Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, au, angst )

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, au, angst )

ViestiKirjoittaja akumu » Ke Touko 12, 2010 4:17 pm

Title: Lukitsit aaveen sydämees
Author: akumu
Beta: en usko tarvitsevani näin lyhyeen tekstiin
Rating: pg
Pairing: Hakuei/Ruki ( = Se )
Fandoms: PENICILLIN, the GazettE
Genre: angst, crossover, oneshot, AU
Disclaimer: En omista henkilöitä, koska he omistavat itse itsensä. Molemmat, idea sekä lopputulos, ovat omiani. En rahasta enkä tahdo loukata tällä ketään.
Warnings: muutama hassu kirosana, tekotaiteellisuutta
Summary: "En usko. Ainoastaan tyhmät uskoo niin typeriin juttuihin."
"Ehkä mä sitten oon tyhmä."


A/N: Tein tossa eilen illalla enkun kielistä esitelmää Placebosta ja kuuntelin heidän biisiään "Sleeping with ghosts" ja siitä se idea sitten lähti ! :D Biisin sanoituksia en kuitenkaan oo tässä käyttänyt, koska en halunnu tän olevan minkäänlainen song-ficci, ei olis sopinu mun mielestä tähän tyyliin ööh, ollenkaan esim.

Tää on eka valmistunu oneshot Crossover-haasteeseen, jonka siis toteutan tällä parituksella. Ja ficci on kirjoitettu puhekielellä siksi, koska mä näin parhaaksi kirjoittaa sen sillä tavalla. Luulen, että puhekieli on vähän niin ja näin, että onko kirjoitettu oikeella tavalla, mut jos siel on semmosia kohtia, jotka ärsyttää niin varmaankin johtuu mun murteestani jos oon kirjoittanut jotenkin epäselvästi XD Seliseli, en mä oikeesti osaa kirjottaa eiku.

Pitkän alkuhöpinän jälkeen--- olkaa hyvä ja lukekaa, kommentoikaa ja sitä rataa! ( Mulla on muuten ollu kauhee block ja viimeinkin saan aikaseks julkaistua jotain, mikä on omasta mielestäni ihan kivasti kirjotettu. ) Ja sitten viimitteeks vielä, että kun alkutiedoissa on suluissa toi "se", niin oon laittanut sen tarkotuksella sillä tavalla :D Mikäli ficissä toistuu liikaa se-sana, se on tarkoitus. Omasta mielestäni se toimii paljon paremmin kuin esim. "hän", "Taka" tai "Ruki". Eli siis, Se = Ruki.

***

”Uskotsä aaveisiin?”

Tuuli kuljetti meidän molempien hiuksia, kuin oltaisiin hienon laivan kannella matkustamassa meren tuolle puolen. Ihan niin kuin Rose ja Jack, Titanicilla. Aurinko paistoi suoraan kasvoihin ja samalla mulla oli niin lämmin. Hiekka tuntui lämpimältä paljaiden jalkapohjien alla. Kuitenkin se yhtäkkinen kysymys niin omituisesta, ja ehkä lapsellisestakin, aiheesta sai mut nauramaan ivallisesti.

”En usko. Ainoastaan tyhmät uskoo niin typeriin juttuihin.”
”Ehkä mä sitten oon tyhmä.”

Tuuli kuljetti lehtiä vaalealla hiekalla. Vaaleanvihreät lehdet näyttivät onnellisilta tanssiessaan innokkaasti rannalla kyyhöttävien simpukankuorien ja kivien keskellä. Lehdet kiisivät eteenpäin. Musta ne näytti hymyilevän, ne näytti vapailta.

”Miks ihmeessä sä niihin uskot?” mä kysyin, vaikka mua ei edes kiinnostanut tietää, mitä se vastaisi mun kysymykseeni. Mä olin jo viisi vuotta sitten tajunnut, mitä varten lapsille kerrottiin kummitustarinoita.

Siksi että olisi jotain, mitä pelätä, mitä ajatella, mitä pohtia.

Mutta mä olin jo kuudentoista enkä ollenkaan ylpeä siitä, mitä kaikkea turhaa ja typerää olin ehtinyt tehdä parin viimeisen vuoden aikana, kun olisin ihan hyvin voinut olla yhtä lapsellinen kuin Se ja uskoa kummitustarinoihin. Mä poltin, join, etsin itelleni aina vain uusia tyttöjä, vaikken mä niitä edes halunnu. En ole oikeestaan koskaan halunnu itelleni tyttöä.
Ne vaan tuli. Jostain. Enkä koskaan ole saanut tietää mistä, mutta jotenkin mä olin aina päässyt apajille. Kyllä mä tiesin, että se oli säälittävää, mutta tällainen mä oon aina ollut.

Se oli kuitenkin mua kolme vuotta nuorempi ja se uskoi mihin vain, mitä sille sanottiin. Hyväuskoinen ja sinisilmäinen pikkupoika, niin sille aina sanottiin. Mäkin sanoin. Ne kaksi sanaa vaan kuvasi sitä niin hyvin, ja se tiesi sen itekin.

”Joskus musta vaan tuntuu, että joku aave, kummitus, istuu mun vierellä, kun mä mietin. Tai aina, kun mä vähänkin itken.”
Mä hymähdin sen vastaukselle.
”Ja?”
”Aina välillä se sanoo, huhuilee mulle, että kaikki järjestyy. Että kohta mä näen mun äidin taas.”

Mä huokaisin, todella syvään. Sen äiti oli kuollu. Se tiesi sen, me kaikki tiedettiin. Jo paljon aikaisemmin kuin se. Ei ollu niin kauhean vaikeaa huomata, miten masentunut se oli, kun se vaan piikitteli huoneessaan neljäkymmentä vuotta vanhoja nukkeja nuppineuloilla. Ja ne nuket oli sen äidin.

”Taka, mikään ei enää koskaan järjesty. Sä tiedät sen”, mä sanoin hieman kovempaa ja suhteellisen kylmästi, että se tajuaisi, missä me elettiin. Tämä ei ollut satua, mä ehkä olin ainoa, joka sen ymmärsi parhaiten. Kaikki muut luuli, että tämä satu päättyisi onnellisesti. Loppujen lopuksi, onnellisia loppuja saduilla oli ihan helvetin vähän.

Se upotti jalat syvemmälle vaaleaan hiekkaan, eikä sanonut mulle mitään.

”Kuulitsä? Etsä tajua, että sä oot nyt mun kanssa? Sä et pääse pois mun luota, vaikka miten paljon sitä sitten tahtoisitkin.” Mun äänessä kuulsi kylmyys, sellainen mä olin aina ollut.

Tuuli kuljetti sen haaleanruskeita hiuksia kasvoille, ne hipas sen pientä nenää. Muttei se huomannut. Istu vaan paikoillaan ja varmaan pohti mun sanojani. Voi, kunpa se vain tajuaisi sen, se oli sentään kolmetoistavuotias ja kokenut paljon enemmän kuin moni muu sen ikäinen lapsi. Niin juuri, lapsi. Sitä se oli, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Mä olin lukinnu sen mun sydämeen pienellä avaimella, jonka olin nielaissut ajat sitten. Se oli ainut keino estää sitä karkaamasta mun luota. Se karkaili aina välillä, mutta jotenkin mä aina juoksin sen luo tarttuen sen suonikkaasta kädestä.

Aina sen kasvoilla oli tutkimaton ilme, ihanku halu kuolla. En mä ollut osannut tulkita sen katsetta koskaan. Sen mä olin aina kuitenkin tiennyt, ettei se multa karkaisi enää. Se häviäisi kuitenkin, joutuisi taas mun sydämeen lukkojen taakse, ja joutuisin nielemään taas uuden avaimen. Aina uudelleen ja uudelleen, kun se vaan yrittäisi karata.


Se tiesi, millainen mä olin luonteeltani, eikä se koskaan itkenyt niin, että mä olisin nähnyt. Mulla oli kova kuori, olin kasvattanut sen sitä varten, että voisin pitää siitä huolta. Mä vihasin ja rakastin sitä samaan aikaan. Vihasin siksi, koska se oli niin viaton. Mutta toisaalta mä rakastin, koska se ei näyttänyt tunteitaan avoimesti. Sitä piti lukea ja ehkä mä sitten olin kykenemätön paska, kun en koskaan osannut tulkita sitä.

Mä vihasin sitä, kun se oli niin lapsi. Mutta koko ajan mä tajusin, että ehkä mä rakastaisin sitä paljon enemmän, jos se ei olisi niin lapsi, typerä ja sinisilmäinen. Aina välillä mun sydän löi tuhatta ja sataa, aina välillä ei ollenkaan. Ehkä se piti mun sydäntä halauksessa, kun se oli lukkojen takana?

Viha ja rakkaus, vastakohdat, joita mä tunsin.

Mutta sydäntä ei osaa selittää, niinhän?

Tajusin vasta hetken päästä, että hiljaisuus meidän välillä oli tuskallinen. Se vaan tuijotti eteenpäin kuin patsas ja mä katsoin sen lähes paikoillaan olevaa vartaloa. Se oli niin pieni, niin viaton. Helvetti.

”Hei aave, mennään jo sisälle.”
”Ei, ei mennä vielä.”
”Miksei? Mä haluan jo pois täältä.”

Tunsin voimakasta halua vaan vetäistä sen mun kanssa seisomaan ja oltaisiin sitten menty sisälle meidän rantamökkiin. Se olisi saanut mennä nukkumaan, mä olisin valvonut ja lähettänyt tekstiviestejä tytöille, jotka jahtasivat mua koko ajan. Niin se olisi mennyt, ellei sen lause olisi saanut mua jäämään rannalle istumaan sen kanssa.


”Mene sä sitten, mä haluan nukahtaa tähän rantahiekkaan aaveiden kanssa.”
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ma Loka 01, 2012 5:03 pm, muokattu yhteensä 4 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, angst )

ViestiKirjoittaja jamie » Ke Touko 12, 2010 9:34 pm

Hakuei/Ruki. <3
*drool...*

Ihanaa kun sait tällä parituksella julkaistua ficin, tätä olen innokkaasti dottanut!
Arvaa tykkäänkö vielä enemmän kun tämä on puhekielellä! Mä jotenkin tykkään kauheesti puhekielestä mutta harvaan se tuskin sopii - ja tähän se tietysti sopi vallan mainiosti!

Ja ah, millainen persoonallisuus Hakueilla on tässä. *o* Ruki on kanssa jotenkin tosi symppis. Ja musta toi, että ne oli noin nuoria, oli jotenkin tosi kiva, semmonen jännä. Kivaa vaihtelua lukea välillä noinkin nuorista!

Mutta siitä en ole ihan varma, aukesiko tämän ficin todellinen luonne ja idea mulle ihan kokonaan. Luen tosi harvoin ficcejä moneen kertaan mutta tuli kyllä vähän sellainen olo, että pitäisikö ehkä jaksaa niin tehdä kerrankin. Ja kyllä tässä sen verran laatua on (kuten sun ficeissä yleensäkin!), että tämän kyllä voisi lukea toistamiseenkin.

Idea oli silti kiva, tekstiä oli ah ihanan helppo lukea. Ja jotenkin... Jotenkin osasin samaistua Hakueihin, toisaalta myös Rukiin. Sit tässä oli paljon sellaista juttua mistä olisin halunnut kuulla niin paljon enemmänkin! Tästä tuli jotenkin tosi hämmentynyt olo tavallaan. Musta tästä olisi saanut hyvin tehtyä kauhuakin!

Tykkään sun tavasta kirjoittaa, se on hyvällä tavalla helppoa lukea vaikka teksti itsessään ei olisikaan kauhean kevyttä. Se on musta ihan hyvä. Minkäänlaisia virheitä en myöskään bongannut, ainoa, joka hieman häiritsi oli tuo alun "Tuuli kuljetti..." -kappaleen aloitukset koska se toistui kaksi, ei vaan kolme kertaa. Mutta voinko olla varma, ettei se ollut tarkoituksellista?

Sit pari lainausta tekstistä, kohdista joista tykkäsin...

”Kuulitsä? Etsä tajua, että sä oot nyt mun kanssa? Sä et pääse pois mun luota, vaikka miten paljon sitä sitten tahtoisitkin.”

Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole, mutta mä pidin siitä kauheasti... Juuri sellainen kylmä, tavallaan vaativa toteamus...

”Mene sä sitten, mä haluan nukahtaa tähän rantahiekkaan aaveiden kanssa.”

Kaunis.

Kiitos tästä! Lisää Hakuei/Rukia! 8D

Avatar
jamie
Teknikko
 
Viestit: 140
Liittynyt: La Syys 06, 2008 6:13 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, angst )

ViestiKirjoittaja allisapp » To Touko 13, 2010 11:26 am

Tiedätkös, olin jo kauan aikaa sitten ns. luovuttanut crossover-haasteen perustajana ficcien stalkaamisen, mutta nyt kun varasin tämän kommenttikampanjasta, niin heti ensimmäiset asiat pistivät silmään; "Crossover-haaste" ja "Hakuei/Ruki". Täytyy myöntää, että oli lähellä tulla tippa linssiin, kun ymmärsin, etät joku ylipäänsä muistaa tuon haasteen! Seuraava tippa olikin tulossa, kun tajusin, että kyllä, mä SAAN Hakuei/Rukia. Siinä sitten ei niinkään tippoja tullut silmistä, vaan suusta. 8''D

Luen nykyään todella harvoin ficcejä lafista, koska niitä mielenkiintoisimpia kirjoituksia ei enää pahemmin löydy, tai kuten itse etsin, tarpeeksi mielenkiintoisia pareja. Nyt se sitten löytyi, tarpeeksi mielenkiintoista ja erittäin harvinaista paritusta, jota en ainakaan usko lafista löytyvän. Saisinko samantien udella, että mikä sai sut kirjoittamaan näistä miehistä loppujen lopuksi?
Vielä harvemmin luen pg-puolen kirjoituksia, koska näissä yleensä jään vain kaipaamaan jotain - ne tuntuu aina jäävän jotenkin kesken, you know?

Sitten taas tämä ficci... Voisin sanoa aivan rehellisesti, että tää oli todella mielenkiintoinen ja vielä kaiken lisäksi tää tuntui kokonaiselta, ainoalta pg-ficiltä, josta olen saanut tällaisen fiiliksen ja tyytyväisyyden tunteen. Tää jätti sopivasti miettimisen varaa, mutta silti tää tuntui ah-niin-täydelliseltä. Pakko myöntää, etten oo hirveästi lukenu sun ficcejä, mutta nyt oon todella tyytyväinen siihen, että viimeinkin päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja tarttua "haasteeseen" ja kirjoittaan kommenttia. Ja mitä nyt niitä sun harvoja kirjoituksias oon lukenu, niin ei helvetti, tää todellakin on sun parhainta tekstiä - ainakin näin mun osalta. Sun kirjoitustyylissäsi on jo sitä jotain, joka pakottaa tykkäämään edes jollakin asteella, mutta tää aihe on todella se viimeinen silaus. Mä en välitä, että vaikka olisit suosittu kirjoittaja, ei, se ei ollu mun syy ollenkaan, kun päätin kommentoida tämän - kuten ei myöskään sekään, että hei, sä saat paljon kommentteja yleensä, mäpäs meen listan jatkoksi vaan Se, että tässä ficissä oli sitä jotain päätti sen mun puolesta.
Mun mielestä tää on todellakin sellainen masterpiece kaiken angstin ja aaveiden keskellä. Vaikka en osaakaan selittää täysin omaa mielipidettäni, niin toivon vaan, että sä ymmärtäisit jotenkin, koska sä saat olla todellakin tyytyväinen tähän!

Vaikka joku ei pitäisikään se-sanan toistosta, niin mä oon täysin erimieltä. Toisto ja tää sana on yksi syistä miksi ficci on niin tunnelmallinen. Samalla myös tuo sun realistinen kuvaus on jotain niin kaunista, että olin tyyliin heti mukana tunnelmassa ja itse siellä rannalla kolmantena persoonana, samalla kun mä katon omin silmin kaikki teot, eleet ja puheet. Puhekielikin sopi tähän erittäin hyvin, ei mulla siitä ainakaan mitään negatiivista mielipidettä ollu - kuten ei oikeastaan mistäkään.

Tää tarina jää hiukan avoimeksi, mutta silti kaiken kaikkiaaan kokonaiseksi. Tuo rannalle sijoittuminen vaan korostautuu ihanalla kerronnalla, Hakuei olisi juuri tyypillinen suomalainen poika ja Ruki taas sellainen pulloposki, joka tuijottaa usein kaukaisuuteen eikä tee mitään. Vaikka usein joidenkin ficcien päähenkilöt tavallaan on samantyylisiä, niin tää oli todellakin erilainen muihin verrattuna!

Näin viimeiseksi ihkuttamiseksi menee tuo erittäin pysäyttävä viimeinen lause, joka täydensi Rukin olemusta haaveilevasta pojasta! Tuo oli se kohta, joka näin väsyneenä aiheutti melkein itkukohtauksen - okei, menee ehkä liioittelun puolelle, mutten ihmettele jos näin kävisikin mun "herkkyyden" takia. Aa, paska. DD8 Haluaisin niin kovasti selittää omia tuntemuksia tätä ficciä kohtaan, mutta kun yritän tehdä näin, niin toistelen vain asioita, kuten ootkin varmasti huomannut.

Se kai selittääkin tämän mun huono sanaisuuden - tää ficci on sellainen, joka tyhjentää mielen!

Asd, olisin kommentoinu paljon paremmin ja sillee, mutta kuten taas olin jo toistanut, niin tää ficci ei saa ainakaan mulle mitään täydellistä, kokonaista mielipidettä! Pääasia se silti on, että pidin tästä erittäin, erittäin kovasti!
Kuva
The g l o o m y morning has already died

Avatar
allisapp
Taustalaulaja
 
Viestit: 252
Liittynyt: Ma Syys 15, 2008 9:11 pm
Paikkakunta: tossun alla

Re: Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, angst )

ViestiKirjoittaja akumu » Pe Kesä 04, 2010 1:07 pm

jamie, kiitos kommentistasi !

Hakuei/Rukia on mun mielestä edelleenkin ihan liian vähän, joten siksi mä päätinkin tällä parituksella tuottaa jotain ! Ja koska olin silloin joskus aikoja sitten valinnut tän parituksen Crossover-haasteeseen niin mikäs sen parempaa kuin tunkea kyseinen ja vallan ihastuttava paritus tähän ! Ekaks tästä tosin piti tulla paritukseton ficci, mutta nyt kävi näin ^^ Mun mielestä tää on kuitenkin ihan hyvä näin, ettei tässä vedottu mihinkään seksuaalisiin juttuihin tai ollut mitenkään liikaa romantiikkaa ( johon useinkin sorrun ).

Mä en tykännyt ennen ollenkaan puhekielestä, koska se kuulosti mun korvissani ihan sika oudolta johonkin ficciin tungettuna. Mut nyt oon kumminkin oppinut tykkäämään siitä ( varmaan enemmän kuin kirjakielestä ), koska se vaan tuo enempi tunnelmaa ficceihin ja sitä myötä paljastuu myös, että oikeastihan ihmiset puhuvat usein puhekielellä. Näen sen realistisena asiana, joten siksi kirjoitinkin tämän puhekielellä. Hienoa että tykkäsit tän kielestä ^^

Mutta siitä en ole ihan varma, aukesiko tämän ficin todellinen luonne ja idea mulle ihan kokonaan.


Luulen ettei tän ficin luonne paljastu kaikille, ei mulle itsellenikään. Sitä vaan huomasi kirjoittavansa jotain aaveista, eikä mun mielestä siihen todelliseen luonteeseen tarvitsekaan paljon perehtyä. Jos nyt oma kehu ei ala haisee ihan kilsojen päähän niin mä tykkään tästä jotenkin, koska tää on erilaisempaa tekstiä kuin mitä oon tottunut kirjoittamaan.

Ja se toisto "Tuuli kuljetti" oli ihan tarkoituksella laitettu ! Vaikkei se toisto välttämättä tähän sopinutkaan niin silti laitoin sen ihan tarkoituksella. En oo koskaan kokeillut kappaleiden aikana toistaa jotain kohtaa. Ainoastaan oon tehnyt silleen "ei ei ei ei" tai "soita, soita, soita, soita jo!"

Mut kiitti tosi paljon, Hakuei/Rukia on kyllä tulossa joskus lisää ! ♥

allisapp, kiitos sullekin tosi kivasta kommentista !

Mä oon tunnetusti kauhea perfektionisti lähes kaiken ( etenkin ficcien ) suhteen ja omatunto alkaa kolkuttaa, ellen tee haasteita valmiiksi. Tuskin oon ainut, joka tän muisti, mulla vain sattui olemaan tylsää niin päätin lähtee toteuttaa tätä ! Tällä parituksella kirjoitetaan aivan liian vähän ficcejä ja mä päätin muuttaa hieman tätä tilannetta. Hakuei/Ruki kunniaan ! Mut hienoa, että tää kosketti sua jotenkin, kun mä nyt satuin muistamaan tän haasteen ^^

Ei muakaan nykyään enää pahemmin nämä ficit kiinnosta, mutta aion totta kai toteuttaa ficit loppuun asti, kun oon kerran alottanutkin. Ellen sitten satu poistamaan jotain ficciä kokonaan, koska en joko jaksa kirjoittaa sitä tai sitten ei vain enää kiinnosta taikka en muista, mitä olin suunnitellut. Secret life in Prisonin kanssa kävi juuri tällä tavalla. Mut kyllähän näitä ficcejä on joskus ihan hyvä lukea ja kirjoittaakin !

Ja nyt voisinkin vastata erääseen kysymykseen, jonka esitit ~

Saisinko samantien udella, että mikä sai sut kirjoittamaan näistä miehistä loppujen lopuksi?


Mä en oikeestaan tiedä :D Tais ihan randomisti lähteä sillä, kun ropetettiin kaverin kanssa Pirates of the Caribbeania ja siinä on yhtenä pääparituksena Hakuei/Ruki niin kai mä ropettamisen myötä sitten ymmärsin, että tää kyseinen paritus on tosi jees ja tästä kuuluisi kirjoittaa enempikin ficcejä. Ja tykkään, ihan rehellisyyden nimissä, kokeilla kaikenlaisia parituksia, joissa toisena osapuolena on Ruki ^^ Eli siitä se varmaankin sitten lähti.

Ja mitä nyt niitä sun harvoja kirjoituksias oon lukenu, niin ei helvetti, tää todellakin on sun parhainta tekstiä - ainakin näin mun osalta.


Mä punastun täällä ;_; Kiitti kehuistas tosi paljon ! En kaikkiin kohteliaisuuksiin ja kehuihin jaksa vastata kiittelemällä, joten tää NÄÄÄÄÄIN SUUUUUURI KIITOS ja virtuaalinen hali saa luvan kelvata. Mun tekstejä kehutaan usein ja sen takia yritän myös onkia kaikenlaista rakentavaa palautetta, koska haluun parantua kirjoittajana ja kehittyä enemmän ja enemmän. Mut kehut piristää, niin kuin sun sanomat kehut atm sai mun olon paremmaksi !

Vaikka joku ei pitäisikään se-sanan toistosta, niin mä oon täysin erimieltä. Toisto ja tää sana on yksi syistä miksi ficci on niin tunnelmallinen.


Aa hyvä, että edes jonkun mielestä se-sanan toisto sopi tähän !

Oikeesti, kiitos ihan älyttömän paljon sulle tosta kommentista ! Ihanaa, että päätit kommentoida, vaikket mun tekstejä olekaan paljon lukenut. Kommenttis piristi paljon enemmän mun päivää ja sain ehkäpä inspistä alkaa kirjoittamaan täällä enempi tätä Crossover-haastetta ^^ Kiitos paljon ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, angst )

ViestiKirjoittaja Michu » Ke Kesä 09, 2010 10:48 am

Ehkä mäkin voisin jopa kommentoida nyt, kun vihdoin löytyy aikaa :D Tosiasiassa luin tän heti, ku tä ilmesty, ja siitä asti oon halunnu kirjottaa kommenttia tähän. Ja nyt päätin tulla raapustelemaan jotain ja lopettaa tän raavamisen tässä ficissä :'D Älä nyt käsitä väärin, en mä turhaan tässä ficissä ramppaa !

Alunperin avasin tän, koska kirjoittajana olit sä, pidin otsikosta ja mukana oli Ruki. Tosta toisesta tyypistä en tiedä mitään, mutta onneksi kuvahaku on kaveri ja näin. Parituksesta en osaa siis oikeastaan sanoa mitään, mutta ei mulla nyt yleensäkään oo mitään yhtäkään paritusta vastaan :D Ja mikäs tässä, on kiva lukea parituksilla, millä ei oo ennen lukenu !
Musta on aika hauskaa, että aina, kun luen jotain sun kirjoittamaas, niin mun päähän muodostaa sellanen... valokuvallinen maisema siitä tapahtumapaikasta :D Sit ku pääsen loppuun ni mun päässä on pinkka valokuvia. Yleensä mun päässä pyörii vähän ku filmi ku luen jotain, mutta sun tekstissä mulle tulee noi valokuvat :D

Sun kirjoitustyyli, sun teksti, on kyl niin mukavaa luettavaa ja sellai sulavaa. Jotenkin jää sellane rauhallinen tunnelma, jää hyvä mieli luettuaan :D Ja mä pidin tosi paljon siitä, että tä oli puhekielellä kirjotettu ! Sopi tähän paremmin kuin kirjakieli, mun mielestä. Sun kuvailutkin on ihania, ja niin, tästä päästään taas siihen et tykkään lukea sun tekstejäs :D Niissä on niin paljon hyviä seikkoja. On se kiva, kun jotkut osaa kirjottaa :'D !
Mä pidin tästä aavehommasta. Tai siis, tä oli tosi jännä idea, en oo ikinä lukenu mitään vastaavaa. Sit ku tä kertoo sisällöllään niin paljon, mut sit kuitenkaan ei kerro kaikkea ( mulle jäi ainakin tällane olo ) ni -- tykkään. Ehkä mä oon kans lykänny tätä kommentoimista, koska mä en oikeesti tiiä mitä sanoisin :D En voi muuta ku ihastella sun kirjotustapaa, ja tätä tunnelmaa joka huokuu sun tekstistäs ! Musta vaan tuntuu, etten saa sanottuu mitään järkevää.
Tykkäsin siitä, et nä henkilöt oli nuoria. Sit pidin siitä, et Hakuei jotenkin tuskaili oman päänsä sisällä, ku Ruki jäi jotenkin kaukaseks henkilöks, muttei kuitenkaan jääny vaan palas vahvasti mukaan ihan muutamalla sanalla sellai. En osaa selittää tarkemmin, mut kuitenkin :D
Voisin quotata muutaman lempikohdan~

akumu kirjoitti:Aina välillä mun sydän löi tuhatta ja sataa, aina välillä ei ollenkaan. Ehkä se piti mun sydäntä halauksessa, kun se oli lukkojen takana?

En tiiä, mut oon lukenu ton saman kohdan nytkin jo varmaan sata kertaa. Se on. Kaunis. :D

akumu kirjoitti:Tuuli kuljetti lehtiä vaalealla hiekalla. Vaaleanvihreät lehdet näyttivät onnellisilta tanssiessaan innokkaasti rannalla kyyhöttävien simpukankuorien ja kivien keskellä. Lehdet kiisivät eteenpäin. Musta ne näytti hymyilevän, ne näytti vapailta.

Toinen kohta, mitä jäin lukemaan useammaks minuutiks. Tykkään noist pienest yksityiskohdista - vaalea hiekka ja vaaleanvihreät lehdet. Toi vaalea hiekka esiintyi tuolla toisenkin kerran, ellen väärin muista :D Se on kiva, ku se on vaalea hiekka, eikä pelkästään hiekka !
Viimeiseks lemppariksi sanoisin ton lopetuslauseen. Ihan täydellinen. Loppu oli muuten ihan täydellinen. Tekstien lopettaminen on musta ihan kamalaa, mutta kun siinä onnistuu niin siinä onnistuu ja sä onnistuit :D

No, mä sain sanottua sanottavani, kiitos tästä lukukokemuksesta (: !
Satisfying Madness
blog | last.fm | tumblr | twitter

Avatar
Michu
Teknikko
 
Viestit: 217
Liittynyt: Ma Huhti 27, 2009 6:21 pm
Paikkakunta: Salo

Re: Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, angst )

ViestiKirjoittaja serellenders » Pe Kesä 11, 2010 5:04 pm

Jos totta puhutaan niin mä lähin lukemaan tätä ihan vain ja ainoastaan sen takia, että sä olit kirjoittajana. Mulle tuli ihan yhtäkkiä sellainen fiilis, että haluun päästä lukee sulta jotakin uutta tekstiä kun viime kerrasta on jo niin pitkä aika. Mä olisin voinut päätyä lukemaan tämän ilman totakin fiilistä sillä tää nimi oli jotenkin niin epätodellinen ja kiinostava.

Mä en tiedä kuvittelonko ja muistanko oikein, mutta uskon kuvailusi paranneen huomattavasti sitten siitä viimetekstistä mitä sinulta luin. Jotenkin musta tuntuu, että kyllä tässä on pakko ollut tapahtunut jotakin kehitystä. Kuitenkin uskon muistini olevani sen verran hyvän ja sitä kautta taas uskon muistavani heidät joilla on oikeasti hyvää tai parempaa kuvailua lafin tasoon nähden tällä saralla. Ja pakko nyt samantien sanoa, että tämä on varmasti parhaimpia tekstejäsi mitä nyt olen lukenut sinulta.

Teksti oli virheetöntä ja siltä kannalta helppo lukea. Myös teksti eteni hyvässä temmossa ja lukijan oli helppo pysyä tekstin mukana. Kuitenkin minua jäi häiritsemää toi pienoiset puhekielenpiirteet vuoropuheluitten ulkopuolella. Se, että olit saanut ladattua hienon ja hyvän, hiukan jännittyneen tunnelman tuon kuvailusi avulla niin jotenkin tuo pienoinen puhekielisyyden piirre rikkoi sitä. Se tunnella minkä olit saanut ladattua tähän olisi varmasti ollut vain entistä huomattavampi ja suurempi osa tekstinä jos teksti olisi ollut koko ajan ihan kirjakielellä kirjoitettua vuoropuheluita lukuunottamatta - siitä huolimatta vaikka tässä oli paljon hahmon omaakin ajattelua ja kanssakäymisiä tämän pääkopan sisällä.

Kuitenkin vaikka mä ehdinkin jo kitisemään noista puhekielisyyden piirteistä ja jos mietitään kielioppia niin ihmisestähän pitäisi käyttää sanaa "hän" eikä "se" johon olit tässä tekstissä päätynyt. Parempi niin. Unohda tossa mun vikinässä tää kohta, koska tää on toinen juttu sen kuvailun lisäksi mikä latasi tähän tän tunnelman ja oman energiansa (?) tai jotakin. Se, että olit päätynyt tähän ratkaisuun oli oiva valinta ja tämä poikkeaa ja erottuu tältäkin osin muista teksteistä. Kuitenkin tässä valinnassa on ollut ne omat riskinsä, mutta tässä tää toimi ja parempi näin. Kun silmäilin tuota tekstiä lukemisen jälkeen niin huomasin, että tuota "se"-sanaa olit viljellyt tuonne aika huolellisesti, mutta lukiessa sitä ei niinkään huomannut - tai se ei ainakaan häirinnyt. Omasta mielestäni jo tämäkin viittaa jonkinlaiseen onnistumiseen.

Kiitän ja kumarran - tätä oli enemmän kuin mukava lukea.
Kun ruumiini ajattelee... On ihollanikin sielu
Colette, la retraite sentimentale


ex-altesse

Avatar
serellenders
Teknikko
 
Viestit: 147
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 1:39 pm
Paikkakunta: warkaus

Re: Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, angst )

ViestiKirjoittaja Orkrist » Pe Kesä 11, 2010 6:08 pm

Tulin huomauttamaan lähinnä siitä, että ficcisi alkumerkinnöistä puuttuu AU, vaikka teksti sitä selvästi onkin - ole siis kiltti ja lisää se sinne, koska kolmen vuoden ikäero Hakueilla ja Rukilla (tai 13-vuotiaan vaaleanruskeat hiukset) ei voi olla mahdollista olematta au. :---D
here's the truth - baby, here's the truth.

Avatar
Orkrist
Pääesiintyjä
 
Viestit: 606
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 9:30 am

Re: Lukitsit aaveen sydämees ( Hakuei/Ruki, pg, au, angst )

ViestiKirjoittaja akumu » Su Elo 01, 2010 12:15 pm

Michu,

tämä kommenttiin vastaaminen pikkasen venyi, pakoilin koko ajan kommenttien vastaamista ja samalla kommentoimista D: Ehkä nyt saisin jotain vastattuakin, mutta kuitenkin, näin ensialkuun haluan kiittää sua kommentistasi ! Oon lukenut sen monta kertaa tässä pienen ajan sisällä ja oon saanut inspistä kirjoittamiseen. Kiitos siis tuplasti ! Tommoset kommentit piristää mun mieltäni todella paljon :)

Parituksesta en osaa siis oikeastaan sanoa mitään, mutta ei mulla nyt yleensäkään oo mitään yhtäkään paritusta vastaan :D


Paritus on aivan ihana, eikä tämä ficci tee oikeutta tälle paritukselle sanan varsinaisessa merkityksessä DDDX Mua ärsyttää, kun tästä parituksesta kirjoitetaan hyvin vähän, mutta päätin itse sitten muuttaa tämän vääryyden ja tehdä tällä parituksella tämän Crossover-haasteen, kun ensimmäisen Masanobu Ando/Rukilla sain tehtyä :D Mutta toi on ihan hieno tapa, ettei ole yhtäkään paritusta vastaan mitään ( paitsi jos lukemisen aikana ei tykkääkään jostain parituksesta eiku--- ) ! Mä kyllä olen toista maata, mutta mähän olenkin vain mä.

Kiitos paljon kehuistasi ! On hienoa, että myös sinulle muodostuu sellainen valokuvamainen tunnelma, etten vain ole ainut. Yleensä, kun kirjoitan jotain oneshotia, mietin kaiken tavalla, josta tulee mieleen joku maalaus, valokuvat tai joku netistä löytynyt kuva. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta itse pidän ideasta yrittää muodostaa tekstistä valokuvamainen, nätti tunnelma. Tätä ficciä innoitti vahvasti tuo Placebon biisi ja sitten kaikenlaiset nätit kuvat, joita netistä löytyy. Niitä katsellessa tulee ideoita ja sitten kun kirjoittaa, muodostuu joitain valokuvia mun päässäni.

Ja mä pidin tosi paljon siitä, että tä oli puhekielellä kirjotettu ! Sopi tähän paremmin kuin kirjakieli, mun mielestä.


Ihanaa, että tää puhekieli otetaan näinkin hyvin vastaan ! Oon kyllästynyt aina kirjoittamaan kirjakielellä niin puhekieli oli mun mielestä oiva valinta tälle, kun päähenkilötkin ovat noin nuoria. Emmehän mekään puhu kirjakieltä, joten mikäs sen realistisempaa kuin pistää Hakuei ja Ruki puhumaan omalla tavallaan ( paitsi tuosta mun laittamasta puhekielestäni korostuu hyvin turun murre, I think ? ).

Kiitos paljon kehuista ja itse kommentistasi !


altesse,

tack så mycket sullekin ! Oon todella hämmentynyt, että tää on kerännyt jo näin monta kommenttia, mutta mikäs sen mukavampaa kuin saada omasta mielestään ihan mukiinmenevään tekstiin tuollaisia piristäviä kommentteja teiltä ihanilta lukijoilta :) Mutta kumminkin, hienoa, että säkin päätit kommentoida tätä ! Oon todella otettu, että päätit lukea tämän vain siksi, että mä olin kirjoittajana.

Mulle tuli ihan yhtäkkiä sellainen fiilis, että haluun päästä lukee sulta jotakin uutta tekstiä kun viime kerrasta on jo niin pitkä aika.


Myönnän, että julkaisemisesta on ollut kauan, tämän ficin kirjoittamisen jälkeenkin, mutta yritän kovasti parantaa tapojani. Kirjoitan toki vieläkin, mutta en saa mitään aikaan tämän blockin takia. Laiskuuden voi myös lisätä tuon blockin seuraan niin tulee vallanmainio yhdistelmä: aikaansaamattomuus, mun kohdallani :D

Musta tuntuu sitten taas, että mun kuvailuni ovat menneet vain huonompaan suuntaan. En tiedä, luulenko itse väärin vai onko asia totta. Mutta voihan asiassa olla sekin puoli, että mä olen kasvanut ( sekä ihmisenä että kirjoittajana, ainakin toivon, että jälkimmäisenäkin olisin kasvanut edes jonkun verran ) ja pyrin luomaan tunnelmaa paremmaksi. En minä tiedä ! Saattaa olla, että kuvailuni ovat parantuneet tai huonontuneet. Pitkäosaisissa ficeissä mulla käy sillä tavalla, että kuvailu jää sivuun tai sitten sitä tulee liikaa.
Oneshoteissa pyrin luomaan tunnelman ja kuvailemaan joitain pienen pieniä yksityiskohtia. Tämä ei tarkoita, ettenkö panostaisi oneshoteihin sekä pitkiin ficceihin. Panostan joka ikiseen tekstiin, jonka kirjoitan. Kuvailu tosin on mulle aina ollut se niin sanottu "terävä piikki ruusun varressa", eli tekee joskus kipeää yrittää kirjoittaa kuvailua ja sitten yhtäkkiä turhautuu ja antaa olla.

Ja pakko nyt samantien sanoa, että tämä on varmasti parhaimpia tekstejäsi mitä nyt olen lukenut sinulta.


Oi oi, kiitoksia... paljon, hyvin paljon !

Kuitenkin vaikka mä ehdinkin jo kitisemään noista puhekielisyyden piirteistä ja jos mietitään kielioppia niin ihmisestähän pitäisi käyttää sanaa "hän" eikä "se" johon olit tässä tekstissä päätynyt. Parempi niin.


Mietin kauan, että käyttäisin se-sanan sijaan hän-sanaa, mutta se ei vain sopinut siihen mun kuvitelmaani tekstiä ajatellen. Mun mielestä tuo "se" saattaa toistua tuolla aivan liikaa, mutta se on tämän ficin tarkoitus ! Puhekielessähän harvemmin nuoret käyttävät hän-sanaa. Esimerkiksi hyvinkin yksinkertainen lause saattaa nuoremman suussa muodostua tällä tavalla:

"Hän antoi minulle tänään rahaa bussimaksua varten" ----> "Se anto mulle tänään rahaa bussimaksuu varten".

Mutta kiitos kumminkin todella piristävästä kommentistasi !


Orkrist,

kiitos huomauttamisesta, muokkasin AU:n alkutietoihin heti, kun luin kommenttisi :D Olin aivan totaalisesti unohtanut kyseisen genren laittaa tuonne, vaikka olin selvästi ajatellut tätä kirjoittaessani tämän olevan ihan täydellisen AU, monia asioita ajatellen.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron