Hiljainen lento ( Reita/Ruki, 1/1, death )

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Hiljainen lento ( Reita/Ruki, 1/1, death )

ViestiKirjoittaja akumu » La Marras 14, 2009 10:33 pm

Title: Hiljainen lento
Author: akumu
Beta: isosisko
Rating: pg
Pairing: se perus, Reituki
Fandom: the GazettE
Genre: romance, death, au, pov
Disclaimer: Omistan vain tekstin enkä halua loukata tällä ketään. Henkilöt kuuluvat toisilleen itselleen.
Summary: Mutta sinähän hengitit...

A/N: Joo tuota... Tätä taukoa kirjoittamisesta on ollut suhteellisen kauan, joten päätin viimeinkin sitten kirjoittaa jotain, kahden kuukauden tauon jälkeen ( ellei jopa kolmen ). En enää ikinä kirjoita deathficciä, joten tämä jää viimeiseksi sellaseksi. Laatu on, mitä on, mut yrittäkää ymmärtää mua. Tää on lyhyt, I know, mut parempi sekin kuin ei mitään, vai mitä? Ja noi biisin sanat tuolla välissä ja alussa sekä lopussa kuuluvat Nickelbackille :)


Reitan pov

'This time, this place, misused, mistakes.
Too long, too late, who was I to make you wait?
Just one chance, just one breath, just in case,
there's just one left.

'Cause you know, you know, you know,

that I love you, I have loved you all along, and I miss you.'



En voi edes miettiä, mikä ajoi meidät tähän pisteeseen. Tiesin, että olit koko ajan hiljainen, mutta aina vain muutuit hiljaisemmaksi, pelokkaammaksi, epäileväksi, sanattomaksi. Et puhunut minulle mitään, ja jouduin monta kertaa kysymään sinulta, mikä on. Et vastannut kysymyksiini, elehdit käsilläsi ja ilmeilläsi, annoit minulle luvan yrittää lukea sinua. Tiesin olevani hyvä tulkitsemaan ihmisiä, mutta sinussa oli jotain, mitä en osannut tulkita. En osannut tulkita sinua lainkaan.

Mutta haluamattanikin mietin, mitä sinulle tapahtui sitä ennen, ennen kuin lopetit puhumisen.

***

Pääsi lepäsi sylissäni ja koitin aina hitaasti siirtää vaaleita hiussuortuvia silmiesi edestä pois, jotta ne eivät kutittaisi sinua. Aina, kun olin kevyellä ranneliikkeellä siirtänyt hiuksiasi sivuun, ne hivuttautuivat uudelleen kasvojesi eteen, mikä sai sinut hätkähtämään unestasi. Pienen hetken jälkeen kuitenkin aina suljit silmäsi ja kuulin hiljaista tuhinaa. Olit todella suloinen - meikittömänä, unisena sekä hentona.

Silittelin hiuksiasi hetken, kunnes tunsin sinun liikkuvan minua lähemmäs ja nostavan pääsi minun kasvojeni tasolle. Hiukset peittivät silmiäsi edelleen, ja huulesi kaartuivat anovaan ilmeeseen. Suoristin selkäni ja nostin käteni silittämään aivan kalpeaa poskeasi, sillä hetkellä näytit aaveelta. En ollut pitkään aikaan nähnyt kasvoillasi väriä, olit aina niin kalpea.

”En jaksa tätä enää...”

Kohotin toista kulmaani ja vedin sinut vielä lähemmäs itseäni. Sinä puhuit minulle, vaikka sanoitkin sanasi hiljaa. Silti – sinä puhuit. Viimeinkin. Kolmen kuukauden jälkeen.

”Mitä et jaksa? Ruki, kerro minulle”, kuiskasin hiljaa ja yritin luoda katsekontaktin, mutta koko ajan katseesi hakeutui pois minun silmistäni. Minä janosin vastauksia, halusin tietää.

Halusin saada sinut puhumaan.

Siirsit itse varovasti hiuksiasi silmiesi edestä, ja silloin minä huomasin punehtuneet silmäsi. Olit koko ajan pidätellyt itkua, mutta nyt olit melkein murtumispisteessä. Et esittänyt vahvaa, ei sinusta olisi ollut siihen. Olit kokenut liian paljon liian lyhyessä ajassa. Kyllä minä tiedän, miltä tuntuu olla muutoksen valtameressä.

”En osaa tehdä sinua enää onnelliseksi...”
”Mitä sinä puhut, totta kai osaat. Olen onnellinen jo pelkästään siitä, että sinä olet siinä minun luonani...” sanoin ja viimeisen sanan kohdalla ääneni värähti. Kuitenkin, se kaikki, mitä sanoin, oli täysin totta. Osasit tehdä minut onnelliseksi ilman, että yrittäisit. Siksi rakastinkin sinua, kun olit oma itsesi etkä yrittänyt liikaa.

”Ei, Reita, en osaa. En sen jälkeen, kun muutun... Hiukseni tippuvat isoina tuppoina lattialle, en pysty kävelemään, ruokahaluni muuttuu enkä jaksa tehdä mitään.”

Tunsin sisälläni oudon hyökyaallon kieppuvan hyvän olon tunteen ylitse. Se jätti jälkeensä pelkän tyhjän ja onton olon sen jälkeen, kun huulesi muodostivat ne lauseet. En halunnut tietää enempää, vaikka minä kuinka janosinkin vastauksia.

'I keep dreaming you'll be with me and you'll never go. Stop breathing if I don't see you anymore.'

”Minulla on aivokasvain.”

***

Makasit liikkumattomana valkoisten lakanoiden alla, selälläsi. Yritin puhua, mutta en pystynyt, ääntä ei lähtenyt kurkustani. Saatoin vain katsoa sinua, olit minun sankarini. Jaksoit viimeiseen asti, hengitit vieläkin.

Makasit edelleenkin selälläsi, niin kuin pari minuuttia sitten ajatusteni kieppuessa pitkin vuoristorataa. Kätesi olivat vatsasi päällä, päällekkäin.
Polvistuin eteesi ja oikaisin valkoisella lakanalla olevan rypyn pois. Naurahdin pienesti ja käänsin katseeni takaisin sinuun. Olit minun enkelini, joka ei koskaan luovuttaisi. Sinä pystyisit siihen. Jaksaisit jakaa elämän kanssani, ikuisesti.

Normaalisti kalpeat kasvosi olivat entistä kalpeammat ja huulesi näyttivät sinertäviltä, ihan kuin olisit ollut jossain kylmässä, lumen peitossa, ilman lämpimiä vaatteita.

Näitkö unta? Tiesitkö minun olevan siinä? Kyllä – tiesin, että tiesit.

”Kuulitko hyvistä uutisista, Ruki? Löysin äitisi kanssa sinulle hienon paikan, jossa voit nukkua niin paljon kuin haluat. Eikö olekin hienoa?”

Et vastannut, koska sinä nukuit. Hiuksesi olivat entistä vaaleammat, ohuemmat. Kyllä sinä selviäisit, minun enkelini, minun sankarini, minun elämäni.
Tartuin käteesi ja painoin huuleni sitä vasten. Hento kätesi oli jääkylmä, toivottavasti sinulla oli hyvä olla.

”Reita, mennään...” Kuulin äänen takanani ja käden olkapäälläni. Niin, meidän piti mennä valmistelemaan sinun nukkumapaikkaasi, enkelini.

”Katso, Erika, hän hengittää vielä.”
”... mennään.”

Nousin seisomaan jaloilleni ja käänsin selkäni sinulle, mutta käännyin katsomaan sinua vielä.

Mutta sinähän hengitit...

'Because I'm not leaving you anymore. Believe it, hold on to me and never let me go.'
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ma Kesä 03, 2013 9:25 pm, muokattu yhteensä 4 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    1 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Hiljainen lento ( Reita/Ruki, 1/1, death )

ViestiKirjoittaja Estarriol » Su Marras 15, 2009 9:44 pm

Pelkästään tuo ficin nimi sai mut aukasemaan tämän. Ja myönnän, että lueskelin alkutietoja vähän aikaa ja päätin, etten sittenkään lue tätä. Ei deathficcejä nyt, kun mulla on yleisesti niin hyvä fiilis - mutta miten kävikään, luin sen sittenkin.

Ja arvaa mitä?

Kävi just päinvastoin, mun olo vaan parani. Tämä oli yksi kauneimmista deathficeistä mitä oon lukenu. Oikeasti.
Suurin osa mun lukemista deatficeistä on kirjotettu jotenki.. samalla tyylillä, silleen, että kun niitä tarpeeksi lukee ei kohta enää erota niitä toisistaan. Asiat pahenee ja pahenee, vähän jotain haikeaa väliin ja toinen kuolee. Mutta sä sait tähän jotenki niin erilaisen tunnelman - tässä oli selvästi jotain, mikä erottaa sen muista.

akumu kirjoitti:Aina, kun olin kevyellä ranneliikkeellä siirtänyt hiuksiasi sivuun, ne hivuttautuivat uudelleen kasvojesi eteen, mikä sai sinut hätkähtämään unestasi. Pienen hetken jälkeen kuitenkin aina suljit silmäsi ja kuulin hiljaista tuhinaa. Olit ihan älyttömän suloinen - meikittömänä, unisena sekä hentona.

Tämä oli aivan hillittömän suloinen kohta, etenkin tuo viimeinen lause. On helppo kuvitella, miten Reita näkee Rukin tuossa tilanteessa - juuri meikittömänä, unisena ja hentona, tuhisemassa unisesti hiukset silmillä.

Kuitenkin, kaikista hienointa tässä koko ficissä oli se, ettei Ruki varsinaisesti kuollut, ei ainakaan Reitalle. Ja se, ettet lähtenyt selittämään sitä kuolemaa mitenkään. Ehkä juuri se on se erottava tekijä?

Mutta tiivistettynä; pidin tästä, pidin kovasti. Eikä pituudestakaan ole mitään negatiivista sanottavaa, tämä oli täydellinen juuri näin. Kiitos tästä ~


// editto.
Niin siis se olo parani just sen takia, että sitä kuolemaa ei oltu mitenkään angstisesti kuvailtu => ei itellekkään tullu mitenkään paha fiilis, vaan pikemminkin hyvä, koska tämä oli niin kauniisti kirjotettu :'D Ja kiva kuulla että kun (kerrankin) kommentoin jotain, siitä on sitten hyötyäkin~ Jos julkaset sen novellin täällä, tuun varmasti lukemaan sen >D
Viimeksi muokannut Estarriol päivämäärä Ti Marras 17, 2009 8:04 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
My Color

Avatar
Estarriol
Bändäri
 
Viestit: 33
Liittynyt: To Elo 14, 2008 7:09 pm

Re: Hiljainen lento ( Reita/Ruki, 1/1, death )

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Marras 16, 2009 6:26 pm

Amor,

älä kulta itke. Ei mun ollu tarkoitus saada sua itkemään tällä ficillä, ei todellakaan.

Musta on aika kummallista saada kuulla ihmisiltä kommenttia mun ficceihini, jossa he kertovat, että on itkenyt ficin takia. Mutta jos myönnetään, kyllä mäkin itkin tätä kirjoittaessani, koska mä en voi oikeesti kirjoittaa deathficcejä, mä en vaan osaa. En ainakaan tämmösiä tosi--- surullisia. Voin rehellisesti sanoa, että tää oli surullinen, vaikken tässä paljon mitään kuvaillutkaan. Mut mun mielestäni se Rukin "minulla on aivokasvain" tekee tästä itsessään jo älyttömän surullisen. Mä en oo kyllä ite koskaan kuullu tollasta keneltäkään, mut pistää itkettämään, jos jollekulle toiselle ollaan sanottu niin.

Niin kuin sanoit mesessä eilen tjn, Reituki on anaalista. Mua itteeni iskee paljon paremmin tällä hetkellä jotkut ite keksityt hahmot ja semmoset, mut mun oli pakko laittaa tähän Reituki. Koska se on paritus, josta osaan ihan oikeesti kirjoittaa. Mutta nyt lupaan ja vannon, etten ikinä enää kirjoita deathficcejä - ainakaan Reitukilla. Se tyylilaji ei oo mua varten.

Eikä tääkään fic mua pettänyt, ei.


Kiitos, noi sanat merkitsi mulle paljon.

Ja vitsit oikeesti, tässä ficissä näkyy niin paljon sua. Sä puhut ihan samalla tyylillä ( ainakin mesessä ) kuin miten tää on kirjotettu.


... ihan oikeestikko ? Oon aika lailla hämmentynyt, mut ihanaa, jos tän oikeesti tunnistaa tän kielen ja ulkoasun takia mun ficiksi. Mä oon tietämättäni alkanu nyt tässä silleen kesän ja syksyn aikana luomaan itelleni semmosta mun omaa tyyliäni, siis silleen ihan kunnolla. Oon alkanu paneutuu kirjoittamiseen enemmän :D

Mut vfghklfdjv kiitos itelles, kulta ; __ ; ♥

Estarriol,

sun olos parani ? No mutta se on sitten hyvä kuulla, jos sun olos parani tän luettuas. Mulla menee yleensä ihan toisinpäin, et tulee ihan älyttömän paska fiilis deathficeistä, mutta... me ihmiset olemme erilaisia :D Mutta tosi kivaa kuulla, jos tykkäsit tästä noinkin paljon, ja oikeesti aa. Tää oli yks kauneimmista deathficeistä ? Voi damn, mulla nousee kohta pissa päähän, mut tiiätkö sä sitten mitä ?

Sun kommenttis ansiosta sain idean lähtee kirjoittamaan novellia, joissa ois mun omat hahmot ( ja tietty ylläkommentoineelle Amorille rispektiä myös ♥ ). Että, kiitos siitäkin.

Mä oon tosi huono kirjoittamaan jonkun kuolemasta yhtään mitään, en oo koskaan tottunut semmoseen. Mua ei vaan olla luotu kirjoittamaan mitään deathficcejä sen tarkemmin. Oon saattanut ehkä jossakin ficissäni mainita jonkun kuolemasta tai jotain, mutten sen kummemmin osaa kirjoittaa siitä. Paitsi että siinä Man that you fear -ficissäni kirjotin Reitan uneen, kun hän tappoi Rukin jollain lasinsirpaleella. Senkin jutun oon kirjoittanut suht kauan aikaa sitten, että mahtaa olla laadultaan erittäin... mielenkiintoinen.

Ja se, ettet lähtenyt selittämään sitä kuolemaa mitenkään. Ehkä juuri se on se erottava tekijä?


Saattaa olla, ja mun mielestä tähän oneshotiin ei ois välttämättä ees sopinut minkään kuoleman sepostaminen =( Ima right, nee ~ ? Pakko muuten mainita, että mulle tuli tosta mun kuvailemasta kohdasta, jossa Ruki makaa valkoisten lakanoiden alla selällään kädet päällekkäin vatsallaan, ihan mieleen Salkkareiden Mian kuolema. Sillähän oli aivokasvain ja se kuoli melkein tolla tavalla. Mut sekin tuli mun mieleeni vasta, kun olin kirjottanut tän. Sama homma Salkkareiden Annikalla, se oli kuolemansa jälkeen melkein samalla lailla, kuin Ruki tässä.

Kiitos kommentistasi ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Hiljainen lento ( Reita/Ruki, 1/1, death )

ViestiKirjoittaja sunny » La Kesä 01, 2013 12:31 am

akumu, pitkästä aikaa! :’) Minun on jo pitkän aikaa pitänyt lukea osat, jotka julkaisit ihanaiseen teokseesi Vain yksi vaihtoehto pienimuotoisen lafitaukoni aikana, mutta olen todella onneton jatkoficcien kanssa… Joka tapauksessa, sinä ja odotteleva ficcisi ovat kummitelleet mielessäni aina silloin tällöin, joten päätin vähän tasoittaa tilannetta lukemalla sinulta jotakin vanhempaa ja lyhyempää. Menin ficcilistaukseesi (jota en ikinä tee) ja valitsin tämän sieltä lähinnä nimen perusteella. Mielestäni se oli nätti ja jollakin tapaa talvinen, otollinen tähän kesäkuun alkuun siis! :’)

Nimi vihjaili deathficistä, joista en yleensä välitä, etenkään oneshotin muodossa. Minun mielestäni kuolema vaatii aikaa ja tekstiä ympärilleen. Olen ehkä lukenut liian monta huonoa deathficciä, mutta asenteeni tätä genreä kohtaan on melko pessimistinen. Tiedän kuitenkin sinut kirjoittajana, ja tiesin, ettet voi feilata tätä aivan täydellisesti, joten siirsin ennakkoluuloni syrjään. Näin jälkeenpäin nimeä tarkastellessani, on se oikein sopiva. Ensin ajattelin, että olisit voinut laittaa tähän titleksi melkein minkä tahansa kuolemaan/menetykseen viittaavan otsikon tämän sijaan, mutta lähemmin asiaa tarkasteltuani, huomasin ”hiljaisen” viittaavan siihen, että Ruki ei jakanut tietoa kasvaimestaan Reitan kanssa, vaan antoi asian lipua eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa. Onnistunut otsikkovalinta, siis!

Nickelbackin biisin olen kuullut, mutta koska olen laiska, annoin taustalla pyörivän K.willin levyn soida tämänkin oneshotin lävitse. En ole laulunluritusten fani, jos ne seisovat keskellä tekstiä, enkä liiemmin välittänyt niistä tässäkään. Kappale oli toki nätti, mutta ficci olisi toiminut aivan mainiosti ilman noita lyriikoitakin. Nyt ne vain häiritsivät lukuelämystäni. Itse olisin ehkä linkittänyt kappaleen alkutietoihin inspiraationlähteenä ja jättänyt lyriikat kokonaan pois, mutta tämähän on mielipideasia.

Ennen kuin siirryn itse tekstiin, haluaisin vielä huomauttaa, että alusta puuttuu PoV (point of view) merkintä kokonaan. En tiedä, oliko tämä tarkoituksellista, mutta itseäni haittasi, etten tiennyt, kenen silmien lävitse tätä skenaariota oikein katselin. Sen vuoksi alkupuolisko meni vähän ohitse, kunnes sitten paljastit Reitan olevan tarinan kertojana. Suosittelisin siis laittamaan siitä ehkä maininnan alkutietoihin.

Kuten sanoin, aavistelin jo etukäteen, ettei tämä tule olemaan taas yksi epäonnistunut, kiirehditty, pintaraapaisuksi jäävä deathshotti, koska authorina toimit sinä ja tähän mennessä olen pitänyt kaikesta, mitä olen sinulta lukenut. Olin oikeassa! Reitan ja Rukin suhde oli tarpeeksi mystinen ollakseen mielenkiintoinen, ja kuvaamasi hetket heidän välillään tuntuivat luonnollisilta. Ficcisi säilytti saman, hennon ja talvisen (älä kysy, että mitä “talvinen” tarkkaan ottaen tarkoittaa – en itsekään tiedä) tunnelmansa alusta loppuun. Olen ylistänyt kirjoitustaitoasi jo muissa ficeissäsi niin paljon, että tuntuu turhalta mainita siitä enempää :’)

Kritiikit tämän teoksen kohdalla ovat hieman hajanaisia. Kuten mainitsin, laulun sanat tekstin keskellä olivat minun silmissäni turhia, sillä ne eivät vieneet tarinaa eteenpäin millään tapaa. Lopussa kirjoitustyylisi vaihtui vähän kliseisempään (kuten maininnat ”enkelistä” ym.), mikä toisaalta on odotettavissa deathficiltä. Loppu jätti minut lievästi hämmentyneeksi siitä, oliko Ruki jo kuollut vai ei, mutta kai se oli tarkoituskin. Anteeksi, minun on hankala löytää tästä paljoa parannettavaa – onhan minun otettava huomioon, että tämä teos on vuosia vanha, ja tiedämme molemmat, että olet kehittynyt näistä ajoista. :’)

Quote vielä loppuun!

Olit ihan älyttömän suloinen - meikittömänä, unisena sekä hentona.


”Ihan älyttömän” kuulostaa kovasti puhekieleltä. Mainitsin kai tästä samasta asiasta jossakin toisessakin kommentissani sinulle? ’Älyttömän’ on sana, joka – ainakin itseni kohdalla – tuo heti puhekielimäisen sävyn tekstiin. Tämä on makuasia, mutta jos itse tahdot älyttömän pitää, suosittelisin vaihtamaan ”ihan” sanaan ”aivan”, eli ”aivan älyttömän”.

Kaiken kaikkiaan tämä oli suunnilleen sitä, mitä oletinkin sen olevan. Olet hyvä kirjoittaja, nähtävästi aina ollutkin. Kiitos tästä ja lupaan palata jatkoficcisi pariin vielä! ;)
難道 是天意

    2 tykkää.
Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Hiljainen lento ( Reita/Ruki, 1/1, death )

ViestiKirjoittaja akumu » Su Kesä 02, 2013 8:28 pm

Heipä hei, sunny!

Tiedätkös, olin todella hämmentynyt, kun huomasin, että olet kommentoinut hyvin vanhaa ficciäni :D Luulin tämän jo unohtuneen monen, monen, monen sivun päähän tämän ficcipuolen ensimmäiseltä sivulta, joten oli hyvin iloinen yllätys nähdä kommenttisi! Vielä mukavampaa oli kuulla, että sä pidit tästä, vaikka tässä olikin joitain asioita, jotka häiritsivät lukukokemustasi. Mutta täytyy tosiaankin muistaa, että tämä on melkein neljä vuotta vanha tuotos, eli kirjoitustyylini onkin ollut sitten sen mukaista! Onneksi tämän ficin "vanhuus" ei sua häirinnyt, oli ihan mukavaa kuulla palautetta vähän vanhemmistakin ficeistä. Itse olen kirjoittajana tykännyt tästä aika paljon, vaikka teksti onkin vähän hapuilevaa. Ei muuten tainnut tuo lupaus "en kirjoita enää ikinä deathficciä" pitää paikkaansa :D Onhan niitä tullut kirjoitettua tämän jälkeen muutamakin kappale.

Ensin ajattelin, että olisit voinut laittaa tähän titleksi melkein minkä tahansa kuolemaan/menetykseen viittaavan otsikon tämän sijaan, mutta lähemmin asiaa tarkasteltuani, huomasin ”hiljaisen” viittaavan siihen, että Ruki ei jakanut tietoa kasvaimestaan Reitan kanssa, vaan antoi asian lipua eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa. Onnistunut otsikkovalinta, siis!

Itsekin olen sitä mieltä, että onnistuin valitsemaan aika hyvän otsikon tälle ficille! Yleensä mulla on kamalat ongelmat juuri otsikon kanssa, mutta jos nyt oikein muistan niin tämän nimen keksin melko nopeasti ja olin jo silloin tyytyväinen siihen. No, kai se on ihan hyvä, että on edes kerrankin onnistunut ficin nimen keksimisessä :D Kiva, että sinäkin tykkäsit!

Niistä lyriikoista sen verran, että halusin laittaa kyseisen kappaleen tähän mukaan, koska tuo Far Away -biisi on mulle itselleni henkilökohtaisesti tärkeä ja rakas. Mutta niin kuin totesit, onhan se mielipideasia, tykkääkö songficeistä vai ei :) Olisihan tämä voinut toimia ihan hyvin ilmankin, mutta silloin se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Ja heheh, kliseistähän minut tunnetaan! Mä itse rakastan kliseitä, joten ehkä se oli myös aikalailla ominaista mulle niin sanotusti muuntaa tekstin loppua kliseisemmäksi :D Mutta onneksi se ei sitten pilannut sun lukuelämystäsi, eihän? Ja kiitos tuosta kohdasta, josta huomautit! Voisinkin korjata sen heti sekä tuon pov-asian :)

Kiitos kuitenkin todella paljon kehuista ja itse kommentista! ^^ ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    2 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron