Et pääse pakoon ( Zwei, angst, au, oneshot, k-13 )

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Et pääse pakoon ( Zwei, angst, au, oneshot, k-13 )

ViestiKirjoittaja akumu » La Heinä 31, 2010 9:11 pm

Title: Et pääse pakoon niitä ajatuksia, jotka sua kalvaa: oot umpikujassa
Author: akumu
Beta: en koe tarvitsevani näin lyhyeen tekstiin
Rating: k-13
Pairing: Megu/Ayumu
Fandom: Zwei
Genre: angst, general, au, oneshot
Disclaimer: En omista henkilöitä, he omistavat jälleen kerran itse itsensä. En rahasta enkä halua loukata tällä ketään. Idea sekä lopputulos ovat omiani.
Warnings: Aihe on raastava, muutama hassu kirosana
Summary: Olit juuttunut ympyrään, ja minä sen mukana.

A/N: Kerrankin sain jotain aikaan ! En ole pitkään aikaan kirjoittanut, mutta viime yönä päätin toteuttaa tällaisen idean niin sanotusta "rappioromantiikasta". Tästä aiheesta ollaan ehkä kirjoitettu, mutta itse en ole kirjoittanut mitään tämänkaltaista naislaulajista, joten nyt siihenkin tuli muutos. Tämä oneshot on neljäs teksti, joka kuuluu Dobnun Erilaiset fandomit-haasteeseen ! Alan olla loppupuolella tämän haasteen kanssa, ihanaa !

Mutta hei, lukekaa ja kommentoikaa ~


Ayumun pov

Halusin huutaa, niin kovaa kuin kurkustani olisi ääntä lähtenyt. En olisi huutanut sinulle, vaan itselleni. Kunpa olisin vain voinut katsoa itseäni peilistä ja huutaa ja lausua sellaisia sanoja, jotka olivat tarkoitettu minulle. Mutta en minä kyennyt, kuvotin itseäni.
Miten niin turhat, mutta samalla kipeät sanat pystyivät satuttamaan niin paljon? Oliko joissakin sanoissa jokin taika tai voima, joka satuttaa?

Satuttaa, repii, rikkoo, hajottaa, tuhoaa.

Niiden sanojen ei ollut tarkoitus saada sinua pois tolaltasi, niitä ei oltu tarkoitettu sinulle, ei ollenkaan. En puhunut sinulle silloin, en puhunut mitään, että sinun pitäisi muuttua. Halusin sinut sellaisena kuin sinä olit.

Minua pelotti katsoa sinua silmiin, olit kuin kuollut koko ajan. Katsoit vaitonaisena ulos ikkunasta ja nostit tupakan huulillesi. Tiesit, etten pidä siitä, kun poltat sisällä, meidän yhteisessä asunnossamme. Silti sinä raastoit hermojani repimällä itsesi riekaleiksi ja tekemällä asioita, joita minä halveksin sydämeni pohjasta. Polttaminen, juominen, syömättömyys, heikkous.

Mutta voiko ihminen sille mitään, että on heikko? Ei välttämättä, mutta sinä teit itsestäsi tahallasi heikon. Vaikka sanoin, etteivät ne sanat olleet sinulle tarkoitettuja, naurahdit iloisesti ja aloit tehdä typeriä asioita. Ja samalla yritit näyttää muiden silmissä filmitähdeltä, täydelliseltä. Minulle sinä olit sitä koko ajan, ainakin ennen kuin ajauduit siihen pisteeseen, jossa monet olivat joskus olleet.

Olimme olleet yhdessä jo jonkin aikaa, olimme olleet onnellisia, mutta sitten minä pilasin oman tilaisuuteni sanomalla ne typerät sanat, typerät lauseet. Menetin mahdollisuuteni, menetin sinut. En tiennyt, rakastitko minua enää, vaikka minä miten yritin vakuuttaa sinulle, että sinä olet osa minun maailmaani. Helvetin suuri osa sitä maailmaa, jossa elin.

Sinä joit, poltit tupakkaa (ehkä askillisen päivässä, ehkä et) ja petit minua muiden kanssa. Joskus miesten kanssa, harvemmin naisten. Olin yllättynyt, koska olit sanonut pitäväsi ainoastaan naisista. Mutta jos kerran ihminen voi sisimmältään ja mieleltään muuttua, voiko ihmisen oma seksuaalinen suuntautuminen muuttua vuosien, kuukausien, päivien, tuntien ja sekuntien aikana, voiko? Vai teitkö kaiken vain siksi, että se oli siistiä?

Ainakin sinä vahvistit olettamukseni tämän asian suhteen. Minua ällötti joka ikisenä yönä, kun toit niitä ällöttäviä ja karvaisia miehiä kotiin, meidän kotiimme.
Jokaisena aamuna huomasin, miten silmiäsi koristivat tummat silmänaluset, ja olit aivan sekaisin, vaikka alkoholin ottamisesta olisikin kulunut yli kymmenen tuntia. Sinun piti selvitä ainakin pari päivää, ennen kuin olit lähestulkoon oma onnellinen itsesi. Mutta niinä, muka hyvinä päivinä sinä teit niin. Teit sitä, mikä sai minut voimaan enemmän vain pahoin.

Keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin olit kuin huora kadunkulmassa kerjäämässä miehiltä sekä naisilta lämmintä syliä, olit kuin pedinlämmike.

Lauantaisin ja sunnuntaisin sinä tiuskit ja yritit selvitä pahasta olostasi. Silloin minä yritin ymmärtää, uskotella itselleni, että kyllä sinä muutut, ajan myötä.

Maanantaisin ja tiistaisin sinä olit heikompi kuin kukaan muu. Olit paljon yksinäsi, et syönyt mitään ja lähdit joskus kauas asunnostamme, moneksi helvetin tunniksi. Joka ikinen kerta minä huolestuin ja yritin ottaa selvää, minne olisit voinut mennä.

Olit juuttunut ympyrään, ja minä sen mukana.

Mutta kaikkihan oli minun syytäni. Minä pilasin suhteemme.

Kun sanoin laihuuden olevan kaunista ja rappioromantiikan olevan siistiä, en tarkoittanut, että sinun olisi tarvinnut muuttua sellaiseksi, kuin minä olin kauan, kauan aikaa sitten.
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ke Loka 06, 2010 2:48 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Et pääse pakoon ( Zwei, angst, au, oneshot, k-13 )

ViestiKirjoittaja serellenders » Pe Elo 06, 2010 7:38 pm

Mä kirjoitin jo kerran kommentin, mutta sitten se päätti kadota. Noh nyt koitetaan sitten uudestaa paremmalla tuurilla toivon mukaan.
No niin, mutta siis asiaan.

Oho. Ei tässä oikein muuta varmaan voi sanoa.

Tää oli jotakin aivan muuta mitä mä odotin. Kun miettii niitä muitta tekstejä mitä olen sinulta lukennut niin tämä oli niihin verrattuna jotakin aivan muuta. Jotakin aivan muuta. Siis muutenkin kun pelkästään fandomin puolesta. Oli myös positiivista huomata, että et kuitenkaan ole kangistunut kaavoihin vaan kirjoitat myös muustakin kun pelkästä gazetosta, vaikka se on selvästi se sinun fandomisi.

Jotenkin raskasta luettavaa kun herätti niin paljon ajatuksia ja ristiriitaisia tunteita, mutta noh sitten tuleekin iso mutta siihen se jääkin. Tää oli myös hieno sen osalta kun tää pisti lukijan miettimään ja ajattelemaan, mutta kuitenkin... Okei nyt tulee kyllä iso mutta, koska tässä olisi voinut tulla jotakin hienoa. Tässä oli jotenkin niin selvät viitteet ja ainekset sellaiseen. Olisin lukennut tämän paljon mielummin prologina kun oneshottina, sillä tämä tuntui jäävän jotenkin kesken. Tätä olisi voinut työstää vielä pidemmälle eikä yksi yö riitä siihen.

Rappioromantiikka on mielenkiintoinen, mutta jotenkin myös ehkä vaikea aihe kirjoittaa ja toteuttaa, koska tämä ei tällaisenaan oikein iskenyt. Tää herätti liikaa kysymyksiä siihen nähden, että se oli tässä ja loppui tähän. Ei tuu selityksiä jatkona millekään. En mä tiedä, okei ehkä tää päätyi oneshotiksi juuri sen takia, että tää olis ollut varmasti yksiä parhaita prologeja mitä oon lukennut, mutta ei niin ei.

Kun mä nyt mietin tätä oneshottina ja tätä kokonaisuutta niin tässä paneuduttiin ehkä liikaan ajatuksiin tai sitten kaikki muu jätettiin vaan niin vähälle. Kuvailu oli jotenkin todella vähäpäitöistä ja olematonta. Olisin kaivannut edes siihen vähäisen panostusta vaikka tässä tekstissä pääpaino oli selvästi Ayumun ajatuksilla.

En mä tiiä. Virheetöntä tekstiä ja loogisesti etenevä dialogi mitä oli sinänsä helppo lukea. Muuten harmittaa kirjoittaa jotenkin näin negatiivinen kommentti vaikka kuitenkin sinänsä pidin tästä.
Kun ruumiini ajattelee... On ihollanikin sielu
Colette, la retraite sentimentale


ex-altesse

Avatar
serellenders
Teknikko
 
Viestit: 147
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 1:39 pm
Paikkakunta: warkaus

Re: Et pääse pakoon ( Zwei, angst, au, oneshot, k-13 )

ViestiKirjoittaja akumu » To Elo 12, 2010 5:59 pm

altesse,

kiitos kommentistasi ! Luulin jo, ettei tämä saisi ainuttakaan kommenttia, mutta toisin sitten kävi :D Oon oikeesti tosi ilonen, että edes joku jaksaa lukea vähän tällaisella erilaisella fandomilla kirjoitettuja ficcejä. Meinasin ensin tunkea tähän tosiaankin Gazetten, mutta päädyin Zweihin juuri sen Erilaiset fandomit-haasteen takia. Ja mä olen kaavoihin kangistunut kirjoittaja, mutta tein sitten tällaisen "repäisevän" teon ja ryhdyinkin sitten Gazetten sijaan kirjoittamaan Zweistä.

Jos olisin tehnyt tästä prologin, en olisi varmaankaan ikinä saanut sitä ficciä valmiiksi. En vain osaa kirjoittaa mistään muusta kuin Gazettesta pitkäosaisia ficcejä. Oon jotenkin huono kirjoittamaan mistään bändistä mitään, jota en osaa... omaksua yhdeksi sellaiseksi bändiksi, jota voin kuunnella ihan milloin tahansa. Zweitä kuuntelen nykyään todella, todella harvoin, mutta sitten kun kuuntelen niin siihen on joku erityinen syy.

Jos nyt rehellisesti sanotaan, mä en tiedä rappioromantiikasta lähestulkoon mitään. Oon kavereitten avulla jotain saanut kuulla kyseisestä, niin sanotusta rakkauden tyylisuunnasta, mutta muuten mulla ei ole mitään hajua. Mun käsittääkseni siihen kuuluu huumeet, alkoholi, kaikenlainen rappiolla oleminen ynnä muu. Mun alaani ei ole kirjoittaa huumeista tai pettämisestä ( vaikka tällä hetkellä on pidempiosainen sellainen ficci kesken, jossa petetään seurustelukumppania lähes koko ajan ), joten siksi tää saattaa vaikuttaa irtonaiselta. Oon myös kirjoittanut tämän pahan writer's blockin alaisena ( = pakotin itseni kirjoittamaan ) niin tää tosiaankin voi olla lukijoiden mielestä jotenkin mitäänsanomaton. Ite oon kuitenkin tyytyväinen, suhteellisen siis.

En mä tiedä, okei ehkä tää päätyi oneshotiksi juuri sen takia, että tää olis ollut varmasti yksiä parhaita prologeja mitä oon lukennut


Tää on jo toinen kerta, kun joku kehuu mun tekstiäni yhdeksi parhaimmaksi prologiksi, tack så mycket ! Oon jotenkin todella otettu, mutta tosiaan, harmillista etten oo vielä valmis kirjoittamaan pitkäosaista ficciä tällaisen kaltaisesta fandomista. Ehkä joskus seuraavassa elämässä sitten : /

Kuvailu oli jotenkin todella vähäpäitöistä ja olematonta.


Itse en oikeastaan koennut tämän tarvitsevan sen kummempia kuvailuja ( ja koska en osaa kuvailla pitkän kirjoitustauon jälkeen lähes ollenkaan niin yhyy, kauheeta puolustelemista, mutta kuitenkin ). Mutta se on lukijan oma mielipide, seuraavaa ficciä ajatellen voisin paneutua enemmän kuvailuun ! : ) En ole nyt oikeastaan edes miettinyt kuvailua, ennen sitä tapahtui melkein koko ajan, kun mietin, että onko kuvailua tarpeeksi ja sitä rataa.

Mutta kiitos ! Ja hei, negatiivisista kommenteista mä sentään opin jotain : ) Ja vaikka pidit tästä jotenkin, omia sanojasi lainaten, niin voihan siltikin tulla vähän negatiivista sanottavaa.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Et pääse pakoon ( Zwei, angst, au, oneshot, k-13 )

ViestiKirjoittaja sunny » Ti Syys 07, 2010 9:05 pm

En ole femmen suurin fani, enkä tunne Zweitä, mutta päätin antaa mahdollisuuden molemmille lukemalla tämän sinun tekstisi :) En tunne sinua kirjoittajana liiemmin (vaikka olen huomannut ficcilistoja selaamalla, että suosikkifandomisi on Gazette :D), joten olin hyvin utelias lukemaan jotakin sulta.

Kirjoitustyylisi - ainakin tässä ko. teoksessa - oli hyvä ja erikoinen, tunnistettava, mutta myös osakseen paikallaanpolkeva. Älä käsitä väärin, en sano, että toistit samoja asioita ja lukiessani nojasin tylsistyneenä kyynärpäätä pöytään, vaan joissakin kohdissa sulla tuntui olevan hieman hankaluuksia siirtyä järkevästi virkkeestä toiseen, jonka seurauksena väliin tuli humioita ja selityksiä, jotka saattoivat jo olla entuudestaan selviä. Tosin, saattaa olla, että se oli tämän tekstin tyyli; kuten mainitsin, en tunne sua kirjoittajana juuri lainkaan.

Aihe ei ollut epätavallisin, jonka tiedostat itsekin aaännän perusteella, mutta oli kiva lukea vaihteeksi naisista ! (Vaikkei henkilöiden naisellisuus liiemmin päässytkään spottivaloon, mistä olen vähän pettynyt :<) Mikäli olisit käyttänyt tässä - sanotaanko vaikka - Rukia ja Reitaa, olisi tämä ollut vain yksi ficci muiden kaltaistensa joukossa. Naisten käyttäminen oli hyvä elementti tarinalle, koska muutenkin mielestäni tämäntyylinen reagointi, jonka Megu esitti, sopii enemmän naisille kuin miehille. Pisteitä siitä !

Kirjoitusvirheitä ei mun silmään osunut, yay for you, mutta pari kohtaa jäi vähän mietityttämään:

Minua ällötti joka ikisenä yönä, kun toit niitä ällöttäviä ja karvaisia miehiä kotiin, meidän kotiimme.


Voisitkohan käyttää jotakin synonyymiä korvaamaan sanan "ällöttäviä" tai "ällötti" toiston välttämiseksi ? Kuten vaikka: "Minua ällötti joka ikisenä yönä, kun toit niitä kuvottavia ja karvaisia miehiä kotiin, meidän kotiimme." Mahdollisuuksia on monia :)

Minulle sinä olit sitä koko ajan, ainakin ennen kuin ajauduit siihen pisteeseen, jossa monet olivat joskus olleet.


Vaikka teksti onkin imperfektissä, niin eikös viimeisen pilkun jälkeen lauseen pitäisi mennä: "jossa monet ovat joskus olleet"? Koska et tarkoita jotakin tiettyä ryhmää (ainakaan minun tietääkseni), vaan puhut "monista" yleisesti, niin perfekti toimii pluskvamperfektiä paremmin. Ainakin mun mielestä.

Se nipotuksesta ja kritiikistä. Teksti oli mielestäni hyvää luettavaa, vaikkei erottunutkaan pahemmin kaiken muun joukosta muuten kuin naishenkilöiden vuoksi. Suosikkikohtani ficissä oli ehdottomasti loppu ! Se kokosi hyvin kaiken yhteen. Vaikka vihjasitkin jo aiemmissa kappaleissa Ayumun olevan syypää suhteen pilaantumiseen, niin en olisi arvannut syyn olevan tällainen kumminkaan ! Aivan viimeinen virke oli mahtava, se avasi koko tekstiin ihan uuden näkökulman. Teki ihan mieleni lukea kaikki uudelleen XD Bravo !
難道 是天意

Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Et pääse pakoon ( Zwei, angst, au, oneshot, k-13 )

ViestiKirjoittaja akumu » La Syys 11, 2010 2:12 pm

Ja tälle oneshotille vaan yhtäkkiä sataa kommentteja ! I'm very confused !

sunny, kiitos kommentistasi ^^

Musta on aivan tavattoman ihanaa kuulla, että sä päätit antaa mahdollisuuden mun tälle oneshotilleni, vaikket tätä fandomia tunnekaan ! Kuvat tuolla alkutiedoissa olisivat saattaneet auttaa, mutta postatessani tämän oneshotin tänne en tullut ollenkaan ajatelleeksi, että voisin Megusta ja Ayumusta etsiä sellaiset hyvät kuvat, jotta ne lukijat, jotka eivät fandomia tunne, näkisivät minkä näköisiä nämä naiset sitten ovatkaan. Tietenkin voi googlettaa tai laittaa photobucketiin hakusanaksi heidän nimensä jne niin aivan varmasti löytyy ainakin muutama kuva ! No, se siitä alkuhöpinästä !

joissakin kohdissa sulla tuntui olevan hieman hankaluuksia siirtyä järkevästi virkkeestä toiseen


Mulla on nyt ollut hankaluuksia kirjoittaa mitään ficcejä ja saada lauseista järkeviä tämän writer's blockin aikana. Oon sanonut sen kaikille, jotka mun ficcejäni ovat lukeneet enkä mä nyt vain valitettavasti saa tätä blockia katoamaan. Se on suhteellisen ikävää, koska ennen mä aina kirjoittelin kaikesta mahdollisesta ja omasta mielestäni sain muodostettua ihan järkeviä lauseita, typerillä sanajärjetyksillä tosin, mutta kuitenkin. Tän oneshotin ei ollut tarkoituskaan olla mikään sellainen "woooooow" -kokemus, mä yritin saada blockia katoamaan, eikä se kyllä vieläkään ole hävinnyt.

Kiitos kuitenkin kehuistasi, oon otettu :) Korjaan noi muutamat kohdat nyt ( tai mahdollisesti joskus ), joista mainitsit !

Hienoa kuulla, että tykkäsit tästä, kritiikistä huolimatta ! En odottanut tän saavan ees näinkään paljon kommentteja, mutta oon kuitenkin tyytyväinen. Kuten sanoin tossa, tää oli vaan niin sanottu yritys saada kauan kestänyt writer's block katoamaan kokonaan, mutten onnistunut siinä tämänkään oneshotin avulla. Mutta kuitenkin, kiitos kommentistasi sekä sen ohella mainitsemistasi risuista ja ruusuista ! ^^
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron