Anna mulle parempi huominen ( Hakuei, S, oneshot )

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Anna mulle parempi huominen ( Hakuei, S, oneshot )

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Loka 25, 2010 5:48 pm

Title: Anna mulle parempi huominen
Author: akumu
Beta: none
Rating: K-7 ( en kyllä oo varma tästä ikärajasta, joten jos tää sopii S-puolelle niin mikäs siinä, siirtäkää kaikin mokomin ) //minnako siirsi ficin S-alueelle
Pairing: Periaatteessa Hakuei/Takanori
Fandoms: PENICILLIN, The GazettE
Genre: little angst, little fluff, AU, crossover, oneshot, lähinnä ajatuksia
Disclaimer: Ficin idea on minun, henkilöt omistavat itse itsensä enkä omista oneshotissani esiintyviä biisin sanoja, ne kuuluvat siis esittäjälleen. En rahasta tällä enkä tahdo loukata ketään.
Biisi: A Day to Remember - You had me at Hello
Omistus: Omistan tämän niille, joilla on aamuisin vaikeaa herätä ja olla hyvällä tuulella
Warnings: Pari rumaa sanaa, nothing bad
Summary: Kellohan on vasta seitsemän.

A/N: Inspiroiduin kirjoittamaan tätä ihan tälleen randomisti ! Yhdistelin tähän myös joitakin omia ajatuksiani, mutta niistä ei sen enempää. Muuten oon vaan miettinyt kaikenlaista ja koska koulussa oli tylsää niin päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen. Mä oon tähän ainakin harvinaisen tyytyväinen, emmä tiedä kyllä miksi. Jotenkin - tää tuntuu niin paljon tärkeemmältä mulle kuin moni muu mun kirjoittama oneshot.

Ja oikeasti, kuunnelkaa toi mun linkkaama biisi, se on ihan sairaan hyvä ! En tiedä pystyttekö sen avulla sitten enemmän samaistumaan tähän tekstiin, mutta kuunnelkaa jos ei muuten. Ite oon tykästynyt kyseiseen bändiin aika tavalla, yks lemppareista, jos niitä japanilaisia ei lasketa mukaan : )

Muistutuksena vielä, että tää on toinen oneshot Crossover-haasteeseen. Mutta, pitemmittä puheitta, olkaa hyvät !


Joskus mä mietin, miltä kaikki tuntuisi, jos mä en olisi syntynyt tähän maailmaan. Jos mä olisin joku ihan muu, vaikka pölyhiukkanen jossain kaukana, eikä ihmiset tietäisi mun olemassaolostani mitään. Silloin muhun ei välttämättä sattuisi, silloin mä en ehkä olisi tällainen, silloin mä voisin olla vapaa, jos sitäkään. Tai mitä jos mä en olisi se, mikä mä nyt oon. Mustahiuksinen, lävistyksiä omaava poika, jonka maailmaan ei mahdu muuta kuin ajatus lukion loppumisesta, bileet, alkoholi ja hyvännäköinen seurustelukumppani. Joskus sitä vain toivoisi olevansa joku aivan muu.


Kun mä katson bussin likaisesta ikkunasta ulos musiikin soidessa mun musiikkisoittimestani, mä en näe muuta kuin pelkkää pimeyttä. Ei ulkona ole mulle mitään, pelkkää ahdistusta ja juoksemista, jotta ehtisin bussiin, joka vie mut yhä uudelleen ja uudelleen laitokselle, opiskelemaan.

Ja sitä paskaa mä inhoan.


Mä tahdon, että musiikki mun korvissani kuulostaisi taas niin perhanan hyvältä, jotta mä olisin ihan fiiliksissä, kun saisin kuulla sellaisen kappaleen, josta tykkään paljon. Mutta nyt se kaikki kuulostaa vaan pelkältä ulinalta, etten edes mä erota sanoja – oli kyseessä joko kotimainen taikka ulkomainen kappale. Ei se saa mun oloani paremmaksi, vaikka mä niin joskus sanonkin muille.

Ei se lempibändin musiikki enää auta henkiseen tai fyysiseen pahoinvointiin, kun mä en osaa olla iloinen siitä, mitä mä kuulen laulajan laulavan. En pysty nauttimaan musiikista, koulunkäynnistä, ystävien seurasta, en mistään, mikä tekisi normaalit ihmiset onnelliseksi. Musta tuntuu vaan, että oon kuin turha välikappale täällä, turhauttavaa kun elämä vaan kiitää mun ohitseni liian nopeesti ilman, että mä ehdin edes nauttia siitä.


Ja joskus mä myös mietin, mitä mun nykyiset ystävät tekisi ilman mua. Olisiko ne ihan normaaleita, ettei mun kuolema tai yhtäkkinen katoaminen liikuttaisi heitä suuntaan tai toiseen? Mutta toisaalta – ajatus siitä, että jotkut (tai joku) saattaisi kaivata monen vuoden jälkeen mua, tuntuu harvinaisen itsekkäältä. Jotenkin mä toivon, että silloin, kun mä lopulta tuun tieni päähän niin ihmiset ei sure. Niiltä menisi oma elämä ihan pilalle.

Enkä mä todellakaan tahdo sitä.


Katson taas ikkunasta, miten ihmiset liikkuvat epämääräisessä pimeydessä, katulamppujen ollessa edelleenkin unessa. Ihmisillä näyttää olevan kiire, muuta mä en näe. Paitsi joillakin näen salkkuja, joillakin värikkäitä koulureppuja, joista roikkuu erilaisia heijastimia. Mulla ei itselläni ole sellaista, vaikka äiti on monta kertaa sanonut mulle siitä. Se on asia, joka saattaa pelastaa mut, se on henkivakuutus, mutta oonko mä sitten niin teini, etten voi käyttää sitä?


Kuulen ihmisten puheet musiikin läpi, vaikka koko ajan asennan äänenvoimakkuutta isommalle. Rokki raikaa ja silti ihmiset puhuu liian kovaan ääneen, että mä alan olla täynnä tällaisia bussimatkoja keskustaan, noina typerinä aamuina.
Ihmiset vain nauraa ja hymyilee, mä en naura enkä hymyile.

Kellohan on vasta seitsemän.

Väsymys raastaa mun kehoani ja halua tehdä jotakin. En vaan tahdo (tai jaksa) tehdä mitään, koska en koe olevani velvoitettu tai kykeneväinen siihen. Mietin miltä tuntuisi edelleenkin nukkua peiton alla lämpimässä, nauttia edelleenkin siitä lomasta, joka mulla viime viikolla oli. Silloin en tehnyt mitään, nukuin vaan kaikki univelat pois ja olin kavereitten kanssa ryyppäämässä. Jossain välissä me skeittailtiinkin, ajettiin ehkä mopoillakin ja poltettiin tupakkaa. En mä tiedä, sellaista sattuu toisinaan enkä mä itse tajua sitä. Muuten mä en tehnyt lomalla mitään, en edes koulujuttuja, vaikka mun olisi ehkä kannattanut. En mä oo niin hyvä koulussa, en oo ikinä varmaan ollut. Hah, voiko ihminen oikeasti alistua tällaiselle roskalle?

Näköjään voi.


Bussi tärisee liikkuessaan eteenpäin jättäen liikennevalot taakseen. Kello huristaa koko ajan eteenpäin ja bussikuskin ajaessa liian hitaasti mä tajuan, että joudun taas juoksemaan, jotta ehdin siihen toiseen bussiin. Mulle käy lähes joka aamu näin, ehkä kerran oon ollut ajoissa bussissa katselemassa, miten viimeisimmät matkustajat kiiruhtavat penkeilleen. Kukaan ei oo koskaan istunut mun viereen, ehkä mä näytän kauheelta, ettei kukaan kehtaa tai uskalla tulla mun lähelleni.

Ei se mua kuitenkaan haittaa, saan onneksi olla rauhassa, katsella ikkunasta ulos ja huomata, kuinka pimeys alkaa väistyä valon tieltä ja päivä alkaa näyttää mun silmissäni hyvältä.

Kohta bussi pysähtyy ja samaan aikaan musiikki vaihtuu hieman surullisempaan kappaleeseen.


I'm missing you so much, I'll see you die tonight
Just so I can get to you before the sun will rise
I know the signs are on and I feel this too
None of that ever seems to matter when I'm holding you

And I'm wasting away, away from you
And I'm wasting away, away from you

What have I gotten into this time around
I know that I had sworn I'd never trust
anyone again but I didn't have to

You had me at hello



Nyt mä hymyilen, vaikka koulussa mä kuitenkin näen sen ihmisen, jonka takia mä nukun yleensä vain muutaman tunnin yössä. Tiedän että mä oon kasvavassa iässä ja mun pitäisi nukkua hyvin, mutta mä en pysty. Ja toisaalta taas – en haluaisikaan.
Joka ikinen kerta sen kauniit ja ehkä hieman lapsekkaat kasvot ilmestyy mun silmieni eteen, ne ei jätä mua ikinä rauhaan. Joko näen unta siitä tai en nuku ollenkaan. Jään joskus miettimään, miltä se näyttää nukkuessaan, miltä Takanori, mun ryhmäläinen, näyttää kun se pukee vaatteet aamulla päälleen tai miten se kiiruhtaa kouluun ollakseen ajoissa luokan edessä.


Astun viimein ulos bussista muiden ihmisten perässä (bussi oli ollut harvinaisen täynnä) kaupungin pimeyteen. Samalla tunnen vettä kasvoillani, nostan katseeni tummalle taivaalle ja huokaisen hymyn koristaessa edelleenkin mun huuliani.

Olin unohtanut sateenvarjon kotiin.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Anna mulle parempi huominen ( Hakuei, S, oneshot )

ViestiKirjoittaja minnako » Ma Loka 25, 2010 6:14 pm

Siirsin tän nyt S-alueelle - kuten sanoit, ei tässä ollut oikein mitään, joka olisi nostanut tän ikärajaa.
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Anna mulle parempi huominen ( Hakuei, S, oneshot )

ViestiKirjoittaja nazogi » Ti Loka 26, 2010 5:45 pm

mitä tos nopeesti vilkasin tota amorin kommenttia alusta, oon vähä samoilla linjoilla hänen kanssaan, että tästä ficistä loistaa aika vahvasti sun oma olemus. en kuitenkaan pitänyt tätä niinkään novellina, enkä ajattele sitä mitenkään pahana että sun elämä paistaakin sieltä. ehkä se myös riippuu siitä, että en tunne sua tarpeeks muuta kuin mitä just blogissas on tullut ilmi jne, joten en vertaillut hakueita ja sua keskenään (okei joskus, mutta siis meinaan et mua se ei häirinnyt). ehkä sekin että tosiaan kun en tunne, niin helpottaa ajattelemaan asiat pelkkänä ficcinä ja sulkemaan sen todellisuudesta otetut esimerkit pois (enhän minä siis tiedä, onko niitä esimerkkejä otettu edes oikeasta elämästä, oletus vain). mutta joo, halusin sanoa vain, että en pidä sitä niinkään pahana, että ficin tekee omakohtaisista asioista.

tykkäsin paljon noista ensimmäisistä kappaleista. tuollainen pohtiva ja pimeys antaa vähän haikean tunnelman ja se ujuttuu hyvin tähän hetkeen. (se on oikeasti tyhmää, että jos vaikka menee 0700 bussilla kaupunkiin, on ihan pimeetä (ja sit kun tulee viiden aikaan kotiin, on myöskin pimeetä …) joka on kauheen ankeeta.) hakueista saa nykynuoren, kapinallisen ja maailmaa vastustavan kuvan. vaikken henkilönä siitä tiedä oikeastaan paljon mtn ja juuri ja juuri ulkonäön saan hahmoteltua, se ei haitannut lukemista.

noitten ensimmäisten kappaleitten jälkeen ficin tunnelma hieman hiipuu. oisin toivonut, että se sama tunne, mikä tossa alussa on, ois ollut mukana ihan loppuun asti. tuntu vähän, että kaikki pohdinta ja tapahtumat jäivät pintapuolisiksi, sisällöttömiksi. asia kulki siinä rajalla, siinä on sitä jotain, mutta silti jäi kaipaamaan vähän enemmän. tai sitten se vain johtui siitä, että siinä oli liikaa asiaa. ekana kerrottiin musiikista, sitten hypättiin kuolemaan, siitä ulkona liikkuviin ihmisiin ja henkivakuutuksiin, sit taas musiikkiin ja jossain vaiheessa tuli lomat ja mitä teki ja kenen kanssa ja siitä taas eteenpäin. olisin kaivannut hieman syvyyttä joihinkin asioihin, toiset asiat olisi taas selvinnyt pelkällä maininnalla tai ehkä jopa kokonaan olematta mainitsematta. nyt asia tuntui jäävän tasapaksuksi kerronnaksi.

mun mielestä ficci olisi toiminut hyvin ilman tuota takanorin mukaan ottamista. se tuntui aika randomilta ja puun takaa tempaistulta, kuhan vain siihen saadaan joku toinen heppu mukaan, josta hakuei tykkäis. paritus itessään kuulostaa ihan mielenkiintoiselta ja olisin toivonut tähänkin hieman laajempaa selvennystä asiaan tai niin kuin sanoin, jättää kokonaan pois.

nyt tää alkaa kuulostaa kauheelta marmatukselta koko kommentti, vaikkei se ollut tarkotus. vaikka tässä olikin kohtia, jotka ei ollut mun mieleen, en sano tämän olleen huonokaan. tykkään ideasta, oon tykästynyt tällaisille bussimatka ficeille, jossa vaan pohditaan ja seurataan elämää ympärillä. en vaa oo kyll törmännyt kovin moneen sellaseen (ja oma yritykseni jäi aika pahasti puoliväliin), joten tää oli ihan ideansakin takia poikkeava. osa kohdista oli nättejä, esim tykkäsin tosta katulamppujen olevan vielä unessa ja sit myös tämä:
Bussi tärisee liikkuessaan eteenpäin jättäen liikennevalot taakseen. Kello huristaa koko ajan eteenpäin ja bussikuskin ajaessa liian hitaasti mä tajuan, että joudun taas juoksemaan, jotta ehdin siihen toiseen bussiin.

oli kiva kohta. tollanen perus, mutta tykkäsin silti.

miten musta tuntuu, että moni on puhekielisyyttä vastaan, mutta ite henk. koht. pidän siitä. se sopii tähän hyvin, tuo sitä nuoruutta ja kapinallisuutta (ehkä myös jossain määrin sua itteeski) esille. se ei kuitenkaan ole vedetty överikieleen, vaan sitä on miellyttävä lukee.
lopustakin (missä se siis astuu ulos bussista) tykkäsin paljon. siinä oli sitä samaa tunnelmaa, mitä alussa oli ja mitä jäin ficiltä kaipaamaan. hieno lopetus.
it's
n o t
a

d r e a m

Avatar
nazogi
Teknikko
 
Viestit: 100
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 4:52 pm

Re: Anna mulle parempi huominen ( Hakuei, S, oneshot )

ViestiKirjoittaja akumu » Su Loka 31, 2010 6:46 pm

minnako:

Ok, kiitän ja kumarran !

Amor:

Tiedätkö mitä ? Sun kommenttisi piristi ihan älyttömästi mun oloani. Mä oikeasti luulin, ettei tämä saisi kommentteja lainkaan, mutta sitten yllättäen - tittididii, tähän ilmestyikin pari kommenttia. Enempää mä en vaadikaan, musta on oikeasti ihanaa tietää, mitä mieltä sä olet tästä, koska mä arvostan sua kirjoittajana ja oon tosi otettu siitä, että sä jaksat vieläkin lukea ja kommentoida mun ficcejäni ! Ja eikös toi biisi ollutkin hyvä ? ;)

Nyt kun tarkemmin ajattelee niin tämä olisi saattanut oikeastikin toimia paljon paremmin novellina kuin ficcinä. So true, so true. En vain tajunnut sitä aiemmin, mutta kiitos kumminkin, että sä muistutit mua sen tyylilajin olemassaolosta ! Olin ihan unohtanut sen, että oon lupautunut kirjoittamaan myös ficcien lisäksi novelleja. Mutta toisaalta taas, musta tuntuu, että monetkaan eivät tunne Hakueita niin ne, jotka tämän lukevat niin ajattelevat tämän ehkäpä automaattisesti enemmän novelliksi kuin ficiksi.

Sä loistit tuolta ficin takaa niin suuresti läpi.


Loistinko ? Mä en itse huomannut tuota asiaa ollenkaan, mutta kirjoittaessani mä kyllä tiedostin sen, että mä ajattelen vähän samalla tavalla bussimatkoista ja ihmisistä aamuseitsemän aikoihin bussissa. Ehkä tähän tosiaankin tuli enemmän ajatuksia esille, jotka saattavat heijastaa mut esille jotenkin, en mä tiedä. Mutta ehkä se myös saattaa johtua siitä, että sä tunnet mut ihmisenä niin hyvin niin saatat ymmärtää mun ajattelumaailmaani enemmän kuin muut.

Ja no worries, ymmärsin kyllä, mitä hait takaa !

Mut en mä usko, et sua varmaan kauheesti ees haittaa, et mä pidän tätä enemmän novellimaisena, koska en ees tosta Hakueista mitään tiedä. Uskoisin, et asia ois toisella tavalla, jos Hakuei ois mulle enemmän tuttu.


Sitä mä vähän ajattelinkin, mutta hei, sulla saa tietty olla omat mielipiteet ! Musta on mukava tietää, mitä sä tästä ajattelet. Jos sä pidät tätä enemmän novellimaisena kuin ficcinä niin se on ok, koska enhän mä sun mielipidettäs pysty kääntämään ympäri. Ja ehkäpä sä omaksuisit tän paremmin ficcinä, jos Hakuei olisi tuttu sulle tai mä olisin laittanut Hakuein tilalle jonkun, jonka sä tiedät paremmin.

Mut uskoisin, et tän tarkotus olikin kuvata vaan tota yhtä hetkeä ja sitä, mitä tuo Hakuei siinä kelailee istuessaan bussissa?


My thoughts exactly ^^ Ja koska kyllähän ihmiset ajattelevat vaikka minkälaisia ajatuksia, eikä kaikilla ajatuksilla ole päätä taikka häntää niin saattaa ihan yhtäkkiä vain ajatella jotakin asiaa ja sitten saattaa tulla jokin muu mieleen. Esimerkiksi kyllä mäkin vähän pidemmillä bussimatkoilla ajattelen vaikka mitä. Uskon, että monet muutkin !

Kiitos kommentistasi ! ♥

nazogi:

ehkä sekin että tosiaan kun en tunne, niin helpottaa ajattelemaan asiat pelkkänä ficcinä ja sulkemaan sen todellisuudesta otetut esimerkit pois (enhän minä siis tiedä, onko niitä esimerkkejä otettu edes oikeasta elämästä, oletus vain).


Niinhän se saattaakin olla. Jos sä esimerkiksi tuntisit mut henkilökohtaisesti ja tietäisit, mitä kaikkea mä maailmasta ja ylipäätään kaikista asioista ajattelen niin ehkä sä olisit ajatellut tätä enemmän novellina tai ehkä et. Eihän sitä tiedä. Kyllähän mäkin aina lukiessani mietin onko ficci enemmän novellin tapainen tai jotain muuta, jos tunnen kirjoittajan läheisemmin kuin jotkut toiset. Kyllähän ihmisistä pistää kaikenlaisia asioita merkille, esimeriksi juuri joitain lausahduksia, kirjoitustyyliä, puhetyyliä ja ynnä muuta tommosta.

tuntu vähän, että kaikki pohdinta ja tapahtumat jäivät pintapuolisiksi, sisällöttömiksi. asia kulki siinä rajalla, siinä on sitä jotain, mutta silti jäi kaipaamaan vähän enemmän.


Mutta eivätköhän ne ihmisten ajatukset jotkut olekin pintapuolisia ? En puolustele itseäni, olisin tosiaankin voinut tehdä tästä jotain sellaista, että tapahtumat tulevat paremmin esille tai jotakin muuta vastaavaa, mutta mun mielestä tää toimi hyvin tällaisenä. Jokaisella mielipiteensä tietenkin, myönnän itsekin, että jotkut kohdat tuntuvat latistavan tunnelmaa, muttei se mua henkilökohtaisesti itse haittaa. Lukijoista en sitten niinkään tiedä ^^'

siinä oli sitä samaa tunnelmaa, mitä alussa oli ja mitä jäin ficiltä kaipaamaan. hieno lopetus.


Toi piristi paljon, tack så mycket !

Kiitos ylipäätään kommentistasi, sekä risuista että ruusuista ! ^^ ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron