois? Mitä hän oli tehnyt väärin?

Asiaa ei helpottanut ollenkaan se, ettei Riku nähnyt Juita enää koko viikonloppuna. Tämä ei ollut huoneessaan, eikä ollut ilmoittanut muille mitään, toinen poika oli hävinnyt johonkin, eikä Riku voinut olla ajattelematta, että se oli hänen takiaan.




Iori makasi selällään sängyllä ja tuijotti katossa olevia kuvioita. Salaperäistä tyttöä ei ollut näkynyt eilisissä juhlissa, ei vaikka hän kuinka oli jutellut monille tytöille ja yrittänyt saada vihjeitä. Ehkä tyttö oli liian ujo puhuakseen Iorille? Tai ehkä hän oli kamalan ruma, tai ei ollut päässyt paikalle?

Ehkä Iori olikin jo jutellut tytölle, muttei ollut tajunnut kuka hän oli? Tyttö oli luvannut, että he näkisivät juhlissa, eikä Iori halunnut uskoa, että tämä olisi huijannut häntä. Ehkä kaikki olikin vain jotakin kummallista pilaa, jonka hänen ystävänsä olivat keksineet?

Tämä on typerää, Iori tuskastui ja otti tyynyn päänsä alta painaakseen sen kasvoilleen. Miksi hän edes ajatteli koko asiaa, se toi kumminkin vain lisää päänvaivaa! Iori ei ollut kertonut muille mitään salaperäisestä ihailijastaan, heidän ei tarvinnut tietää. He olisivat kuitenkin vain kiusanneet häntä ja huutaneet kaikille, että Iorilla oli salainen ihailija. Sitten tyttö olisi ainakin pelästynyt, eikä enää uskaltaisi yllättää Ioria pienillä lahjoillaan.

Tuntui mukavalta, että hänellä oli oma pieni salaisuus.

Vain minun, eikä kenenkään muun, Iori ajatteli ja hymyili itseksensä, kasvot tyynyn peitossa.




"Jui, eikö sinulla ole nälkä?" tummatukkainen, vanhempi nainen kysyi ruokapöydässä istuvalta pojaltaan, joka pyöritteli ruokaa edessään mietteliään näköisenä. Jäätyään ilman vastausta Juin äiti käänsi selkänsä ja jatkoi tiskaamistaan, Jui tuijotti vanhempansa selkää syvällä mietteissään. Ruoka ei kyllä todellakaan maistunut, mutta hän ei halunnut pahoittaa äitinsä mieltä.

"Äiti?"

"Niin?" nainen kysyi ja kääntyi taas katsomaan poikaansa, joka oli saapunut viikonlopuksi perheensä luokse koulustaan.

"Miltä tuntuu olla ihastunut?" Jui kysyi varovasti ja siirsi katseensa lautaseensa. Hänen äitinsä laski tiskiharjan kädestään, kuivasi kätensä pyyhkeeseen ja istuutui Juin eteen.

"Se tuntuu hyvältä, eikä voi olla ajattelematta sitä henkilöä, johon on ihastunut. Välillä ihastuminen voi tuntua ikävältäkin jos on epävarma. Useimmiten se tuntuu oikein mukavalta", Juin äiti vastasi painokkaasti.

"Mistä sen huomaa jos on ihastunut?" Jui katsoi äitiään täysin vakavissaan.

"Kyllä sen huomaa, esimerkiksi siitä, että haluaa viettää toisen kanssa entistä enemmän aikaa ja viihtyy toisen seurassa."

"Mutta miten ihastuneisuuden erottaa ystävyydestä?" Juin mielestä kaikki tuntui yhtäkkiä kauhean monimutkaiselta.

"Se voi olla joskus hankalaa, mutta tuskin ystävän kanssa haluaa esimerkiksi suudella", Juin äiti sanoi hymyillen, salaa huvittuneena lapsensa pähkäilyille.

"Minulla on yksi ystävä, jolla on sellainen ystävä ja he ovat tunteneet todella kauan, mutta tämä ystäväni ystävä suuteli sitä ystävää ja ystäväni piti siitä kyllä, mutta ei tiedä, mitä pitäisi tehdä", Jui kierteli ja kaarteli, hänen äidillään oli kova työ pysyä perässä.

"Haluaako tämä sinun ystäväsi sitten seurustella ystävänsä kanssa?" Juin äiti uteli varovasti, sillä Juin kulmat olivat jo kurtussa, koska hän mietti niin ankarasti.

"En minä, siis ei minun ystäväni tiedä. Hänen mielestään hänen ystävänsä on kyllä hyvännäköinen ja todella mukava, hauskakin ja hänen seurassaan on mukavaa, mutta ystäväni pelkää, että hänen ystävyyssuhteensa voi mennä pilalle jos alkaa seurustella ystävänsä kanssa", Jui purkautui ja hänen äitinsäkin oli nyt vakavissaan.

"Ystävyyden ja rakkauden sekoittaminen on aina tavallaan riskipeliä. Minusta ystäväsi kannattaisi puhua ystävänsä kanssa ja sopia, miten asiat ovat ja ovatko molemmat valmiita riskeeraamaan ystävyytensä. Rakkaus ja seurustelu ovat kumminkin sekä ihania, että vaikeita asioita ja ne voivat aiheuttaa paljon iloa, mutta myös surua. Tärkeää on, että puhuu asiat selviksi ja tekee yhdessä päätökset", Juin äiti puhui ja yritti neuvoa parhaansa mukaan poikaansa tekemään oikein.

"Pitäisikö ystäväni sanoa ystävälleen, että hänkin pitää siitä toisesta?" ruskeahiuksinen jatkoi neuvojen pyytämistä.

"Ehdottomasti, kun hetki on oikea", Juin äiti hymyili ja sai poikansa olon paljon rauhallisemmaksi.

"Entä mitä sen jälkeen?"

"Se riippuu ihan ystävästäsi."

"Kiitos äiti!" Jui hymyili ja nousi ylös ruokapöydästä, niin että oli vetää pöytäliinan mukanaan.

"Jui, kehen sinä olet ihastunut?" hänen äitinsä virnuili kiusoitellen poikaansa, joka tunsi punan leviävän poskilleen.

"Hah! En kehenkään!" Jui parkaisi ja juoksi suoraapäätä kylpyhuoneeseen nolostuneena. Hän istahti ajatuksissaan lattialle vessanpönttöä vasten ja huokaisi syvään.
Mitähän äiti siihen sanoisi, että se kuka minua suuteli, oli toinen poika? Neuvoisikohan hän siltikin jatkamaan rohkeasti eteenpäin? Jui ei tiennyt, mitä ajatella.

Mielessä oli yhä elävänä, miltä tuntui, kun Riku suuteli häntä. Rikun hoikka vartalo hänen päällään ja kädet koskettamassa hänen vatsaansa.. Kylmät väreet kulkivat pitkin Juin vartaloa muiston voimasta ja hän tunsi kummallisen väännähdyksen vatsassaan.

Jui vei kätensä vatsalleen, samalle kohdalla, kuin mistä Riku oli koskettanut ja mietti niin, että pää oli räjähtää. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi takaisin kouluun ja suutelemaan uudestaan ystäväänsä.
噛み合わない

Avatar
TheCatInTheHat
Fani
 
Viestit: 21
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:36 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Smells like teen spirit (Riku x Jui, Iori x JUN yms.)

ViestiKirjoittaja TheCatInTheHat » To Elo 14, 2008 7:51 pm

OSA 3

Ruokahaluttomana Jun sorkki ateriaa edessään puikoillaan. Häntä vastapäätä istuva Iori näytti vähintään yhtä masentuneelta, molemmat pysyivät hiljaa ajatuksiensa parissa. Riku oli hävinnyt johonkin heti matematiikan tunnin jälkeen ja Juita ei näkynyt vieläkään. Ruokala oli täyttynyt nuorten äänistä ja astioiden kilinästä, mutta kaksikko ei näyttänyt näkevän mitään ympärillään vallitsevasta hälystä.

"Iori?" Jun sanoi hiljaa ja toinen hätkähti pois mietteistään.

"No?"

"Ei siinä ollutkaan mitään ihmeellistä", Jun ilmoitti hämmästyneen näköisenä, kuin olisi juuri tajunnut jotain suurta.

"Missä?" Iori kysyi hämillään, hän oli vielä puoliksi omissa maailmoissaan.

"No tytöissä. Ei minusta tunnu yhtään erilaiselta", pinkkipää ilmoitti selvästi harmissaan ja Ioria alkoi hymyilyttää.

"Eihän se tunnukaan. Silloin se vasta tuntuu, kun löydät jonkun, josta todella pidät", Iori yritti selittää, kuin isoveli pikkuveljelleen. Jun huokaisi syvään turhautuneena ja nojasi päätään käsiensä varaan.

"Entä jos ei pidäkään kenestäkään", Jun pelotteli itseään ja sai Iorilta osakseen myötätuntoisen katseen, sekä rauhoittavan hymyn.

"Älä nyt. Mikä kiire sinulla on mihinkään? Kaikki aikanaan", Iori virnisteli, eikä Jun voinut olla huomaamatta jotain uutta loistetta hänen virnistyksessään.

"Mitä? Kuka sinulla on?" Jun huudahti naama virneessä, nousi seisaalleen ja näki ensimmäistä kertaa, kun Iori punastui.

"Shh, rauhoitu niin kerron", hän kuiskasi ja piti katseensa ruokalautasessaan, vaikka Jun melusi seisaallaan. Tämä istui heti takaisin tuolilleen ja tuijotti poikaa edessään innokkaana.

"No kuka hän on?" Jun tivasi ja Iori punastui entistä enemmän.

"Me emme ole oikeastaan vielä tavanneet", Iori kertoi vastahakoisesti ja jatkoi ruokansa tuijottamista.

"Miten niin ette ole?" Jun ihmetteli pöllämystyneen näköisenä. Iori kohotti katseensa ja näytti uskomattoman kiusaantuneelta.

"Hän on tuota noin.. Tavallaan salainen ihailija", hän vastasi vihdoin ja sai Junin ratkeamaan kovaääniseen nauruun.

"Eikä!" Jun suorastaan huusi ja oli tukehtua nauruunsa.

"Älä viitsi pilkata."

"Onko hän se lounasrasia-tyyppi?" nauraja hihkui ja kuivasi naurunkyyneliään hihaansa. Muut ruokailijat loivat kummeksuvia katseita heihin.

"On, mutta älä kerro Juille ja Rikulle, ethän?" Iori pyysi häpeissään, Junin reaktio oli ollut juuri sitä, mitä hän oli odottanutkin.

"En kerro, mutta miten voit ihastua henkilöön, jota et ole edes koskaan tavannut?" toinen kysyi nyt vähän rauhallisemmin.

"En tiedä, minulla on vain hyvä tunne siitä", Iori myönsi, sillä hän ei ollut oikeastaan pohtinut tarkemmin asiaa. Nyt, kun hän oli saanut asian kerrottua Junille, Iori tunsi itsensä lähinnä naurettavaksi. Hänen oli kohdattava tosiasia, että ihastuminen tuntemattomaan oli typerää.

Jun kurotti kätensä pöydän yli ja tarttui ystävänsä omaan.

"Hei, jos sinä olet tuota mieltä, niin kaikki on hyvin. Eihän siinä mitään menetä", Jun hymyili ja vaikutti yhtäkkiä ikäistään vanhemmalta. Iori vastasi hymyyn ja nyökkäsi yhä hämillään, hieman sekaisin omista ajatuksistaan ja kun hän palasi huoneeseensa, häntä odotti jälleen uusi paketti.





Riku heitti urheiluvarusteensa pukuhuoneen kaappinsa pohjalle, niin että mätkähti. Juokseminen oli tuntunut hyvältä, se sai ajatukset pois pojasta, joka oli vaivannut hänen päätään jo useamman päivän. Nyt ajatukset olivat jälleen palanneet, pian olisi mentävä tylsistymään tunneille, missä ne eivät ainakaan jättäisi häntä rauhaan.

Tietämättömyys siitä, missä toinen oli ja mitä hän ajatteli kaikesta, vaivasi lakkaamatta, kuin krooninen päänsärky. Se ei hävinnyt mihinkään, vaan palasi aina uudestaan ja vei uhrinsa hermojen menettämisen partaalle.

Kuului kova ääni, kun Riku paiskasi kaappinsa oven kiinni ja painoi sitten otsansa vasten kylmää metallia. Hän hätkähti, kun tunsi käsivarren kiertyvän vartalonsa ympärille ja tunsi toisen ihmisen painautuvan vasten selkäänsä. Riku oli luullut olevansa yksin ja kesti hetken tajuta, kuka yllättäjä oli.

"Heih.." Jui hengitti vasten Rikun korvaa, niin että huulet hipoivat sitä ja hengitys tuntui lämpimänä. Vaalea jännittyi tuntemuksesta ja veti terävästi henkeä.

"Säikähditkö?" Jui kysyi varovasti ja kiersi toisenkin kätensä Rikun vatsan ympärille.

"Vähän, missä sinä olet ollut?" Riku vastasi, eikä voinut olla peittämättä hieman suuttunutta äänensävyään.

"Äidin luona. Anteeksi, etten sanonut sinulle mitään", Jui sanoi hiljaa, selvästi pahoillaan ja veti Rikun hieman lähemmäs itseään.

"Ei se mitään.. Luulin vain, että suutuit minulle", Riku sanoi ja helpotuksen aalto kävi läpi hänen vartalonsa. Hän nojasi varovasti poikaan takanaan, tunsi olonsa äkkiä hyvin mukavaksi vasten Juin hoikkaa vartaloa.

"Kaikkea muuta", toinen totesi hiljaisella äänellä ja sai Rikun värähtämään syleilyssään, "Minä säikähdin, kun me.. Kaikki tuntui niin.."

"Uudelta", Riku täydensi ja tunsi, miten Jui nyökkäsi hänen lähellään.

"Koko viikonlopun ajattelin vain.. Halusin vain.. Odotin, että pääsen taas koskettamaan sinua Riku."

"Minä.." Riku ei tiennyt, miten jatkaa lausettaan. Kaikki tuntui niin epätodelliselta. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta vaikeni, kun tunsi Juin huulet lämpiminä kaulallaan ja nojasikin itseään kohti kosketusta. Jui suuteli hänen kaulaansa varovasti, nuolaisi herkkää ihoa korvan takana ja tunsi olonsa tyytyväiseksi, kun Riku nojasi päätänsä taaksepäin, jotta Juilla oli parempi pääsy hänen kaulansa pariin.

Jui hengitti Rikun tuoksua ja jatkoi kaulan hellää hyväilyä huulillaan, huomasi, miten toinen rentoutui hänen kosketuksensa alla. Pian Jui nosti huulensa pois Rikun kaulalta, käänsi toisen ja painoi hellävaroen vasten varustekaappeja. Jui piteli kiinni molemmin puolin Rikun lantiosta ja tämä katsoi Juita vangitseva katse silmissään, rinta kohoili hengityksen voimasta.

Kysymättä lupaa, Jui painoi huulensa Rikun omille ja suuteli, kuten oli ajatellut koko viikonlopun tekevänsä. Riku kohotti viimein kätensä koskettaakseen toista ja veti Juin lantion kiinni omaansa. He irrottivat huulensa hetkeksi toisistaan ja katsoivat toistensa silmiin, hengittivät tavallista nopeammin, varmoina siitä, että halusivat toisiaan.

Katsekontakti ei rikkoutunut, kun Riku hivutti peukalonsa sisään Juin housun vyötäröstä koskettaakseen ihoa ja Jui puolestaan nosti Rikun kevyttä paitaa, hivutti kämmentään vatsaa pitkin kohti rintaa.

Läheisyys tuntui humalluttavalta, tutkimattomalta ja molemmat janosivat lisää, tahtoivat saada selville kaiken toisistansa. Varustekaappi oli kylmä Rikun selkää vasten, mutta hän ei huomannut koko asiaa, koska oli liian uppoutunut Juin katseeseen.

Riku nosti kätensä kietoakseen ne Juin kaulan ympärille, veti toisen huulet uudestaan omilleen, janoten uutta addiktoivaa suudelmaa, jonka saikin välittömästi. Juin kädet vaeltelivat nyt häpeilemättä hänen vartalollaan, hyväilivät rintakehää, kunnes siirtyivät hänen takapuolelleen ja Jui painoi lantiotaan tiukemmin vasten Rikua. Pieni äännähdys karkasi Rikun huulilta ja Jui katkaisi suudelman painaakseen otsansa vasten Rikun olkapäätä, rauhoitellakseen itseään.

"Onko kaikki hyvin?" Riku kysyi äänellä, jota hädin tuskin kuuli ja puristi Junin pehmeitä hiuksia käsissään.

"Sinä tunnut niin hyvältä", pidempi poika totesi ja Riku äännähti uudelleen tyytyväisenä.

"Sinäkin tunnut.."

"Saat minut.. Tuntuu niin.." Jui takelteli vasten Rikun olkaa, joten Riku laski kätensä Juin niskalta ja halasi toista poikaa lujasti.

"Edetään ihan rauhassa", vaalea sanoi nauttien Juin läheisyydestä täysin rinnoin.

"Minä haluaisin.. Sinun kanssasi.. Haluaisin, jos sinä haluat.."

"Mitä niin?" Riku yritti saada selvää.

"Haluaisin, ehkä että.. Sinä.. Minua.." Jui mumisi, eikä kehdannut puhua suoraan, vaan tyytyi antamaan pienen suukon Rikun olkapäälle.

"Minäkin haluaisin.." Riku kuiskasi ja tunsi poskiensa taas alkavan punoittaa. Jui nosti päänsä ylös Rikun olkapäältä katsoakseen toista ujon näköisenä silmiin.

"Haluaisitko?"

"Kyllä minä haluaisin.. Sinua.." Riku sanoi käheällä äänellä, sanat valuivat suusta sen enempää asioita ajattelematta ja Jui hymyili onnellisesti, kunnes suuteli uudestaan Rikua nyt rohkeammin. Hän tarttui Rikua käsistä ja katsoi suudelman loputtua toista hymyä silmissään.

"Meidän on mentävä tunnille. Tuletko illalla minun huoneeseeni?" Jui sanoi yhä hymyillen ja Riku nyökkäsi. He lähtivät kävelemään käsi kädessä kohti luokkaansa, eikä hymy kadonnut heidän kasvoiltaan hetkeksikään.





Jun istui sänkynsä reunalla ja tuijotti lattiaa. Suihkusta kantautuva kohina tuntui jatkuvan ikuisuuden, Riku oli valuttanut vettä jo ties kuinka kauan, eikä Junilla ollut tekemistä. Ajateltavaa hänellä kyllä riitti.

Kukahan Iorin salaperäinen ihailija oli? Ensin Jun oli tuntenut olonsa kateelliseksi, mutta sitten tunne olikin muuttunut aivan toisenlaiseksi. Junin päähän oli väistämättä putkahtanut toiveita siitä, että Iori unohtaisi koko henkilön. Toisaalta hän halusi ystävänsä olevan onnellinen, mutta tyttö voisi vaikka satuttaa Ioria jotenkin. Jun ei halunnut, että Iori rakastuisi.

Minua vain pelottaa, että Iori ei enää ole ystäväni jos hän saa tyttöystävän ja unohtaa sitten minut kokonaan, Jun järkeili ja jatkoi lattian tuijottamista, eikä huomannut suihkun viimein sammuneen. Jos Iori unohtaisi hänet, Junille jäisi vain Riku ja Jui, jotka olivat tänäänkin vain koko päivän virnuilleet typerästi toisilleen, eikä Jun halunnut änkeä mukaan johonkin, mihin häntä ei selvästi haluttu. Jos Iori unohtaisi hänet, kenen kanssa Jun söisi lounasta ja puhuisi tytöistä? Keneltä Jun kysyisi neuvoa?

Pala nousi kummittelemaan Junin kurkkuun ja hän nielaisi kuuluvasti.

"Mitä sinä murjotat?" kuului yhtäkkiä Rikun kova ääni hänen vierestään ja Jun hätkähti, nosti katseensa nähdäkseen pyyhkeeseen sonnustautuneen Rikun, joka suorastaan hehkui hymyä.

"En mitään, päässä vain pyörii ajatuksia", Jun vastasi totuuden mukaisesti ja istui yhä paikoillaan Rikun alkaessa pukeutua hänen edessään.

"Mitä sinä ajattelet?" blondi kysyi kiskoessaan farkkujaan jalkaansa.

"Ioria, mutta ei siitä sen enempää. Mihin sinä olet menossa noin hienona?" Jun kysyi vuorostaan ja loi nyt uteliaan katseen onnellisen näköiseen ystäväänsä.

"Minulla on.. ohjelmaa", Riku virnuili, eikä selvästi halunnut tarkentaa epäselvää vastaustaan. Hänen hymynsä kumminkin hyytyi, kun Riku näki ystävänsä kummallisen ilmeen.

"Onko sinulla ja Iorilla riitaa?" Riku kysyi nyt naama peruslukemilla ja istahti Junin viereen sängylle, kiskoen samalla t-paitaa ylleen.

"Ei ole. Minä vain.. En tiedä. Olen kai kateellinen hänelle kaikesta", Jun puuskahti ja tunsi Rikun sympatiaa ilmaisevan katseen itsessään. Kun Jun ei vastannut enää mitään muuta, Riku istui hetken hänen vierellään, nousi sitten ylös ja hyvästeli toisen. Vaikka Rikusta ei ollut apua, Jun tunsi kuitenkin lämpimiä tunteita ystäväänsä kohtaan, koska tämä oli huomannut hänen huonon olonsa ja yrittänyt edes auttaa.

Ovi kolahti kiinni Rikun jälkeen ja Jun jäi taas tuijottamaan lattiaa edessään. Hänen oli puhuttava Iorin kanssa, jotta saisi päänsä selvitettyä.

Kuin horroksessa Jun nousi ylös vuoteeltaan ja laahusti kohti Iorin huonetta, joka oli eri kerroksessa. Jun ei oikeastaan miettinyt, mitä sanoisi Iorille, ehkä sanat löytäisivät itse itsensä. He olivat kumminkin ystäviä ja Jun tunsi jopa velvollisuudeksensa kertoa Iorille ajatuksistaan.

Saavuttuaan Iorin oven eteen, hän huomasi, että oven eteen oli jo kyykistynyt joku, joka näytti näpertävän siroissa sormissaan pientä jotakin.. Lahjapakettia?

Jun henkäisi kovaan ääneen kun tajusi asioiden laidan, oliko tämä Iorin suuri salaperäinen ihailija? Henkäisyn ääni kantautui kyykkijänkin korviin ja tämä käänsi katseensa kohti pinkkipäätä, selvästi säpsähtäen. Ensin Jun oli revetä nauruun tunnistettuaan henkilön, mutta päätyikin vain aukomaan typeränä suutaan, koska hänen kädessään näkyi selvästi olevan paketti, juuri sellainen, miten Iori oli sen kuvaillut.

"Hizaki?" Jun ihmetteli ääneen ja hänen luokkatoverinsa nousi seisomaan, mutta kalpeni niin, että Jun pelkäsi hänen pyörtyvän. Hizaki puristi pakettia vasten sievän mekon peittämää rintaansa, jalat näyttivät tärisevän ja hän katsoi Junia, kuin peura ajovaloissa.

"Minä voin selittää", Hizaki sanoi korkealla äänellä ja näytti arvaavan, että Iori oli kertonut hänestä ystävälleen.

"Iori luulee, että sinä olet tyttö", Jun möläytti ja tuijotti yhä Hizakia suu auki, eikä voinut käsittää, että hänen luokkalaisensa poika oli epäilemättä ihastunut Ioriin.

"Sen takia en haluakaan, että hän saa tietää, kuka minä olen", Hizaki vastasi itku kurkussa ja katsoi Junia epätoivoa ruskeissa silmissään.

"Miten te sitten ikinä voitte-"

"Haluan vain hänen tietävän, että minä välitän hänestä! Ei meistä voisi koskaan tulla mitään", Hizaki lähes huusi ja pulleat kyynelkarpalot vierähtivät hänen sileille poskilleen.

"Iori on ihan ihastunut sinuun, eikä edes tiedä mistään mitään! Miten voit pitää häntä pimennossa kaikesta?" Jun tiuskaisi takaisin, vaikka sääli kyynelehtivää poikaa edessään, mutta ystävyys Iorin kanssa oli sääliä tärkeämpää. Hizaki näytti suunnattoman hämmästyneeltä, kuin koko ajatus ei olisi käynytkään hänen sievässä päässään.

"Iori on ihastunut unelmaansa ja kuvittelee minun olevan jokin unelmaprinsessa!" hän puhui viimein, "Mutta minä olen poika! Minä en voi koskaan olla sitä, mitä Iori haluaa! Minä olen.. Olen epätäydellinen!"

"Rakastatko sinä häntä?" Jun sylkäisi sanat suustaan, kuin pahimmanlaatuisen loukkauksen.

"Minä.."

"Rakastatko?" Jun tivasi, eikä ymmärtänyt itsekään, miksi oli niin kiivastunut. Hizaki tuijotti häntä kasvot itkusta punoittaen ja alahuuli väristen.

"Ei sinun tarvitse kertoa", kuului yhtäkkiä kolmas ääni ja kaksi poikaa käänsi katseensa sen suuntaan.

Iori asteli rauhallisesti heitä kohti ja oli mitä ilmeisimmin kuullut koko keskustelun. Hizaki näytti taas olevan pyörtymäisillään ja Junkin säikähti, Iorin ilme oli kylmä, kun hän katsahti pinkkipäätä halveksivasti. Sanomatta mitään Iori saapui heidän luokseen ja kiersi kätensä lyhyemmän Hizakin ympärille, veti tämän lähelleen ja painoi vasten rintaansa.

"Miksi et heti sanonut, että se olit sinä?" Iori myhäili vasten Hizakin taidokkaasti kiharrettuja hiuksia ja piti silmiään kiinni heijatessaan toista sylissään.

"Minä pelkäsin, että sinä inhoaisit minua", vaalea mumisi vasten Iorin vartaloa ja Jun tuijotti vierestä, suu jälleen kerran loksahtaneena auki.

"Olenko koskaan sanonut, että en pitäisi myös pojista?" Iori sanoi ja Junin suu loksahti yhä enemmän auki. Hizaki vetäytyi pois Iorin käsivarsilta katsoakseen tätä silmiin hämmästyneenä. Iori hymyili lämpimästi pojalle, jota piteli vieläkin kiinni lantiosta.

"Ethän sinä ole sanonut, mutta minä oletin koska.." Hizaki sopersi ja näpersi sormillaan hajamielisesti Iorin paitaa.

"Haluaisitko sinä lähteä minun kanssani treffeille?" Iori keskeytti. Iori ja Hizaki tuijottivat toisiaan silmiin ja alkoivat nyt molemmat hymyillä. Jun tunsi olonsa erittäin kiusaantuneeksi ja olisi halunnut yskäistä kuuluvasti.

Jun tiesi kyllä, mitä Hizaki vastaisi, mutta toivoi jostain syystä silti, että tämä sanoisi ei. Kun vaalea kuitenkin nyökkäsi Iorille, räpytteli pitkiä silmäripsiään ja hymyili onnellisena, Jun kääntyi kannoillaan, asteli nopein askelin pois kaksikon luota sanomatta mitään.

Sisimmässään Jun odotti Iorin huutavan hänet takaisin, kutsuisi ystäväänsä nimeltä ja pyytäisi anteeksi vihaista katsettaan.

Vihaista katsetta? Mitä hiton väliä sillä on jos Iori katsoo minua vihaisesti? Jun ajatteli katkerana, kun huutoa ei kuulunutkaan. Miksei Iori sanonut minulle mitään? Minähän vain yritin selvittää välittääkö Hizaki hänestä oikeasti, se tyhmä lirkuttelija, lahjoo typerillä paketeillaan ja lounaillaan!


Jun puristi kätensä nyrkkiin, avasi asuntolan ulko-oven ja paiskasi sen kiinni, niin että ikkunalasit helisivät. Viileä iltatuuli otti hänet avosylin vastaan, puiden lehdet värisivät sen voimasta, mutta pinkkipää jatkoi nopeaa kävelyään, kunnes saapui kentälle ja istuutui sen reunalle, puun alle, missä he tapasivat istua Rikun kanssa.

Hän veti polvet vasten rintaansa ja tunsi vihan vellovan sisällään, kuin myrskyävän meren aallot. Miksei Iori huomioinut häntä, eihän Jun ollut tehnyt mitään väärää?

Minun olisi pitänyt olla Iorin syleilyssä, minun, eikä sen typerän Hizakin!


Kurkussa oli kummallinen tunne ja Junin oli pakko painaa päänsä polviinsa, yrittääkseen koota ajatuksiaan. Jos Jun olisi ollut väkivaltainen ihminen, hän olisi varmasti läimäyttänyt molempia ympäri korvia, mutta hän oli liian kiltti tehdäkseen sellaista. Junia inhotti, hän ei koskaan tulisi olemaan Iorin veroinen.

Iorin arvoinen.

Mitä Hizakissa on minua parempaa? Mikä minussa on vikana? Jun havahtui ajatuksistaan, nosti päänsä polvistaan ja tuijotti tyhjä katse silmissään pimenevää maisemaa edessään. Suutelevatkohan he tällä hetkellä toisiaan? Hymyilevät typerästi ja nauravat. 'Hah, se säälittävä Jun', he varmasti pitävät oikein hauskaa minun kustannuksellani.

Miksei Iori huomaa, että minussakin on varmasti hyviä puolia. Ainakaan en käytä mekkoja. Iorin pitäisi pyytää minua ulos, eikä Hizakia.

Pinkkipää säpsähti, säikähti omia ajatuksiaan ja pudisteli päätään itsekseen.
En minä ole ihastunut Ioriin. En ole, Jun vakuutti itselleen ja puristi otsaansa käsiensä välissä.
噛み合わない

Avatar
TheCatInTheHat
Fani
 
Viestit: 21
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:36 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Smells like teen spirit (Riku x Jui, Iori x JUN yms.)

ViestiKirjoittaja TheCatInTheHat » To Elo 14, 2008 7:55 pm

OSA 4

Koputuksen äänet kaikuivat tyhjässä käytävässä, kun Riku kolkutti Juin huoneen oveen. Ei vastausta. Riku koputti uudestaan, vähän lujemmin. Toisen koputuksen jälkeen pieni pakokauhun poikanen jo vikisi Rikun korvaan, ettei Jui ehkä halunnutkaan nähdä häntä. Rikun olisi tehnyt mieli rymistellä kunnolla ja puskea ovesta väkisin läpi.

Sisällä huoneessa Jui istui kuitenkin sängyllään ja tiesi Rikun olevan oven takana. Hänen vatsassaan tuntui oudolta, häntä jännitti ja samalla kauhistutti toisen tapaaminen. Mitä jos Riku odottaisi Juilta jotain, mitä tämä ei pystyisi antamaan? Viimeiseksi Jui haluaisi tuottaa toiselle pettymyksen.

Ehkä hän oli mennyt lupaamaan jo liikaa? Ehkä Jui ei ollutkaan vielä valmis?

Syvään hengitettyään hän kuitenkin nousi sängyltään, käveli vakain askelin ovelle ja vilkaisi itseään ohimennen peilistä, aukaisi sitten oven varovainen hymy kasvoillaan. Vaaleahiuksinen seisoi oven takana ja näytti ujostuneelta, kädet olivat taskuissa ja silmät pälyilivät ties minne. Äkillinen hellyyden puuska valtasi Juin hänen nähdessään Rikun seisovan edessään niin hauraan näköisenä.

"Minä tulin nyt", Riku puuskahti ja katsoi viimein Juita silmiin.

"Niin tulit", Jui vastasi naureskellen ja puna levisi Rikun poskille jälleen kerran.

"Tule sisälle", Jui jatkoi hymyilyä ja päästi Rikun astumaan huoneeseensa, ennen kuin sulki oven hänen jälkeensä.

Juin huone oli melko sotkuinen, vaatteita ja koulutarvikkeita lojui siellä täällä. Seinällä komeili Juin suosikkiyhtyeen hieman rypistynyt juliste ja sänky oli petaamaton kasa.

Vaivaantuneena Riku laittoi kädet taskuihinsa ja näytti tutkiskelevan Juin huonetta silmillään, vaikka varmasti tunsi sen jo läpikotaisin. Vaalea ei millään meinannut uskaltaa katsoa toista poikaa silmiin, hän seisoi keskellä huonetta ja Jui oli varma, että Riku alkaisi kohta vihellellä ja teeskennellä, ettei ollut vaivaantunut.

Ajatus huvitti Juita ja hän käveli virnuillen Rikun viereen ja tarttui tätä kädestä. Säikähtänyttä eläintä muistuttaen Riku käänsi katseensa brunetteen, kulmakarvat koholla yllätyksestä, aivan kuin Jui olisi yllättänyt hänet tekemästä jotain kyseenalaista. Silmissä näkyi kuitenkin myös häivähdys tyytyväisyyttä, Riku oli mielissään, että Jui tahtoi koskea häntä.

Hän todella välittää minusta
, Jui ymmärsi ja puristi Rikun kättä hieman omassaan, Jui ei itse ollut vielä niin varma tunteistaan.

"Minusta meidän pitäisi puhua tästä kaikesta", Jui sanoi mielipiteensä ja Riku nyökkäsi heti. Hän oli jo jotenkuten varautunut pettymykseen.

"Ymmärrän kyllä jos sinä et halua tai-"

"Anna minä puhun ensin", Jui keskeytti, veti Rikun perässään istuutumaan alas Juin vihreän päiväpeiton peittämälle sängyn reunalle. Toinen poika piti katseensa tiukasti Juissa ja tahtoi selvästi hyvin paljon tietää, mitä toisella oli mielessään.

"Tämä kaikki... Sinä ja minä ja nämä ihastumisasiat, kaikki tuntuu uudelta ja olen hämmentynyt", Jui aloitti, "Totta puhuen en tiedä vielä tarkalleen, mitä tunnen sinua kohtaan. En halua että odotat tai luulet liikoja."

Riku puri huultaan ja näytti loukkaantuneelta, vaikka yrittikin pitää naamansa peruslukemilla.

"En halua painostaa sinua mihinkään."

"Et ole painostanutkaan, haluan olla lähelläsi ja pitää hauskaa. Se tuntuu todella hyvältä", Jui hymyili ja yritti tavoittaa Rikun katsetta kumartumalla häntä lähemmäksi, mutta turhaan. Riku tuijotti lattiaa, ilme patsasmaisen tyhjänä.

"Miksi tuo kuulostaa jotenkin siltä, että haluat olla vain ystäviä?" blondi tokaisi lopulta, ääni kuulosti oudon kireältä.

"En ole sanonut niin", Jui kielsi ja laski kätensä Rikun luisevalle olkapäälle.

"Haittaako sinua jos muut saavat tietää? Sekö sinua haittaa, etten ole tyttö?" Riku mutisi, eikä vieläkään halunnut katsoa Juita.

"Ei siitä ole kyse. Se mitä puhuimme tänään, haluan yhä tehdä sen sinun kanssasi, mutta en ehkä ihan vielä ole valmis", Jui yritti selittää.

"En halua mitään sääli-"

"Minä haluan, että sinä olet ensimmäinen, kenen kanssa teen sen", Jui keskeytti taas, tällä kertaa painokkaalla äänellä. Yhä huulilävistyksiään pureskellen Riku alkoi nyppiä hajamielisen näköisenä nukkaa Juin päiväpeitosta. (Vaikka Juin sanat saivatkin aikaan kummallisen hypähdyksen hänen sydämessään.)

"Minä haluan vain, että sinäkin tykkäät minusta", Riku mumisi hiljaa, häntä kadutti jo että oli alunperin paljastanut tunteensa Juille, kaikesta kuitenkin seuraisi pelkkiä sydänsuruja. Ehkä Riku vaati liikaa toiselta.

"Kyllä minä sinusta tykkään", kuului vastaus ja Jui kietoi kätensä pienikokoisemman ympärille, veti tämän varovasti lähelleen. Riku päästi loukkaantuneen tuhahduksen, mutta kiehnäsi silti itseään vasten Juin vartaloa, eikä oikeastaan ollut enää niin pahalla mielellä.

"Hyvä!" Riku murahti, mutta hänen äänessään oli kuitenkin naurua ja Jui suukotti hymyillen Rikun hiuksien peitossa olevaa otsaa.

"Mutta haluaisin vielä odottaa ja totutella, ennen kuin teemme mitään sellaista.."

"Ymmärrän, anteeksi", Riku nyökkäsi.

Ilta-auringon viimeiset säteet saivat huoneessa leijailevat pölyhiukkaset näkymään paremmin, kun kaksi poikaa istuivat yhä sängyllä toistensa syleilyissä. Hiljaisuuden katkaisi Juin äkillinen kikatus.

"Mitähän Iori ja Jun sanovat tästä, kun huomaavat", Jui hihitti ja sai vastaukseksi pohdinnalleen Rikulta leveän virnistyksen.

"Kiusaavat, eivätkä koskaan jätä meitä rauhaan."

"Saamme kuunnella homo-vitsejä koko loppu elämämme.."

"Aiotko sinä olla kanssani koko loppu elämäsi?" Riku virnuili pirullisesti ja Jui töytäisi häntä leikkisästi olkapäähän.

"Tyhmä..."

"Itse olet."

"Ehkä olenkin, koska tykkään tuollaisesta tyhmyristä", Jui herjasi, mutta Riku vain hymyili tyytyväisenä. Tyytyväisempänä, kuin hän oli ollut pitkään aikaan. Ehkä odottaminen ei ollutkaan niin kamala asia, olihan heillä aikaa vaikka muille jakaa.







"Miksi et alunperin heti kertonut minulle, kuka oikein olet?"

Jun kuuli, miten Iori kysyi Hizakilta varmaankin tuhannen kysymyksen sinä iltana. He istuivat koulun pihassa vierekkäin penkillä, juttelivat hiljaisilla äänillä, joten Junin oli vaikeaa kuulla piilostaan, mistä he puhuivat. Jun ei voinut olla huomaamatta, miten penkillä istujien kädet aina välillä hipaisivat toisiaan, miten helpolta heidän toistensa seurassaan oleminen näytti.

Vaivattomasti Iori siirsi kätensä penkin selkänojalle, hipaisi sormenpäillään Hizakin niskahiuksia ja he molemmat alkoivat nauraa jollekin Iorin kertomalle hauskalle tarinalle.

"Helvetti..." Jun mumisi ja siirsi ruusupuskan oksia paremmin, pois peittämästä hänen näköalaansa. Hänen olisi päästävä lähemmäksi, jotta kuulisi paremmin, mille he nauroivat. Moinen ilonpito häiritsi pinkkipäätä suunnattomasti, Iori flirttaili tyttömäiselle pojalle häpeämättä.

Eikä Hizaki näyttänyt ainakaan pistävän vastaan.

"Jos he meinaavat suudella, niin minä rynnin täältä puskasta ja..." hän mumisi itsekseen, eikä ajatellut hetkeäkään, kuinka typerältä varmasti näytti kyykkimässä ruusupuskissa. Iori näytti hätkähtävän ja käänsi päänsä äänen suuntaan, mutta ei Junin onneksi huomannut vakoilijaa.

Jun huokaisi helpotuksesta ja istahti pistelevien oksien päälle. Kyykin täällä vaikka koko illan, kunnes nuo kaksi menevät nukkumaan.

Kaksikolla ei kuitenkaan näyttänyt olevan kiire mihinkään, he istuivat rauhassa ja naureskelivat yhdessä. Aurinko oli jo kokonaan laskenut, kun Jun huomasi Iorin tarttuneen Hizakia kädestä ja kuuli tämän ehdottavan asuntolaan palaamista.

Täysin rentona Iori kiersi käsivartensa Hizakin lantiolle ja veti tämän kainaloonsa, kun he alkoivat kävellä kohti asuntolaa, jättäen Junin uikuttamaan piilopaikkaansa. Pinkkipää istui yhä samassa asennossa, kädet kiertyneinä polvien ympärille, syleillen itseään yksinäisenä.

Ruusupuskan piikit olivat raapineet hänen vaaleisiin käsivarsiinsa pieniä haavoja, mutta Jun ei huomannut niitä, vaan tuijotti lasittunein silmin paikkaa, jossa Iori ja Hizaki olivat hetki sitten olleet. Tuulen tyynnyttyä hän oli kuullut lähes kaiken, mistä toiset olivat puhuneet.

Iori ei ollut maininnut sanaakaan Junista Hizakille, hän oli jättänyt pinkkipään täysin huomiotta, vaikka he olivat muka parhaita ystäviä. Juista ja Rikusta Iori oli kyllä kertonut juttuja, mutta aivan kuin heidän porukkaansa olisi kuulunut vain kolme, eikä neljä poikaa.

Oli kuin Iori olisi unohtanut hänet kokonaan, Junin, jonka hän oli tuntenut heistä kaikista kauiten. Huokaisten Jun nousi seisaalleen ja kompuroi ulos piilostaan, puhdisti käsillään lehtiä hiuksistaan ja vaatteistaan.

Minun on puhuttava hänelle.





Iori oli juuri saanut riisuttua päällysvaatteensa pois ja pujahtanut vuoteeseensa, kun kuuli oveltaan napakan koputuksen.

Ehkä se on Hizaki, joka haluaa tulla viereeni nukkumaan... Iori ajatteli ja naureskeli hyväntuulisesti itsekseen. Koko mennyt ilta Hizakin seurassa oli ollut sata kertaa hauskempi, kuin mitä hän olisi ikinä osannut odottaa, sillä Hizaki oli mukava ja erittäin miellyttävää seuraa.

Ja se mitä oli tapahtunut, kun Iori oli saattanut Hizakin huoneeseensa...
Iori ei voinut olla virnuilematta ja rutistamatta itseään jos ajatteli asiaa.

Alushousuisillaan Iori nousi ylös vuoteestaan, katsoi itseään peilistä ja todettuaan mielessään hiustensa olevan seksikkään pörröisesti, riensi avaamaan oven.

Hymy kaikkosi hänen kasvoiltaan, kun Iori näki Junin seisovankin ovensa takana kädet puuskassa ja lehtiä hiuksissaan. Toisen koominen ulkonäkö ei jaksanut naurattaa Ioria.

"Missä sinä olet mönkinyt?" Iori kysyi muitta mutkitta, mutta ei vaivautunut hymyilemään toiselle pojalle.

"Mitä se sinulle kuuluu?" Jun vastasi kipakasti ja käveli Iorin ohi sisälle huoneeseen kysymättä lupaa. He seisoivat hetken hiljaa, Jun yritti kovasti olla huomioimatta, että Iori seisoi hänen edessään pelkissä boksereissaan.

"Mitä asiaa?" Iori tivasi ja haukotteli syvään, raapi päätään unisesti ärsyyntyneenä Junin tunkeilusta.

"Oliko kivaa Hizakin kanssa?" Junin katkera äänensävy sai Iorin yllättymään.

"Oli. Todella kivaa."

"Varmasti ja romanttista myös, istuitte puiston penkillä ja lepertelitte toisillenne..." Jun marisi ja Iori kohotti kulmiaan häkeltyneenä.

"Vakoilitko sinä?"

"No en tietenkään-"

"En voi uskoa tätä!" Iori huusi ja elehti käsillään turhautuneena, "Ensin sinä pelottelet Hizakia kysymyksilläsi ja sitten vakoilet... Mikä helvetti sinua riivaa? Oletko kateellinen?"

"En, minä vain..."

"Jätä minut ja Hizaki rauhaan, tuo ei ole tervettä!"

"Suutelitteko te?"

"Mitä sitten vaikka suutelimmekin? Se ei kuulu sinulle pätkääkään!" Iori mesosi, posket punoittivat suuttumuksesta ja Junia alkoi jopa hieman pelottaa.

"Ette te suudelleet, valehtelet..." hän kielsi.

"Usko ihan mitä haluat, mutta me suutelimme, kun saatoin Hizakin huoneeseensa", Iori kinasi vastaan, häivähdys ylpeyttä äänessään.

"Hizaki haluaa olla kanssasi vain sen takia, että olet koulun suosituin poika!" nyt Junkin alkoi korottaa ääntään, joka oli alkanut väristä kyynelten polttaessa hänen silmiään. Silmät olivat niin täynnä suolaisia pisaroita, ettei Jun edes enää nähnyt mitään.

"Hän pitää minusta ihan tosissaan."

"Eikä pidä", Jun jatkoi lapsellista inttämistään.

"Mistä sinä voit mukamas päätellä niin?" Iori pyöritti silmiään, suunnattoman hermostuneena Junin käytökseen.

"Hizaki on typerys!" Jun huusi kurkku suorana, kyyneleet pääsivät livahtamaan hänen poskilleen. Epätoivoisena hän katseli, josko käden ulottuvilla olisi ollut jokin sopiva tavara, jolla paiskata Ioria.

"Mitä helvettiä sinä nyt itket? Itse aloitit tämän! Lopeta tuo naurettava käyttäytyminen!" Iori sai tarpeekseen ja tarttui Junia tiukasti hartioista, alkoi työntää tätä ulos ovestaan.

"Iori, älä, meidän täytyy puhua tästä..." Jun ei jaksanut enää huutaa, vaan tyytyi nyyhkyttämään, samalla kun yritti estellä Ioria heittämästä itseään ulos.

"Meillä ei ole enää yhtään mitään puhuttavaa!" Iori sai kuin saikin kammettua Junin käytävälle.

"Onpas.. Minä olen ihastunut sinuun", Jun nyyhkäisi juuri, kun Iori läimäytti oven kiinni hänen naamansa edestä.

Hengitys oli kiihtynyt suuttumuksesta, kun Iori lukitsi ovensa ja heitti hermostuneena pöydällä olevan koulukirjansa lattialle. Hän oli niin vihainen Junille, että olisi halunnut avata ovensa uudestaan ja läimäyttää tätä ympäri korvia.

Pinkkipään viimeiset sanat kaikuivat hänen korvissaan, ihastunut, ihastunut...

Millä oikeudella Jun tulee jauhamaan minulle tuommoisia valheita, hän on vain kateellinen ja yrittää erottaa minut Hizakista. Vai muka ihastunut ja tajuaa sen kuinka ollakaan juuri nyt, kun minulla on jo joku. Tyypillistä.


Iori kävi uudelleen makuulle sängylleen, veti peiton korviinsa ja yritti saada unta, mutta oli liian kiihtynyt. Loppujen lopuksi Iori kuitenkin tiesi, ettei Jun ollut valehdellut. He tunsivat toisensa sen verran hyvin, että Iori näki välittömästi jos Jun edes ajatteli valehtelemista.

Silti, vaikka Jun olisikin kertonut totuuden, ei sillä ollut enää merkitystä Iorille. Jun ei ollut koskaan aikaisemmin ilmaissut mitenkään pitävänsä Iorista enemmän kuin ystävänä, Hizaki ehti ensin ja Iori oli siitä iloinen. Jun ei saanut perhosia lentelemään Iorin vatsassa, kuten Hizaki sai.

Hermostuneena Iori kääntyi toiselle kyljelleen sängyssään. Jun haluaa vaan erottaa minut Hizakista. Millainen ystävä tekee niin?

On parasta, etten enää ole Junin kanssa missään tekemisissä
, Iori päätti, mutta ei saanut unta ennen kuin aamuyön varhaisina tunteina.




Herätyskellon korvia raastava piipitys sai Rikun hätkähtämään hereille. Unisena hän kopeloi puhelinta, ennen kuin tajusi, mistä Juin puhelimen herätys sammutettiin. Brunette hengitti yhä rauhallisena syvässä unessa ja yritti unissaan käpertyä lähemmäksi Rikua, joka oli noussut istualleen ja hieroi silmiään.

Jui haparoi kädellään tyhjää tilaa vieressään ja tajusi ilmeisesti, ettei Riku nukkunut enää hänen vieressään, vaan avasi silmänsä.

"Me nukahdettiin", Jui mutisi silmät vielä puoliksi kiinni, mutta hymyili siltikin.

"Niin nukahdettiin", Riku vastasi myös hymyillen ja silitti Juin kylkeä varovasti. Tämä nosti kättään ja tavoitteli Rikua lähemmäksi itseään.

"Tule tänne... Nukutaan vielä", hän pyysi ja kiskoi yllättävän voimakkaasti Rikun käsivarresta, niin että vaalean oli pakko käydä uudelleen makuulle Juin viereen.

"Meidän pitää mennä kouluun", Riku naureskeli, mutta veti silti Juin vasten rintaansa ja nautti toisen läheisyydestä.

"Eikä pidä, makoillaan koko päivä.." Jui vastusteli ja alkoi painaa pehmeitä suudelmia Rikun kaulalle. Vaalea henkäisi yllättyneenä, kun Jui upotti hampaansa hänen kaulaansa ja painoi lantionsa lähemmäksi, samalla imien kaulan herkkää ihoa.

"Mmh... Jui, meidän ei pitäisi.." vaalea huokaisi, mutta ei voinut mitään, kun hänen vartalonsa alkoi reagoida Juin kosketukselle. Housut tuntuivat inhottavan ahtailta.

"Miksei?" Jui uteli ja kohottautui painamaan huulensa Rikun omille. Rikun kurkusta pääsi kummallinen ääni, eikä hän malttanut olla kietomatta käsiään Juin ympärille ja suutelematta takaisin. Siitä rohkaistuneena Jui siirtyi Rikun päälle, painoi lantionsa uudelleen kiusaavasti lähemmäksi.

"Sinä sanoit, että haluat vielä odottaa.." Riku puraisi huultaan ja katsoi toista epätoivoisena. Oli jo melkein liian turhauttavaa, että hän tunsi varsin selvästi Juin erektion painuvan yöhousujen läpi vasten Rikun farkkujen peittämää alavatsaa. (Jui oli sentään vaihtanut yövaatteisiin, mutta Riku oli nukahtanut päiväpukeissaan.)

Sormet alkoivat näpertää Rikun housujen napin kanssa ja Jui teeskenteli, ettei ollut kuullut toisen sanoja.

"Niin minä haluankin", Jui kuiskasi viimein ja livautti kätensä sisään Rikun housuista, kosketti varovasti toisen kovennutta pituutta.

"Mitä sinä... Ah-" Rikun selkä taipui kaarelle Juin alkaessa liikuttaa kättään pitkin sen vartta.

"Minä haluan odottaa, mutta haluan silti saada sinut tuntemaan kaikkea ihanaa..." Jui flirttaili, mutta Riku ei saanut sanaa suustaan, koska hengitti niin nopeasti.

"Voi luoja Jui..." automaattisesti Riku painoi itseään lähemmäs Juin kosketusta, joka tuntui syntisen hyvältä. Hän veti kiireesti Juin huulet takaisin kohtaamaan omansa, jottei olisi päästänyt suustaan kummallisia ääniä. Juin kosketus tuntui liian hyvältä, Riku alkoi panikoida orgasmin jo lähestyessä.

"Jui... Lopeta... Minä tulen..." Riku mumisi toisen suuhun ja puristi Juin paitaa nyrkeissään. Jättäen Rikun sanat huomiotta Jui kuitenkin painautui yhä lähemmäs toista poikaa, alkoi suudella kaulaa, eikä lopettanut kätensä liikuttamista.

"Kuulitko sinä... Minä-" vartalo jäykistyi ja Riku sai, eikä voinut olla päästämättä kuuluvaa voihkaisua. Jui ei näyttänyt välittävän tahmeasta nesteestä kädessään vaan suuteli uudestaan Rikua, joka oli lähestulkoon shokissa.

"Oletko kunnossa?" Jui kikatti vasten toisen hiestä kosteaa otsaa. Yhä tärisevä Riku ei vastannut, vaan kiersi kätensä paremmin bruneten ympärille ja rutisti lähelleen.

"Piditkö siitä?" toinen jatkoi kikattamistaan ja suukotteli yhä Rikun kasvoja.

"Mitä luulisit?" kuului väsynyt, mutta tyytyväinen vastaus.

"Nyt meidän pitäisi lähteä kouluun", Jui ilmoitti ja sai Rikulta ärsyyntyneen katseen.

"Äskenhän sinä halusit vielä nukkua", Riku marisi, mutta Jui vain jatkoi kikatustaan ja nousi ylös vuoteesta pukeakseen kouluvaatteet ylleen. Hermostuneen murahduksen päästäen Riku heitti toista poikaa tyynyllä, mutta sai vastaukseksi Juilta vain leveän hymyn.

Kun Jui katsoi sängyllään makaavaa Rikua, joka hengitti vieläkin tavallista kiihtyneemmin, hän oli jo vähän varmempi tunteistaan.
噛み合わない

Avatar
TheCatInTheHat
Fani
 
Viestit: 21
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:36 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Smells like teen spirit (Riku x Jui, Iori x JUN yms.)

ViestiKirjoittaja TheCatInTheHat » To Elo 14, 2008 8:00 pm

OSA 5

Tunnelma lounaspöydässä ei ollut koskaan ollut kummallisempi. Ateriat hupenivat lautasilta tasaiseen tahtiin, mutta kukaan ei puhunut mitään. Jui virnuili jatkuvasti Rikulle ruokapöydän yli ja Riku tunsi itsensä kiehuvaksi tomaatiksi toisen tietävän katseen alla. Oli vaikeaa olla ajattelematta, mitä he kaksi olivat tehneet, kun Jui katsoi häntä niin...

Iori taas näytti kireältä, silmien ympärillä oli tummat renkaat, kuten Junillakin. Nämä kaksi tuskin vilkaisivatkaan toisiaan, oli helpompi pitää katseensa ruuassa ja teeskennellä, ettei mitään ollut tapahtunut. Selvästi kireää tunnelmaa ei kuitenkaan kukaan voinut olla huomaamatta.

Hiljaisuuden rikkoi ensimmäisenä Riku, joka sai ruokaa väärään kurkkuunsa, kun Jui hieroi pöydän alta jalkaansa vasten Rikun pohjetta, saaden tämän yskimään. Sekä Iori, että Jun mulkaisivat yskijää, kuin murhaan syyllistynyttä.

"Mitä?" vaalea tiuskaisi ja mulkoili takaisin unettoman näköistä kaksikkoa.

"Ei mitään", Iori vastasi ja alkoi kauhoa riisiä suuhunsa. Jun huokaisi teeskennellyn kuuluvasti ja pyöritti silmiään.

"No mitä?" Iori kysyi vuorostaan ja Jun pyöritti taas silmiään.

"Iorilla on poikaystävä-" pinkkitukkainen aloitti, mutta ei ehtinyt saada lausettaan loppuun, kun Iori keskeytti hänet.

"Turpa kiinni!" hän murahti, mutta Jun oli jo onnistunut kiinnittämään Rikun ja Juin huomion.

"Poikaystävä?" Jui ja Riku sanoivat epäuskoisesti yhteen ääneen ja Jun nyökkäsi.

"Oikein sievä sellainen. He ovat suudelleetkin."

"Vai niin... Hienoa Iori", Riku takelteli, eikä oikein tiennyt, mitä olisi ollut kohteliasta sanoa siinä tilanteessa. Varsinkin kun Iori näytti siltä, että olisi valmis lyömään ruokalautasensa rikki Junin päähän. Riku päätyi vain hymyilemään kummallisesti.

"Jun ei tiedä siitä mitään", Iori sanoi hampaitaan kiristellen.

"Kerro sinä meille jos Jun ei tiedä", Jui yritti hymyillä rohkaisevasti, mutta onnistui saamaan aikaan vain tiedonhaluisen irvistyksen.

Juuri kun Iori aukaisi suunsa sanoakseen jotain, he kuulivat iloisen tervehdyksen ja Hizaki änki Iorin viereen penkille istumaan tarjottimensa kanssa.

"Hei pojat, kai saan istua?" Hizaki hymyili aurinkoisesti ja muut vastasivat hymyyn, paitsi Jun, joka alkoi näyttää epäilyttävästi siltä, että oksentaisi kohta. Kukaan ei puhunut mitään, pöydän ääressä istujat vaihtoivat vain paljon puhuvia katseita keskenään.

"Onko kaikki hyvin?" Hizaki kysyi hämmentyneen näköisenä ja katsoi kummissaan Rikua, joka oli unohtanut sulkea suunsa ja Ioria, joka oli tulipunainen.

"Hoo!" Jui huusi yhtäkkiä ja nousi seisaalleen, niin että pöytä kolahti, "Onko Hizaki Iorin poikaystävä?"

Samassa koko pöytäseurue päätti nousta seisaalleen, muut ruokalassa olijat loivat oudoksuvia katseita poikiin, jotka seisoivat pöytänsä ympärillä varuillaan.

"Ei me vielä seurustella-"

"Mikset ole kertonut-"

"Iori tykkää pojista!"

Kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen, kunnes Jun pamautti kätensä pöytään ja katsoi muita kyynelten valuessa pitkin poskia.

"Nyt kaikki turvat kiinni!" hän huudahti särkyneellä äänellä, nappasi laukkunsa ja ryntäsi ulos ruokalasta. Hetkellinen hiljaisuus vallitsi jälleen.

"Mikä hänelle tuli?" Riku ihmetteli ja rojahti takaisin istumaan penkille. Muut seurasivat Rikun esimerkkiä ja istuutuivat.

"Hän on idiootti. Mustasukkainen sellainen", Iori ilmoitti ja alkoi kauhoa ruokaa suuhunsa kauheaa vauhtia.

"Miten niin?" Jui kysyi toinen kulmakarva koholla.

"Väitätkö, että Jun haluaisi olla Hizakin kanssa?" Riku kysyi puolestaan epäuskoisena.

"Pikemminkin minun..." Iori mutisi, Riku ja Jui purskahtivat kovaan nauruun.

"Junhan on hulluna tyttöihin!" Riku totesi naurunsa lomasta, mutta sai Iorilta vain väsyneen katseen.

"Niin minäkin luulin", hän huokaisi ja nousi jälleen seisomaan, tarttui Hizakia kädestä ja lähti vetämään mukanaan ulos ruokalasta.

"Mikä ihme kaikkia vaivaa?" Jui ihmetteli ja katsoi toista poikaa hieman hädissään.

"En todellakaan tiedä, mutta nyt ei ole kyllä ainakaan paras hetki kertoa heille meistä..." Riku katsoi Juita vakavana ja tämä tarttui häntä hellästi kädestä.

"Riku, minusta tuntuu, että.."

"Niin?"

"Haluaisin olla sinun kanssasi yhdessä. Ainakin koittaa sitä", Jui sanoi hiljaa ja Riku huomasi, että Jui puhui ensimmäistä kertaa hieman hermostuneesti hänelle. Pirullisena Riku yritti pidätellä hymyä, joka kumpusi sydämestä asti ja yritti päästä hänen kasvoilleen.

"Minä en tiedä.."

"Riku, minä..." Jui katsoi häntä säikähtäneenä, silmät äkkiä kosteina.

"Tietysti minä haluan, senkin pönttö!" Riku hihkaisi ja rutisti bruneten syleilyynsä, eikä välittänyt ympärillä olevien ihmisten tuijottavista katseista. Sillä hetkellä heitä ei kumpaakaan kiinnostanut, mitä muut tekivät tai ajattelivat. Kun Juin huulet löysivät tiensä hapuilevina hänen omilleen, Riku ei vastustellut vaan vangitsi ne omillaan hellään suudelmaan.





"Iori!" Hizaki huusi niin lujaa, kuin kurkusta lähti, "Odota!"

Iori porhalsi asuntolan käytävää pitkin ja halusi selvästi päästä nopeasti huoneeseensa. Brunette kääntyi kannoillaan kuultuaan toisen huudon ja katsahti Hizakia, hymyili kuitenkin, vaikka näytti väsyneeltä.

"Ahdisteliko Jun sinua taas?"

Huokaisten Iori puhkesi puhumaan;
"Kyllä... Tällä kertaa hän hakkasi aamulla oveani ja uhkasi kertoa vanhemmilleni sinusta ja minusta."

Oli kulunut jo muutama päivä, eikä Jun ollut jättänyt Ioria rauhaan yhtenäkään niistä. Jokaisena päivänä pinkkipäällä oli muka Iorille jotakin elintärkeää asiaa, kun hän jäi kiinni nuorenparin vakoilemisesta. Junille ei riittänyt, että hän tuijotti Ioria ja Hizakia koko koulupäivän näyttäen väkivaltaiselta, vaan seurasi heitä vapaa-ajallakin.

"Mikset jo sano hänelle, että jättää meidät rauhaan?" Hizaki nyrpisti naamaansa tyytymättömänä.

"Luuletko, etten ole jo sanonut?" Iori huokaisi vastaukseksi.

"Ei ole kivaa seurustella kanssasi, jos Jun vaanii meitä joka nurkan takana", Hizaki tuijotti Ioria uhmakkaasti.

"En minä voi määrätä, mitä Jun tekee... Tämä on vapaa maa", Iori tiuskaisi.

"No tee edes jotain!" vaalea tiuskaisi takaisin ja laittoi kätensä puuskaan.

"Mitä minä muka voin tehdä?"

"Tykkäätkö sinä edes minusta enää?" Hizaki jatkoi tivaamista tulinen katse silmissään.

"Olenko sanonut, että en tykkäisi?" Iori huokaisi taas, häntä ei yhtään huvittanut riidellä. Tuntui jo tarpeeksi pahalta, että Hizaki luuli Iorin vain haluavan Junin huomiota ja nautti, että kaksi ihmistä halusivat häntä. Iori ei todellisuudessa nauttinut siitä enää ollenkaan, hän tahtoi asioiden olevan hänen ja Junin välillään kuin ennenkin. Jun olisi hänen paras ystävänsä ja Hizakin kanssa hän seurustelisi, sillä selvä.

Jatkuva tappelu Junin kanssa oli muutenkin niin rasittavaa, että Iori olisi kaivannut Hizakilta tukea, eikä moitteita.

"En ole enää niin varma", Hizaki kivahti viimein ja lähti astelemaan kiivain askelin ja mekko hulmuten pois ihastuksensa luota. Hetken seisottuaan paikoillaan, Iori päätti antaa Hizakin rauhoittua yksinään ja lähti laahustamaan kohti huonettaan.

Istuttuaan vain hetken rauhassa huoneessaan, Iori kuuli koputuksen oveltaan ja päästi turhautuneen äänen suustaan.

Ei ollut vaikeaa arvata, että koputtelija oli taas pinkkipää. Iorilla ei olisi millään enää riittänyt energiaa toiselle pojalle, ei nyt, kun hän oli juuri riidellyt Hizakin kanssa ja tunsi olonsa kaikkea muuta kuin tasapainoiseksi.

Koputus kuitenkin kuului yhä päättäväisenä ja Iori nousi kuin nousikin avatakseen oven, eikä yllättynyt, kun näki pahantuulisen Junin seisovan edessään huulet mutrulla.

"Mitä nyt taas?" Iori sanoi enemmän väsyneesti, kuin töykeästi.

"Koska me teemme jotain yhdessä?" Jun kysyi suu yhä alaspäin vääntyneenä ja sai vastaukseksi hermostuneen murahduksen. Iori kuitenkin päästi hänet sisälle huoneeseensa ja haroi sormillaan hiuksiaan.

"Kuules nyt..." Iori aloitti, "Sinun on etsittävä muitakin ystäviä, kuin minä. Et voi jatkaa tuota roikkumista."

"Mutta sinä olet paras ystäväni ja..." Jun väitti vastaan itku kurkkua poltellen.

"En ole sanonut, ettemmekö olisi yhä parhaita ystäviä, minulla vaan ei ole aikaa olla koko ajan sinun kanssasi!" Iori selitti, hän oli jo hyvin kyllästynyt toisen kiukutteluun.

"Minä arvasin, että heti kun alat tapailla Hizakia, unohdat minut ja-" Jun mumisi ja piti katseensa lattiassa.

"Älä sinä vedä Hizakia tähän mukaan! Hänellä ei ole tähän osaa eikä arpaa, tämä on sinun ja minun välinen ongelma", Iori paasasi ja piti leimuavan katseensa tiukasti Junin vaivaantuneissa kasvoissa.

"Mutta ilman Hizakia..." Jun kohotti katseensa kohtaamaan Iorin oman.

"Minä olen hänen kanssaan, eikä sinun mielipiteesi hänestä kiinnosta minua pätkääkään! Vaikka sinä olet mustasukkainen-"

"En minä ole mustasukkainen-"

"Voi luoja, Jun, olet surkea valehtelija!" Iori tiuskaisi ja pyöritti silmiään halveksivasti.

"Sinä olet surkea ystävä!" Jun tiuskaisi takaisin, myöskin vihaisena.

"Vai että ystävä... Sinähän haluaisit, että olisin sinulle jotain paljon enemmän", brunette vastasi hampaitaan kiristellen.

"Minä en-"

"Jun, haloo! Kaikki näkevät, että olet hulluna minuun!" Iori tokaisi jälleen halveksiva sävy äänessään ja astui askeleen lähemmäs Junia, kosketti kämmenellään tämän lämmintä poskea.

"Kaikki tietävät, että haluaisit minun naivan sinua nättiin takapuoleesi..." Iori sanoi hiljaa vasten Junin korvaa ja viha Iorin äänessä sai kyyneleet kihoamaan pinkkihiuksisen silmiin. Iorin kynnet painoivat Junin poskea kipeästi, eikä Jun pystynyt vastaamaan mitään, koska koitti pidätellä häpeän kyyneliään.

"Etkö haluakin?" Iorin ilkeä ääni sai kuitenkin suolaiset kyyneleet vierähtämään Junin poskille ja hän pudisteli päätään.

"Miksi sinä itket? Minähän puhun totta!" Iori kuulusteli ja työnsi äkkiä kovakouraisesti Junin vasten seinää, painoi vartalonsa tiiviisti häntä vasten. Hän tarttui Junia leuasta kääntääkseen tämän kasvot kohtaamaan omansa, mutta Junin silmät katsoivat sivuun.

Hellästi Iori nuolaisi Junin poskelta kyyneleen pois, mutta Jun tiesi, että ele oli tarkoitettu enemmänkin halventavaksi, kuin herkäksi. Sitten Iori painoikin huulensa lujasti vasten Junin omia, suuteli väkisin ja työnsi kielensä Junin suuhun.

Kyyneleet valuivat nyt vuolaina pitkin hänen poskiaan ja Jun yritti kaikin voimin olla huomioimatta, miten hyvältä Iori tuntui häntä vasten. Jun ei voinut olla vastaamatta suudelmaan, vaikka itkikin koko ajan.

Huulet turposivat itkusta ja antoivat Iorin huulien häväistä niitä lohduttomasti. Miten kovasti Jun olisikaan halunnut Iorin suutelevan häntä intohimosta ja rakkaudesta, eikä vihaisesta halusta nöyryyttää toista.

"Lopeta tuo rääkyminen, tätähän sinä haluat..." Iori ei täysin ymmärtänyt itsekään, miksi oli niin julma toiselle, mutta nyt oli jo turhaa perääntyä.

"En minä-" Jun nyyhkäisi ja ennen kuin huomasikaan, Iorin käsi oli hänen jalkovälissään, puristi niin, että teki kipeää.

"Sinun vartalosi sanoo aivan muuta", brunette totesi ja kaiken kukkuraksi Jun vielä punastuikin Iorin huomattua hänen kiihottuneen.

"Mitä sitten vaikka haluankin? Minä haluan, että sinä rakastat minua ja nait minua, mitä vain haluatkaan kuulla! Ole kiltti, älä enää nöyryytä minua!" Jun huusi itkuisella äänellä ja Iori kavahti hieman taaksepäin. Hän ei olisi todellisuudessa uskonut, että Jun myöntäisi kaiken.

"Sano jotain, äläkä katso minua noin", Jun puri huultaan ja katsoi hämillään poikaa edessään.

"Mitä minun pitäisi sanoa?" kaikki viha oli yhtäkkiä kadonnut Iorin äänestä, nyt hän oli myös hämillään, mutta yhä suuttunut.

"Älä sano mitään. Rakastele minua ja anna minun kuvitella, että rakastat minua takaisin", Jun kuiskasi ääni väristen.

"En minä niin voi tehdä!"

"Voit sinä, ei sillä ole väliä, miten teet sen... Ole väkivaltainen jos haluat, mitä vain. Minä haluan vain..." pinkkipää sopersi, eikä itkulle näkynyt loppua.

"Jun, et sinä ansaitse sellaista. Sinun ensimmäisen kertasi on oltava jotain paljon hienompaa", Iori kieltäytyi painokkaasti.

"Jos sinä et tee sitä, minä menen nyt ja etsin jonkun muun. Millään ei ole väliä, jollen saa sinua", Jun jatkoi häpeilemättä, "Haluan vain kuvitella, vain tämän kerran."

Varovasti Jun vei kätensä Iorin lanteille ja veti tämän kiinni itseensä. Iori katsoi hetken häntä silmiin murheellisena ja puntaroi, mitä tekisi. Nautinnon huokaus pääsi Junin huulilta, kun Iori lopulta siirsi kätensä varovasti hänen vyölleen.

Uusi suudelma alkoi vaivihkaa, Iori oli yhä raju, lähinnä unohtaaksen, miten väärin teki toista kohtaan. Junin kyyneleet olivat tyrehtyneet, mutta tämä nyyhkäisi tuon tuostakin suudelmaan ja vikisi, kun Iori alkoi avata toisella kädellään hänen vyötään ja toisella kosketti Junin litteää vatsaa.

Iori tunsi pakostakin itsensä sairaaksi hyväksikäyttäjäksi, ihmiseksi, joka otti avuttomilta ihmisiltä väkisin sen, mitä halusi. Hän katkaisi suudelman ja hengitti silmät kiinni vasten Junin täyteläisiä huulia.

"Mitä nyt?" Jun henkäisi vähän hädissään.

"Minä en voi..." Iori puuskahti oltuaan hetken hiljaa ja nojasi päätään toisen olkapäähän, veti nuoremman halaukseen.

"Iori, miksi sinä vihaat minua niin?" Jun mumisi lohduttomana huultaan pureskellen ja silitti Iorin sileitä hiuksia.

"En minä sinua vihaa, Jun... Osaat vain olla välillä aika ärsyttävä."

"Anteeksi... Minä vain... Minä vain rakastan si-"

Iori keskeytti Junin sanat tarttumalla tätä lujasti takaraivon hiuksista ja suudellen rajusti toista huulille.

"Älä sano sitä... En halua kuulla", Iori sihahti vasten Junin ihmetyksestä raolla olevia huulia ja tukisti hiuksista niin, että Junin oli pakko taivuttaa päätään taaksepäin. Pieni vaikerrus karkasi pinkkipään suusta Iorin purressa hänen kaulaansa lujasti. Sitten Iori jo veikin kieltään Junin kaulaa pitkin kohti korvaa, näykkäisi korvanlehteä ja työnsi Junin takaisin vasten seinää, mitä vasten Iori oli hänet jo aiemmin ahdistanut.

"Haluatko sinä tätä varmasti?" Iorin oli pakko vielä varmistaa, mutta hiveli jo sormillaan Junin alavatsaa. Tämä nyökkäsi epäilemättä hetkeäkään ja hengitti kiihtyneenä, rintakehä levottomasti kohoillen.

"Ihanko... Loppuun asti?" Iori epäili yhä ja livautti etu- ja keskisormensa sisään toisen farkkujen vyötärönauhasta, kosketti hieman boksereiden peittämää herkkää vartalonosaa. Jun piti katseensa tiukasti Iorin tummissa silmissä ennen vastaustaan:

"Ihan loppuun asti, Iori."

Iori henkäisi tahtomattaan, sillä Junin katseessa oli jotain... Jotain, joka sai hänen vatsanpohjansa hyppäämään.

He suutelivat jälleen, tällä kertaa Iori otti aikansa ja tutustui toisen pulleisiin huuliin, ennen kuin liu'utti kielensä koskettamaan Junin omaa. Jäntevät käsivarret nousivat Iorin niskan taakse ja Jun syvensi suudelmaa entisestään, samalla kun Iori sai hänen vyönsä auki ja alkoi näpertää nappien kanssa.

Nekin aukesivat yksi kerrallaan ja Jun tunsi olonsa vähän ujoksi Iorin tiputtaessa hänen farkkunsa alas nilkkoihin. Yhä suudellen toista Iori vei kätensä rauhassa Junin takapuolelle, hipelöi sormillaan takareisiä niin, että Junin boksereiden lahkeet nousivat ylöspäin. Huokaisten suudelmaan Iori painoi lantionsa Junia vasten.

Suudelman katkettua Iori pysähtyi jälleen kerran katsomaan Junin mantelin muotoisiin silmiin, joiden pitkiä ripsiä Jun räpytteli puoliksi peloissaan ja puoliksi innoissaan.

"Mitä jos mentäisiin sängylle?"

"Luulin, että haluat naida minua tässä seinää vasten", Jun onnistui vitsailemaan, vaikka takelteli selvästi sanoissaan. Iorin kurkusta pääsi kummallinen ääni.

"Pidätkö siitä, kun puhun noin?" Jun kysyi enkelimäisen viattomana, mutta tunsi sisimmässään olonsa hurjan onnelliseksi, että Iori oli reagoinut häneen.

Iori nyökkäsi hämillään sen enempää asiaa miettimättä, koska totuus oli, että hänkin oli oudon kiihottunut tilanteesta. Jun tuntui hyvältä, Jun tuntui turvalliselta, Jun oli häntä jotenkin lähempänä, kuin kukaan muu. Ehkä se johtui monen vuoden ystävyydestä, ehkä jostain muusta, Iori ei tiennyt. Se vain tuntui hyvältä.

Junin hymy levisi korviin asti ja hän laskikin toisen kätensä Iorin niskan takaa tämän kovalle etumukselle.

"Näytät ainakin olevan valmis siihen..." Jun nuolaisi huuliaan (eikä enää välittänyt nolaisiko itsensä), "Haluaisin niin tuntea sinut sisälläni, Iori..."

Hieman hermostuneena Iori päästi jälleen kummallisen murahduksen ja yritti olla paljastamatta toiselle, miten paljon yllättäen piti tilanteesta.

"Ei uskoisi, että olet neitsyt", hän yritti vitsailla.

"Sinulle olen vaikka huora, jos vain tahdot", Jun sanoi vakavana, raotti huuliaan, jotta kiihtynyt hengitys pääsi paremmin kulkemaan ulos ja sisään. Sanat saivat Iorin tuntemaan saman hypähdyksen vatsassaan ja sähköiskun lailla ne etenivät hänen koko vartaloonsa, saivat Iorin suutelemaan puhujaa halukkaasti, kädet tipauttivat Junin bokserit helposti alas housujen seuraksi.

Turhia jahkailematta, Iori tarttui Junin valmiiseen erektioon, liikutti kättään sen vartta pitkin kokeilevasti. Se tuntui oudolta, Iori oli ehkä heidän porukkansa kokenein, mutta ei ollut koskaan koskenut toista poikaa sillä tavalla. Eivät he olleet vielä Hizakin kanssa ehtineet siihen pisteeseen.

Jun puolestaan näytti olevan jo pyörtymäisillään, silmät olivat laajenneet suuriksi, eikä nuorempi voinut uskoa olevansa nyt tässä tilanteessa ihastuksensa kanssa. Jun ei halunnut ajatella, mitä tämän jälkeen tapahtuisi, hän ei halunnut, että Iori palaisi Hizakin luo, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kyyneleet kihosivat jälleen Junin silmiin pelkästä ajatuksesta, että Iori pitäisi jälleen Hizakia kädestä. Hänen oli pakko pidätellä kyyneliään, kun Iori ohjasi hänet makaamaan sängylleen, riisui omat farkkunsa, sekä paitansa ja kipusi Junin päälle hyväillen estotta toisen vartaloa. Kuitenkin halukkaana Jun nosti jalkansa bruneten kyljille ja alkoi hivuttaa toisella kädellään Iorinkin boksereita pois tämän yltä.

"Haluatko sinä, että minä... Tuota... Valmistelen sinua jotenkin, tai jotain?" Iori mumisi hiljaa, eikä Jun ollut kuulla kunnolla kiihtyneiden sydämenlyöntiensä takia. Sydän hakkasi rintaa hullun lailla, Iori tuntui niin uskomattomalta hänen päällään, hänen ihonsa oli niin sileä, vartalo niin kaunis ja hyväkuntoinen.

"Ei tarvitse, haluan vain jo tuntea sinut... Iorih..."

He katsoivat toisiaan silmiin, molemmat hengästyneinä ja Iori hiveli kädellään Junin toista pakaraa, tunnusteli sileää ihoa, niin kuin se olisi neuvonut häntä eteenpäin. Tuntui niin erilaiselta, niin uudelta, että he makasivat siinä, Iori Junin päällä koskemassa ystävänsä vartaloa. Siinä hetkessä ei kuitenkaan jostain syystä ollut mitään kiusallista, molemmilla oli äänetön lupa koskettaa toista.

Viimein Iori nyökkäsi, suukotti Junin huulia pienesti, kunnes vei oman erektionsa varovasti Junin aukolle. Kun Iori alkoi työntyä sisään, Jun jännittyi täysin, koska järkyttyi kivun voimakkuudesta. Hän ei tiennyt ollenkaan pitikö tunteesta, missä jotain ylimääräistä ängettiin hänen sisälleen... Äänekkäästi vaikertaen Jun upotti kyntensä Iorin selkään ja alkoi nyyhkiä kivusta.

"Rentoudu pikkuinen..." Iori kuiskasi yllättävän lempeästi saatuaan itsensä kokonaan toisen sisälle. Jun tuijotti poikaa päällään kauhusta kankeana, hän rakasti Ioria niin paljon, mutta ei tiennyt kestäisikö jatkaa enää yhtään pidemmälle.

"Sattuu!" pinkkihiuksinen vain parahti, mutta Iori alkoi silittää hänen poskeaan rauhoittavasti.

"Voi pientä... Kipu menee pois, totut siihen kyllä kohta."

"Iori, voinko pyytää jotain?" Jun kuiskasi epävarmasti.

"Mitä vain."

"Sano minulle, että rakastat minua... Vaikka se ei ole totta, haluan vain kuulla..." Jun sopersi, eikä voinut enää estellä itkuaan. Iori hymyili, vetäytyi hitaasti ulospäin hänen sisällään ja takaisin syvemmälle...

"Minä rakastan sinua, Jun."

Kyyneleet valuivat pitkin punoittavia poskia, mutta silti Jun hymyili, kosketti Iorin kasvoja hellästi sormenpäillään.

"Sitten rakastele minua."

Hellästi Iori laski kasvonsa Junin tasolle ja suuteli täyteläisiä huulia nautiskellen, piteli kädellään tukevasti Junia kiinni pakarasta, kun työntyi sisään ja ulos poikaan allaan. Jun oli yhä melkoisen kauhuissaan, mutta Iori kaikkea muuta, Jun tuntui niin hyvältä, että silmissä sumeni. Samalla Junia suudellen Iori voihki hiljaa suudelmiin, nopeutti tahtiaan vähitellen ja halusi enemmän, paljon enemmän.

Jun tunsi, että vuoti jo verta, mutta ei tohdinnut enää pyytää Ioria lopettamaan. Oli täysin Junin ansiota, että Iorista tuntui hyvältä, Jun sai olla ensimmäinen poika, kenen kanssa Iori harrasti seksiä. Toisen nautinnon tuoma onnen tunne oli tarpeeksi saamaan Junin hieman rentoutumaan, kipu oli yhä olemassa, mutta Iori oli siinä, lähempänä, kuin koskaan aiemmin ja selvästi nautti.

Kuin tahtoen tuntea Ioria mahdollisimman paljon kerralla, Jun laski kätensä Iorin selkää pitkin tämän takapuolelle ja alkoi varoen myötäillä toisen liikkeitä.

"Ha, ah... Tunnut niin hyvältä..." Iori mumisi yhtäkkiä ja otti kiinni kädellään Junin erektiosta heidän välissään, puristi ja Jun haukkoi henkeään, pyörtyminen oli vähän lähempänä.

"Haluan, että sinustakin tuntuu hyvältä", Iori huohotti ja hieroi peukalollaan Junin pituuden kärkeä, alkoi liikuttaa kättään tiheään tahtiin sen vartta pitkin ja nopeutti työntöjään Junin sisälle. Jun ei voinut olla nousematta ylemmäs kyynerpäidensä varaan, hän halusi nähdä, miten Iori liikkui hänen sisäänsä tasaiseen tahtiin. Näköhavainto asiasta sai hänet viimein tajuamaan, että tämä tapahtui oikeasti, Iori oli todella siinä ja Jun tunsi alavatsalihaksissaan vahvaa jännitystä, tiesi tulevansa pian...

Pinkkipää ei olisi koskaan osannut kuvitella sellaista tunnetta, minkä tunsi, kun Iori osui aiemmin koskemattomaan pisteeseen hänen sisällään. Silmät laajenivat suuriksi ja suusta pakeni nautinnollinen voihkaisu, tunne oli pakottava ja sai koko vartalon lihakset kouristumaan Junin hiestä kosteassa ruumiissa.

Iori huomasi tehneensä jotain, mistä Jun oli pitänyt ja kesti hetken tajuta, miten hän oli sen tehnyt. Kun Iori työnsi itsensä uudestaan lujasti ja nopeasti niin syvälle kuin pääsi, Jun parkaisi ja vääntelehti hänen allaan, rojahti takaisin makuulleen kyynerpäiden pettäessä.

Voitonriemuisena Iori teki sen kolmannen kerran, tunsi Junin lihasten supistuvan ympärillään ja ehti juuri parahiksi nostaa Junin paitaa pois tämän vatsalta, kun nuorempi laukesi heidän väliinsä tuijottaen Ioria kuumeinen katse silmissään. Nyt Jun tunsi kivun jälleen kovemmin, muttei enää välittänyt, vaikka Iori liikkui hänen sisäänsä rajusti, kunnes saavutti oman orgasminsa. Se oli ehkä kauneinta, mitä Jun oli koskaan nähnyt, Iorin ilme oli sanoinkuvaamaton, kun hän laukesi alla olijan sisälle.

Kun Iori veti itsensä ulos hänen sisältään, Jun puristi silmänsä kiinni kivusta, puri hammasta ja tiesi, ettei pystyisi hetkeen nousemaan edes istualleen.

"En olisi koskaan osannut arvata, että nauttisin noin paljon sinun naimisestasi", Iori mutisi hymyillen ja kävi kyljelleen Junin viereen, katsoi toisen punoittavia kasvoja tyytyväisenä. Nielaisten kuuluvasti Jun nosti varovasti toisen jalkansa ja hivutti sen Iorin jalkojen väliin, hapuili toisen pojan huulet omilleen.

Yhä uudestaan kyyneleet pyrkivät Junin silmiin hänen suudellessaan brunettea, hän halusi enemmän, hän halusi Iorin kokonaan itselleen enemmän kuin mitään muuta.

Miksi en tajunnut sitä aiemmin?
Jun sätti itseään ja painautui vasten Iorin vieläkin kosteaa rintaa, tahtoi nauttia toisesta niin kauan, kuin vain pystyi.

"Oletko nyt tyytyväinen, että olimme toistemme ensimmäiset?" Iori kuiskasi silmät ummessa, suu kaartuneena uniseen hymyyn.

Miten paljon Jun olisikaan halunnut kertoa Iorille, miten paljon rakasti tätä... Mitä olisi valmis tekemään toisen puolesta, mitä olisi valmis uhraamaan. Jos vain olisi uskaltanut, Jun olisi kertonut Iorille tuhat syytä, miksi olisi parempi valinta, kuin Hizaki.

"Kiitos", Jun vain tyytyi sanomaan ja katsoi Iorin väsyneitä kasvoja, vannoi mielessään, ettei koskaan luovuttaisi Iorin suhteen.
噛み合わない

Avatar
TheCatInTheHat
Fani
 
Viestit: 21
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:36 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Smells like teen spirit (Riku x Jui, Iori x JUN yms.)

ViestiKirjoittaja TheCatInTheHat » To Elo 14, 2008 8:02 pm

OSA 6

Aurinko pilkisteli sälekaihtimien välistä ja kutitti Junin nenää kujeilevasti. Pinkkipää säpsähti hereille ja tajusi yhä makaavansa alastoman Iorin vieressä pelkkä t-paita päällään, Iorin toinen käsivarsi lanteillaan.

Nukun vielä ihan pienen hetken, Jun ajatteli kaihoisasti ja kiehnasi itseään lähemmäksi vanhempaa poikaa, hengitti toisen tuoksua syvälle keuhkoihinsa. Iori tuoksui unelta ja kalliilta deodorantilta, hän tiukensi otettaan Junin lantiolla unissaan. Uni ei kuitenkaan enää tarttunut Junin silmiin, vaan vastaherännyt katseli Iorin nukkuvia kasvoja, silitti kevyesti kädellään tämän vaatteetonta kylkeä.

Iori näytti niin kauniilta nukkuessaan rauhallisesti, huulet hieman raollaan ja Junin oli helppoa kuvitella, että he olivat yhdessä. Hän heräisi joka aamu Iorin viereltä juuri näin, bruneten käsi lanteillaan ja saisi katsella toista kaikessa rauhassa pelkäämättä mitään. Huolehtimatta, onnellisena uuteen päivään. Herättyään Iori suukottaisi häntä ja kuiskaisi; "Rakastan sinua, Jun."

Haave kuitenkin rikkoutui melko nopeasti, kun Iori heräsi ja hätkähti istualleen, tajusi Junin makaavan yhä vieressään. Hän veti peiton nopeasti itsensä peitoksi ja katsoi Junia kauhistuneena.

"Huomenta", Jun sanoi varovasti ja nousi itsekin istualleen, nyki t-paitaansa alaspäin peittääkseen tietyt vartalonsa osat.

"Olet vieläkin täällä", Iori totesi, eikä tarkoittanut sitä niin epäkohteliaaksi, kuin miltä sanat kuulostivat.

"Voin lähteäkin", Jun sanoi ilmeettömästi, suunnattoman loukkaantuneena ja noukki alushousunsa lattialta vetääkseen ne jalkaansa, mutta yllättyi, kun Iori tarttui häntä lujasti käsivarresta.

"Anteeksi", Iori sanoi hiljaa ja veti Junin selän vasten rintaansa, kiersi jalkansa tämän ympärille ja painoi kämmenillään pinkkihiuksisen rintaa.

"Ja nytkö haluatkin minun jäävän?" Jun mumisi katkerana, mutta painoi takaraivonsa Iorin olalle. Vastaamatta Iori veti peiton heidän ympärilleen, sujautti kätensä sen sisälle ja silitti hellästi Junin sisäreittä.

"Jun, miksi sinä rakastat minua?" hän kysyi hetken siliteltyään. Häkeltyneenä Jun kääntyi Iorin syleilyssä ja katsoi tätä kysyvästi silmiin.

"Minä vain... Ymmärsin sen kai silloin, kun näin sinun ensimmäistä kertaa halaavan Hizakia. Minä halusin olla siinä hänen paikallaan", Jun puhui hiljaa, piti katseensa Iorin silmissä ja toivoi voivansa muuttaa asioita.

"Minä olen nyt Hizakin kanssa, ymmärräthän sinä sen?" Iori esitti uuden kysymyksen.

"Ymmärrän... Minä vain haluaisin, että olisit minun."

"Minä olen Hizakin kanssa ja välitän hänestä, eikä minulla ole aikomustakaan jättää häntä. Se, mitä viime yönä tapahtui, saa pysyä meidän välisenämme, okei?" Iori sanoi varovasti ja hiveli nyt peukalollaan Junin huulia. Nuorempi nielaisi kuuluvasti ja katsoi toista silmät kosteina.

"Mutta täytyy sanoa, että viime yö oli todella hieno", Iori jatkoi ja hymyili hieman alakuloisesti, livautti peukalonsa Junin huulien väliin ja kosketti huulien kosteaa sisäpintaa, "En koskaan olekaan huomannut, miten seksikäs sinä oletkaan, Jun."

Pystymättä pidättelemään pientä kikatusta, Jun liikutti leikkisästi kieltään ja nuolaisi Iorin sormea. Iorikin naurahti, helpottuneena, ettei Jun ollut hermostunut ja alkanut viskoa häntä tavaroilla, kun Iori oli sanonut jatkavansa Hizakin kanssa. Innokkaana Jun siirsi kasvonsa hieman Ioria lähemmäksi, nuolaisi tämän ylähuulta ja sulki sen sitten hellästi omien huuliensa väliin.

"Miten olisi pieni aamuseksi?" Jun ehdotti huulet Iorin omilla ja laski nyt puolestaan kätensä peiton alle, Iorin reisille.

"Se olisi ihanaa, todella ihanaa, mutta tänään on lauantai ja lupasin mennä Hizakin kanssa uimaan..." Iori pahoitteli nauraen ja vilkaisi seinäkelloaan, "Mikset menisi hengaamaan Rikun ja Juin kanssa tänään?"

"Hmm, voisin kyllä", Jun sanoi teeskennellen iloista, siirsi kätensä lähemmäksi Iorin jalkoväliä ja huomasi toisen alkavan pikkuhiljaa kiihottua, "Mutta haluaisin vielä niin kovasti tuntea sinut tänäänkin sisälläni, Iori..."

Iori naurahti ja siitä rohkaistuneena Jun kipusi kahareisin istumaan hänen syliinsä, antoi Iorin tuntea oman kiihottuneisuutensa. Paljas iho tuntui niin sileältä toista ihoa vasten, Jun liikutti lantiotaan kiusaavasti Iorin sylissä ja alkoi suudella innokkaana toisen kaulaa.

Yhä huvittuneena brunette puristi käsillään Junin lanteita ja taivutti päätään taaksepäin, soi Junille paremman pääsyn hänen kaulalleen. Jun puristi itsensä lähemmäksi, niin että heidän erektionsa hieroutuivat toisiaan vasten ja voihkaisi hiljaa vasten toisen kaulaa. Se tuntui niin hyvältä, olo Iorin lähellä tuntui niin taivaalliselta, että hän olisi voinut kuolla siihen paikkaan.

"Helvetti soikoon, hyvä on sitten... Mutta ollaan nopeita", Iori ei voinut olla suostumatta, kun Jun oli hänen päällään jo hyvin halukkaana. Hän sai Iorin tuntemaan, että Jun ei halunnut ketään muuta, eikä kukaan voisi saada häntä tuntemaan samalla tavalla, kuin Iori sai. Jun väläytti hänelle itsetyytyväisen hymyn.

"Haluatko sinä minua, Iori?" hän kysyi, kallisti päätään ja liikutti kertaalleen lanteitaan lujasti eteenpäin.

"Mitä luulet?" Iori virnuili, katsoi kiihottuneena toista poikaa silmiin.

"Haluan, että sanot sen."

"Sanotaanko näin, että minä todella pidän takapuolestasi", Iori piruili ja puristi Junin takapuolen kämmeniinsä, painoi toista tiukemmin vasten alapäätään.

"Etkö pidä etupuolesta ollenkaan?" Jun esitti surullista ja teeskenteli pyyhkivänsä kyyneliä silmistään.

"Hmm, en tiedä..." Iori jatkoi kiusaamistaan ja piteli yhä toisen takapuolta lujasti käsissään.

"Minä voin saada sinut pitämään ainakin... Minun suustani", Jun iski silmää ja kipusi pois Iorin sylistä, istui nyt patjalla toisen jalkojen välissä ja kumartui ottamaan Iorin pituuden suuhunsa.

"Ha... Ah... Voi luoja, Jun..." Iori huohotti ja työnsi lantiotaan eteenpäin, itseään syvemmälle pinkkihiuksisen kosteaan suuhun. Jun ei ollut koskaan aiemmin tehnyt kenellekään mitään sen kaltaista, joten halusi kokemattomuudestaan huolimatta yrittää parhaansa. Iori voihkaisi hämmästyneenä kun Jun alkoi imeä, yritti saada Iorin mahdollisimman syvälle suuhunsa ja liikutti kieltään vartta pitkin. Hän piteli Ioria tukevasti kiinni lanteilta toisella kädellä ja otti toisen kätensä avukseen, alkoi liikuttaa sitä nopeasti Iorin erektiota pitkin.

"Voi helvetti", Iori kiroili ja voihkaisi lujaa, puristi Junin pinkkejä hiuksia käsiinsä ja katsoi, miten Jun miellytti häntä suullaan. Jun kiusasi kielellään paksuhkoa verisuonta pituuden alaosassa, upotti kieltään sen kärkeen ja tunsi suurta mielihyvää äänistä, mitä Iori päästeli suustaan.

Kohta ovelta kuului varovainen koputus ja kummalliselta kuulostava ääni;
"Iori, oletko kunnossa?"

Molemmat säpsähtivät ja irrottautuivat toisistaan, Iori pomppasi sängyltä ja alkoi kiskoa ensimmäisiä housuja lattialta jalkaansa, mitkä osuivat käsiin.

"Se on Hizaki", Iori kuiskasi ja Junkin alkoi etsiä vaatteitaan lattialta hätäisesti, puki housut ylleen kiirehtien. Iori keräsi vikkelämpänä Junin loputkin vaatteet yhteen kasaan ja törkkäsi ne toisen syliin.

"Mene vessaan piiloon. Menen ulos hänen kanssaan", Iori komensi. He seisoivat vastakkain ja tuijottivat toisiaan hetken.

"Anteeksi", Iori sanoi ja painoi yllättäen suukon Junin huulille, työnsi tämän sitten kylpyhuoneeseensa ja käveli avaamaan oven pukien samalla paitaa ylleen.

Hizaki seisoi oven takana ja näytti kummalliselta. Iori ei ollut varma johtuiko outo ilme heidän eilisestä riidastaan, vai oliko Hizaki kuullut jotain.

"Huomenta, olet aikaisessa", Iori väläytti hymyn ja toivoi, että olisi ehtinyt pestä hampaansa.

"Mitä ihmettä sinä melusit..." Hizaki mumisi ja räpytteli ripsiään häkeltyneenä Iorin läsnäolosta.

"Löin varpaani sängyn reunaan", Iori hymyili yhä väkinäisesti.

"Ai."

"Joo."

Vaivaantunut hiljaisuus lankesi kaksikon ylle ja Iori raapi takaraivoaan.

"Tuota... Otan vain takkini ja kenkäni niin mennään. Okei?"

"Mites se uiminen?"

"Kuule, minua ei oikeastaan huvitakaan tänään uida. Jos mentäisiin vain kävelemään?" Iori sitoi tennarit jalkoihinsa ja nappasi takin naulakosta.

"Joo, ihan miten vain", Hizaki sanoi vaisusti ja Iori tunsi omatunnon nalkuttavan rinnassaan. Oliko yö Junin kanssa ollutkin kamala virhe? Nyt hän oli antanut pinkkipäälle toivoa, turhaa sellaista. Pinnistäen vielä leveän hymyn, Iori sulki oven heidän takanaan ja tarttui Hizakia kädestä, lähti johdattamaan pois asuntolasta.




Riku istui sänkynsä reunalla ja tuijotteli lattiaa tylsistyneenä. Jui oli mennyt taas viikonlopuksi äitinsä luokse, eikä Rikulla ollut kerrassaan mitään tekemistä. Oli kummallista, miten Riku jo kaipasi toista poikaa, vaikka he olivat nähneet viimeksi eilisiltana.

Koko mennyt viikko oli hujahtanut ohi hurjan nopeasti Juin seurassa, aikaa oli aina liian vähän. He olivat viettäneet nyt jokaisen illan ja yön yhdessä tutustuen toisiinsa paremmin, ikään kuin koitellen kepillä jäätä. Jui tuntui nyt olevan paljon varmempi Rikun suhteen, mikä sai vaalean sydämen lepattamaan rinnassa roihuavien liekkien lailla. Rikua ei edes haitannut Juin päätös odottaa, toki pitkät suudelmat ja kosketukset saivat Rikun haluamaan toista entistä enemmän, mutta hän kunnioitti toisen mielipidettä asiasta.

Heillä ei todellakaan ollut mikään kiire mihinkään ja sitä paitsi Riku oli varma, että odottamisen jälkeen ensimmäinen kerta tuntuisi entistä paremmalta. Eivät he pystyisi pidättäytymään siitä loputtomiin, ei ainakaan tätä menoa.

Parina iltana olo oli käynyt jo niin tukalaksi, kun Riku oli yöpynyt Juin luona, eikä heidän välissään ollut ollut muuta kuin molempien alushousut.
Kirottu kangaspala, Riku ajatteli hyväntuulisena ja tutkiskeli yhä lattiaa.

Kesti hetken tajuta, että hänen oveensa koputettiin napakasti, oli varmaan koputettu jo jonkin aikaa.

Onkohan Jui palannut sittenkin jo nyt? Riku ajatteli toiveikkaana ja ponkaisi ylös sängyltä, asetteli hieman hiuksiaan ennen kuin avasi oven.

"Moi", oveen koputtanut Jun sanoi, kun näki vaalean edessään.

"Ai, moi", Riku tervehti ja yritti salata pettymystään.

"Unohdin avaimet."

"Huomaan."

"Mitä teet?" Jun yritti kuulostaa normaalilta.

"En mitään. Tylsistyn", Riku ilmoitti ja tajusi päästää huonetoverinsa sisään, "Missä oikein olit yötä?"

"Iorin luona", Jun ei nähnyt mitään syytä valehdella, vaan käveli Rikun ohi vessaan ja alkoi pestä hampaitaan. Lyhyempi seurasi perässä ja istahti vessanpöntölle katsomaan toisen aamutoimia.

"Miksi sinä siellä olit?" Riku uteli ja veti jalkansa rintaansa vasten.

"Itsekin olet aina Juin luona", Jun totesi hammasharja suussaan ja näki peilin kautta, miten Riku punastui ja katseli muka kiinnostuneena suihkuverhon kuvioita.

"Jun, minun on kerrottava sinulle jotain", Riku ilmoitti posket punaisina, eikä uskaltanut kohdata ystävänsä katsetta.

"Anna palaa", toinen mumisi suu hammastahnassa.

"Minä... Olen... Tavallaan... Tai siis..."

"Sano vain, ei se voi kovin kamalaa olla", Jun sylkäisi vaahtoa suustaan lavuaariin.

"Homoseksuaali", Riku möläytti sanan suustaan ja järkyttyi itsekin, miten kovaan ääneen oli puhunut. Jun lopetti hetkeksi hampaidensa harjauksen ja tuijotti Rikua peilin kautta. Rikusta tuntui, että oli parempi kakistaa kaikki ulos kerralla.

"Mi- minä seurustelen Juin kanssa."

Vaahto valui Junin suupielestä leualle, Riku odotti kauhuissaan, miten toinen reagoisi.

"Sinäkin?" Jun tokaisi viimein ja pyyhki suutaan kämmenselkäänsä.

"Miten niin minäkin?"

"Juikin?"

"En tajua sinua."

"Miksi me kaikki olemme homoja?" Jun jatkoi kyselemistään ja nyt oli Rikun vuoro ällistyä.

"Ty- tykkäätkö sinäkin pojista?" Riku ihmetteli ja katseli, miten Jun avasi hanan ja valutti vettä lavuaariin. Punastus hiipi nyt toisenkin pojan poskille ja Jun alkoi hädissään pestä kasvojaan.

"Vain yhdestä..."

Riku ei ollut ehkä koskaan nähnyt Junia niin kiusaantuneena.

"Ei kai se ole Jui?" Äkkiä blondi tunsi mustasukkaisuuden pistoksen sydämessään ja olisi ollut valmis vaikka tappelemaan. Onneksi Jun kuitenkin naurahti ja pudisti päätään.

"Älä pelkää, en aio varastaa poikaystävääsi", Jun lohdutti, mutta näytti alakuloiselta.

"Kuka sitten?" Riku paloi halusta tietää.

"En tiedä haluanko sanoa..." Jun vastasi, kääntyi ja kohtasi ystävänsä katseen. Pinkkipään kasvoilla oli tuskastunut, masentunut ilme ja silmissä innoton katse, mikä säikäytti Rikun. Riku ei ollut ollenkaan aikaisemmin huomannut, että jokin oli vialla hänen huonetoverissaan. Pahasti vialla.

"Mennään istumaan", Riku kehotti ja nousi seisomaan, tunsi olonsa kamalaksi, ettei ollut huomannut aiemmin toisen hätää.

"Okei", Jun myöntyi alahuultaan purren, hän todellakin oli nyt puhumisen tarpeessa.

Nuorukaiset istuutuivat pienen, yhteisen keittiönsä ruokapöydän ääreen ja Riku veti henkeä, kunnes puhkesi puhumaan.

"Mitä on tapahtunut? Anteeksi, etten ole huomannut mitään aiemmin, olen ollut niin onnessani Juin kanssa... En ole voinut käsittää, että hänkin pitää minusta ja olen leijaillut pilvissä. Olen idiootti, en ole huomannut, että sinulla on jokin hätänä. Kerro minulle kaikki."

"Olen onnellinen puolestasi", Jun vain sanoi, eikä vaikuttanut enää ollenkaan omalta iloiselta itseltään. Riku huolestui entistä enemmän.

"Kiitos, mutta kerro nyt kuka se on."

"Ei me seurustella. Hän on varattu."

"Ihan sama. Ei kai vain..." Riku tuijotti poikaa edessään kuumeisesti ja pelkäsi pahinta.

"Se on Iori."

"Voi ei, Jun! Hänhän on Hizakin kanssa!" Riku vaikeroi ja puristi käsillään hiuksiaan. Junin alahuuli alkoi täristä.

"Luuletko, etten tiedä?" hän parahti epätoivoisena ja Riku katui heti sanojaan.

"Anteeksi... Mutta tehän olette aina olleet niin hyviä ystäviä... Ja sinulla olisi ollut miljoona tilaisuutta kertoa hänelle tunteistasi!"

"Riku, sinä et kyllä yhtään nyt auta minua. Tajusin pitäväni hänestä vasta kun näin heidät yhdessä. Ja Iori tietää jo tunteistani", Jun parahti uudelleen surkeana.

"Ai tietää vai?" Rikusta tuntui, että hän oli elänyt Juin kanssa koko viikon yksityisessä paratiisissaan, näkemättä tai kuulemattakaan ulkomaailmasta. Hän oli jo ehtinyt unohtaa ruokalassa tapahtuneen välikohtauksenkin, vaikka Iori oli nimenomaan maininnut, että Jun haluaisi olla hänen kanssaan.

"Minä kerroin hänelle."

"Ja hän hylkäsi sinut?"

"Tavallaan..."

"Mitä tarkoitat?" Riku ei alkuunkaan käsittänyt.

"Me harrastimme seksiä."

"Te mitä?!" Riku älähti kovaan ääneen ja tuijotti Junia suu auki. Pinkkipään kasvot punehtuivat sekä noloudesta, että lähestyvästä itkusta.

"Joo, totta se on. Minä halusin sitä, halusin, että hän on ensimmäinen kenen kanssa teen sen... Halusin ehtiä ennen Hizakia. Minä vaadin häntä ja hän suostui", nyt kyyneleet alkoivat jo valua poskia pitkin. Riku ei ollut koskaan nähnyt parhaan ystävänsä itkevän sillä tavalla, lohduttomasti, toivottomana.

"Ja hän aikoo yhä kuitenkin olla Hizakin kanssa?" Riku uteli lisää, mutta ääni ilmensi suurta myötätuntoa.

"Joo."

"Voi, Jun..." Riku huokaisi syvään, nousi seisaalleen, käveli Junin luo ja kiersi kätensä tämän ympärille, "Kaikki järjestyy. Minä lupaan sen. Voin puhua Iorille."

"Kiitos", Jun nyyhkäisi hiljaa ja antautui ystävänsä halaukseen, nyyhkytti masentuneena vasten Rikun olkapäätä.





"Äiti?"

"Niin, Jui?"

Jui tökki riisiä puikoillaan hajamielisesti. Hän oli päättänyt kertoa kaiken äidilleen, äiti oli Juille sentään kaikki kaikessa, eikä Jui kestänyt salailla asioita vanhemmiltaan. Jännityksen perhoset lentelivät hänen vatsassaan, eikä ruoka tahtonut mennä alas kurkusta, vaan takertui ruokatorveen ja sai tuon tuostakin nuorenmiehen yskimään.

"Muistatko, kun kysyin sinulta neuvoa siinä ihastumis-jutussa?"

"Toki", hänen äitinsä vastasi ja siemaisi juomaa lasistaan. Hän olikin jo odottanut, milloin hänen poikansa kertoisi, mistä oli kyse.

"No, puhuin siinä tavallaan itsestäni..." brunette myönsi, vaikka tiesi äitinsä jo tajunneen sen.

"Vai niin."

"Minä seurustelen yhden tyypin kanssa..." Jui kakisteli. Miksi kertominen olikin näin hankalaa, vaikka hänen äitinsä tuijotti lastaan hyväksyvästi hymyillen?

"Sehän on mukavaa. Milloin tapaan hänet?"

"Vaikka heti jos vain haluat!" Jui lupasi innoissaan ja katsoi äitiään silmät tuikkien.

"Millainen hän on?" Juin äiti kysyi ja näki poikansa ilmeestä, että kerrottavaa riittäisi.

"Hän on... uskomaton. Hän on ihana, hänen kanssaan on niin mukavaa... Hänen kanssaan tuntuu niin hyvältä olla..." Jui selitti ja uppoutui selvästi haaveisiinsa kesken kertomisen.

"Kuulostaa oikein mukavalta tytöltä. Onko hän sinun ikäisesi?"

"Juttu on oikeastaan niin, että..." Jui tunsi pakokauhun kipristelevän vatsassaan, mutta hänen äitinsä hymyili yhä, "Ei oikeastaan ole mitään tyttöä."

"Nyt en ihan ymmärrä", äitiä nauratti.

"Ei ole tyttöä. On poika", Jui henkäisi ja odotti kauhusta kankeana äitinsä reaktiota.

"Ai seurusteleeko tämä tyttö jonkun pojan kanssa?"

"Ei, vaan se kenen kanssa minä olen... Hän on poika" , ruskeatukkainen yritti selventää ja unohti samalla hengittää jännityksensä takia.

"Nyt en ihan ymmärrä", äidin hymy oli liimautunut kasvoille, mutta näytti kummalliselta.

"Minä seurustelen pojan kanssa."

"Höpön pöpön", hänen äitinsä nauroi ja nousi pois ruokapöydästä, "Älä nyt tuommoisia hömpötyksiä, minua ei ainakaan naurata."

"En minä mitään höpötä, se on totta. Seurustelen Rikun kanssa, hän on luokallani. Muistat hänet varmasti, hän on se lyhyt ja vaalea... Ja söpö-"

"Pois tuollaiset puheet, mitä isäsikin sanoisi jos kuulisi sinun puhuvan tuollaisia", hänen äitinsä keskeytti ja katsoi tuimasti poikaansa.

"Mutta äiti, se on totta! Minä... Minä rakastan Rikua!" Jui nousi myöskin seisaalleen ja katsoi äitiään paniikissa. Hän ei voinut uskoa, ettei äiti edes kuunnellut häntä kunnolla!

"Meidän kotonamme ei puhuta tuollaisia."

"Miksei? Mitä siinä on kamalaa, jos minä olen homo?" Jui huusi ja tunsi paisuvansa kiukusta. Äiti ei ollut koskaan käyttäytynyt noin, äiti oli aina ollut hänen tukenaan.

"Jui, tämä on surkeaa pilaa", vanhempi kielsi ja asteli lähemmäksi poikaansa, joka oli häntä hieman pidempi.

"En minä pilaile! Me ollaan melkein menty sänkyynkin-"

Juin sanat keskeytyivät, kun hänen äitinsä läimäytti poikaansa avokämmenellä poskelle. Kauhuissaan henkäisten Jui nosti kätensä poskelleen ja perääntyi, hänen äitinsä tuijotti Juita kuin vierasta ihmistä.

"Sinä et enää tapaa sitä poikaa. Jos saan hiemankin vihiä, että olet jatkanut hänen tapaamistaan, et saa enää käydä samaa koulua!"

"Äiti! Etkö käsitä, että minä rakastan häntä, ihan oikeasti!"

"Minua ei kiinnosta. Jätät hänet heti kun näette maanantaina ja etsit itsellesi jonkun kivan tytön. Sinä et häpäise meidän perhettämme."

"Mutta äiti-"

"Tuliko selväksi?" Juin äiti tivasi vihaa äänessään, mitä Jui ei ollut koskaan kuullut hänen suustaan.

"Et voi tehdä näin, minä-"

"Tuliko selväksi?" äiti huusi, eikä Jui uskaltanut enää sanoa vastaan.

"Tuli", hän myöntyi ja puristi kätensä kiukkuisena nyrkkiin, pidätteli vihaista itkua.

"Hyvä. Maanantaina sitten. Mene huoneeseesi ja mieti, miten olet jo häpäissyt minua ja isääsi! Se on sairasta! Sinä olet sairas!"

"Niin kai sitten", Jui kuiskasi hiljaa pahoilla mielin. Hänellä ei ollut vaihtoehtoa.

"Häpeä", hänen äitinsä vielä tiuskaisi, kun Jui lähti vaeltamaan huonettaan kohti pää painuksissa.
噛み合わない

Avatar
TheCatInTheHat
Fani
 
Viestit: 21
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:36 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Smells like teen spirit (Riku x Jui, Iori x JUN) 6/? 1.8

ViestiKirjoittaja eternaltenshi » Ma Syys 29, 2008 11:46 am

ah, phantasmagoria ja vidoll ficci <3 :-------------))
pidän tästä, tämä on loistavasti kirjoitettu, ja mielestäni luvut eivät lopu 'väärään kohtaan'. 8-----DDdd
paritus on kohdallaan, mutta Iori x Hizaki, en oikein tiedä. X'D
mutta Riku x Jui on hyvä, ja Iori x JUN.! *nostaa peukun pystyyn*
pidän kirjoitus tyylistäsi, se on vaan niin hienoa. 8''DDD
mutta eipäs muuta, kirjoita ihmeessä! :----------DDddd
*kipittää hakemaan keksilautasen*
keksi? *ojentaa lautasen*

jatkoaaa~~~~~~~~~~~~~~~~~~~<3 8------------------))))
♪ ♥ ♫

Avatar
eternaltenshi
Roudari
 
Viestit: 74
Liittynyt: Su Elo 31, 2008 3:12 pm
Paikkakunta: seinäjoki


Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron