Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Kesä 29, 2009 10:07 pm

Title: Skeittipojan unelma
Author: akumu
Beta: isosisko korjasi virheitä
Rating: pg
Pairing: Reita/Ruki
Fandom: the GazettE
Genre: fluff, au, oneshot
Disclaimer: Omistan tekstin ja idean kokonaan, valitettavasti henkilöt kuuluvat jälleen kerran itselleen, yhyy.
Summary: Tiesin sen, Reita. Minä tiesin sen.

A/N: Lyhyt oneshot, hope u like it. Amorille omistettu kokonaan, koska ihailen häntä kirjoittajana paljon.
Kommentit = ♥ :)

Ps. Reitalla ei ole nenärättiä.


Ruki suuntasi katseensa erääseen tiettyyn pisteeseen koululaitoksen pihalla ja huokaisi, pientä ihailua äänessään. Hänen merensiniset silmänsä olivat nauliutuneet sutattua tiiliseinää vasten seisoskelevaan poikaan, joka näytti olevan aivan täysin muissa maailmoissa. Pojalla oli vaaleat hiukset ja tämä oli luultavasti lukion toisella luokalla, vuoden Rukia vanhempi. Vaaleahiuksinen poika näytti niin rennolta niiden hänelle sopivien vaatteidensa kanssa.

Huokaisten uudelleen Ruki sattui huomaamaan kahden kitaristiystävänsä kyllästyneet, ja ehkä myös jollakin tavalla säälivät, katseet. Se sai mustahiuksisen murahtamaan hiljaisesti.
”No mitä?”
”Ruki, unohda tuo skeittipoika. Siitä on pelkkää harmia, ainakin sinulle.”
”Voi kuule, Uruha, huolehdin itsestäni mielihyvin itse, kiitos.”
”Mutta tuosta jätkästä liikkuu oikeasti ihan outoja juttuja”, mustahiuksinen Aoi liittyi puheeseen ja puri alahuultaan, jota oli vielä eilen koristanut musta huulikoru. Koulun rehtori, neiti Ito, oli kuitenkin kieltänyt sen käytön, ihan niin kuin myös meikkien ja muiden lävistyksien. Ruki oli silti varma siitä, että monet heidän koululaisensa pitivät jonkinlaisia korvakoruja.
”Niin kuin millaisia juttuja, esimerkiksi?” joukon nuorin naurahti vähättelevästi ja siirsi katseensa heidän pääpuheenaiheeseensa – skeittipoikaan.

”Se on kuulemma vain seksin perään...”
”Ja muutenkin, se vilkuilee kaikkia todella läpitunkevasti. Se myös asuu ihan yksin Tokion laitamilla, eikä ole koskaan seurustellut kunnolla kenenkään kanssa”, Uruha sanoi, ehkä hivenen vihaa äänessään. Hunajahiuksinen ei halunnut, että hänen ystävänsä joutuisi pettymään tuon salaperäisen pojan suhteen, joka ei ollut koskaan tehnyt pienintäkään elettä kertoakseen jollekulle ihmiselle olevansa kiinnostunut tästä enemmän kuin itse elämästä.
”Ahaa... Mikä hänen nimensä on?” mustahiuksinen kysyi hiljaa, lähinnä itseltään, mutta tarpeeksi kuuluvasti, sillä hänen ystävänsä kuulivat sen harvinaisen hyvin.

”Tuon toisten ihmisten hyväksikäyttäjän nimi on Reita”, Uruha sanoi jälleen purren hermostuneena alahuultaan.
”Ruki, ota oikeasti neuvostani vaari äläkä haaveile tuosta skeittarista sen enempää, jooko?”
Nimeltä mainittu mumisi jonkinlaisen myöntävän vastauksen, mutta se ei kuulostanut Uruhan sievissä korvissa mitenkään erityisen uskottavalta. Nuorin tulisi vielä pettymään pahasti, jos yrittäisi jotain tuon Reitan suhteen.


Pienen hetken kuluttua Aoi ja Uruha ilmoittivat hakevansa rehtori Itolta vapautuksen matematiikan tunneilta pesäpalloharjoitusten takia. He ehtivät kuitenkin vielä varoittaa muutamaan otteeseen Rukia tuosta pahamaineisesta ja salaperäisestä pojasta, mutta mustahiuksisen ystävien sanat olivat menneet hänen toisesta korvasta sisään ja tulleet toisesta ulos. Kaikki tiesivät sen, että Ruki oli ehkä hieman tyhmänrohkea poika ja itsevarma, sen huomasi jo hänen olemuksestaan.

Ruki otti muutaman hiussuortuvan pienten sormiensa väliin ja alkoi näprätä niitä hieman haikeasti. Hänen mieleensä juolahti pieni kysymys; jos tuo Reita ei ollut seurustellut ikinä kenenkään kanssa kunnolla, miksi mustahiuksisen pitäisi edes yrittää? Pelkkä hyvä ulkonäkö ja skeittilaudan omistaminen ei kertonut kaikkea, eikä vaaleahiuksinen osoittanut edes huomaavansa millään tavalla Rukin katseita. Tai ehkä hän huomasi, muttei välittänyt tippaakaan.

Ehken vain ole tarpeeksi hyvännäköinen hänelle... Jos Reitalle kelpaakin vain ja ainoastaan kaikista paras. Tai jos hän pitää vain tytöistä.

”Voi helvetti! Miksi edes unelmoin hänestä, vaikken tunne häntä ollenkaan!” Ruki sihahti itsekseen, mikä sai muutamat lähellä olevat oppilaat katsomaan häntä hieman oudoksuen. Mustahiuksinen ei välittänyt, vaan kääntyi vilkaisemaan vuotta vanhempaa poikaa kaipaavasti. Miten hän olisikaan vain halunnut mennä puhumaan tuolla skeittilaudan omaavalle pojalle, ihan mistä vain. Vaikka säästä, kunhan vain hän pääsisi kuulemaan tämän äänen. Ja näkemään tämän ihan lähietäisyydeltä. Kaikki se tuntui kuitenkin tavoittelemattomissa olevalta asialta, miksi Ruki turhaan yrittäisi?

Tämä on vain jokin vaihe, pian en edes muista häntä.

Hieman harmissaan, ja häpeissään, nuori poika otti mustan hupparinsa taskussa olevasta keltaisesta kurkkupastilliaskista yhden valkoisen pastillin tunkaisten sen suuhunsa. Ja ennen kuin Ruki nousi seisomaan maasta, hän loi viimeisen silmäyksen tuohon skeittipoikaan, joka kuunteli harmaista Skullcandyn kuulokkeistaan musiikkia rauhallisen näköisenä.
”Parempi vain unohtaa”, mustahiuksinen mumisi ja vei muutaman hiussuortuvan huuliensa väliin lähtien sitten kävelemään sisällepäin.

Ruki ei kuitenkaan ollut huomannut, että seinään nojaileva skeittipoika oli tuijottanut suoraan häntä kohti, kun Ruki oli vienyt muutaman kauniin ja mustan hiussuortuvan huuliensa väliin. Reitan oli pakko hymyillä pienesti tuolle näylle, lyhyempi poika oli niin söpö. Yhtäkkiä vaaleahiuksinen hymyili niin, että hänen rautahampaansa tulivat näkyviin, ja selasi sitten Ipodistaan uuden kappaleen kuunneltavaksi.

”Tuo lyhyt poika on kyllä ihan älyttömän söpö”, hän mumisi hiljaa ja lähti skeittilautaa raahaten takaisin koululaitoksen sisätiloihin välituntikellon kertoessa vapauden olevan loppu, joksikin aikaa.

***

Oppitunnilla Ruki tuskin keskittyi koko historian opetukseen, häntä ei suoraan sanottuna kiinnostanut kuunnella, milloin Hiroshimaa oltiin pommitettu, tai millaista Japanin työelämä oli ollut 1990-luvulla ja sitäkin ennen.
”Ja kuten voitte huomata, kirjaanne on merkitty kaikki ne työt, jotka olivat kovassa arvoasemassa ja joista suurin osa aikuisista unelmoi suurimman osan ajastaan-” Luokan edessä seisova harmaahiuksinen nainen kääkätti kuin kuoleva harakka. Ruki toivoi, että pian tapahtuisi jokin ihme ja päästäisi hänet lähtemään pois tunnilta, mutta mitään ei tapahtunut. Eikä tulisi tapahtumaan, mustahiuksinen tiesi sen vallan hyvin.

Ruki pudisti päätään ja käänsi katseensa ikkunasta ulos. Tuntui hirveältä katsoa koulun likaisten ikkunoiden läpi vieläkin synkempään ulkoilmaan. Aamulla ilma oli lupaillut aurinkoista päivää, mutta nyt näytti siltä kuin alkaisi sataa. Onneksi mustahiuksisen äiti oli iloisena tunkenut poikansa käteen sinisen sateenvarjon, kaiken varalle. Jos vaikka alkaisi sataa kaatamalla, ettei poika kastuisi ja tulisi kipeäksi, kun pitäisi lomailemaankin lähteä.

Ruki huokaisi uudelleen huomatessaan aivan pieniä vesipisaroita ikkunan pinnassa.
Myöhemmin kaduilla olisi vesilätäkköjä, joihin pikkulapset hyppäisivät erivärisillä kumisaappaillaan, pienet hymyt kasvoillaan. Pisamakasvoinen poika oli itsekin tehnyt niin pienempänä Uruhan ja isoveljensä, Kazuon, kanssa. Siksi ehkä sade muistutti häntä noista ajoista.

***

”Isoveli, katso!” ruskeahiuksinen, pieni poika naurahti lapsenomaisesti ja päästi kaksitoista vuotta vanhemman veljensä kylmettyneestä kädestä irti.
”Taka, odota!” Kazuo, Takanorin veli, huusi ja lähti saman tien hieman kauempana temmeltävän Takanorin luo. Pienen pojan hunajahiuksinen ystävä seurasi ruskeahiuksisten veljesten juoksua vesisateessa katulamppujen alla.
”Ota kiinni, jos saat, Kazuo!” nuorempi huusi ja ilman minkäänlaista varoitusta hyppäsi keltaisten kumisaappaiden saattelemana erittäin kuraiseen vesilätäkköön. Roiskeita lensi joka puolelle, hieman myös Takanorin vierelle saapuneen veljen vaaleisiin farkkuihin.
”Taka, senkin hölmö! Äiti ei tule pitämään tästä”, pidempi naurahti huvittuneena ja otti nopein liikkein kevyen ja pienen Takanorin syliinsä. Viimeksi mainittu hymyili hampaat välkehtien ja vilkutti ystävälleen Kouyoulle.
”Olette ihan märkiä, molemmat”, hunajahiuksinen hymyili ja pisti nopeasti sadetakissaan olevan hupun päähänsä, etteivät hiukset kastuisi yhtään enempää. No, kuitenkin tulisi suihkureissu eteen, ja sitten hiusten pitäisi antaa kuivua. Kouyou sai kyllä aina odottaa mielettömän kauan sitä, että hänen hiuksensa olisivat taas kiiltävät, pörröiset ja kuivat. Hiustenkuivaajaakaan hän ei saanut käyttää. ”Se rasittaa hiuksia”, äiti oli aina sanonut hänelle.

Kazuo, Takanori ja Kouyou olivat kotikatunsa päässä ja talojen ikkunoista paistoi kelmeä valo suoraan heidän silmilleen. Taivaan harmaana peittona olivat sadepilvet, jotka muodostivat kauniin isoja vesipisaroita. Ne lätisivät nopeasti asfalttiin, ääni kuulosti niin kauniilta vanhimman mielestä. Autojakaan ei näkynyt missään, vaikka kello oli puoli kuusi. Niihin aikoihin useimmat naapurit saapuivat töistään raskaan päivän jälkeen nauttimaan lämpimästä sohvasta ja hauskoista televisio-ohjelmista.

Pienen ohikiitävän hetken jälkeen Takanori käänsi lapsekkaat kasvonsa tummanruskeahiuksisen Kazuon puoleen, joka katsoi veljeään takaisin hieman kysyvänä.
”Ethän jätä minua koskaan, Kazuo?”
Vanhin naurahti jälleen kerran iloisesti ja toisella vapaalla kädellään siveli pikkuveljensä pisamaisia poskia. ”En ikinä, lupaan sen.”
”Hei tyypit... Mennään syömään jotain”, Kouyoun pyytävä ääni lensi tuulen mukana veljesten korviin, mikä sai vanhemman hymyilemään sydäntä lämmittävällä tavalla.

”No mennään.”


***

Kun Ruki taas heräsi ajatuksistaan ja siirsi merensiniset silmänsä luokan puoleen, asiat olivat muuttuneet täysin erilaisiksi kuin hetki sitten; oppilaat riehuivat ja opettaja näytti tuskastuneelta ruskean mahonkisen työpöytänsä takana. Oppilaat kävivät selvästi hänen hermoilleen, siitä Ruki oli täysin varma. Mutta ehkäpä tuon levottoman olotilan olivat saaneet aikaan liialliset selostukset Japanin historiallisista tapahtumista, kuin myös opettajan korvia vihlova ääni.

Mustahiuksista ei jaksanut kiinnostaa tuo möly, hän päätti hienotunteisesti olla yksi niistä harvoista, jotka nököttäisivät hiljaa paikallaan. Sitten kukaan opettajista ei voisi huutaa hänelle naama punaisena käytöstavoista oppitunneilla ja yleisesti ottaen muuallakin. Vaikka Ruki ei luottanut yhteenkään aikuiseen enää, ellei kukaan heistä hankkinut kunnollista luottamussuhdetta hänen kanssaan. Kyllä hän aikuisia jollakin tasolla sieti, muttei luottanut heihin enää ollenkaan.

Paskamaisten aikuisten takia mustahiuksinen oli seitsemänvuotiaana menettänyt veljensä, enkeleiden huomaan, niin hänen vanhempansa olivat sanoneet. Kazuo, hänen 19-vuotias veljensä oli jäänyt auton yliajamaksi Rukin ensimmäisenä koulupäivänä. Silloinkin satoi kaatamalla ja ilma oli kauhean synkkä. Tekijää ei oltu koskaan saatu selville, sen luultiin olevan vain onnettomuus. Vaikka mustahiuksinen yritti silloin vakuuttaa kaiken tapahtuneen aivan tahallisesti, häntä ei ikinä uskottu. Hän oli itkenyt niin paljon menetettyä veljeään, etteivät kyyneleet enää riittäneet. Aina kun poika sattui muistelemaan tuota hirveää päivää, tunteet uivat hyvin nopeasti takaisin pintaan, mutta kyyneleet eivät. Ne olivat täysin loppuneet.

”No niin, koulupäivänne päättyy tähän. Oikein hyvää viikonloppua”, tuskastuneen näköinen historian opettaja huokaisi helpottuneena ja katsoi, miten oppilaat juoksivat nopeasti ulos luokasta. Ruki sen sijaan vilkaisi nopeasti ikkunasta ulos koulunpihalle huomaten sateen yltyneen rankkasateeksi. Oppilaat juoksivat koulun vanhoista rautaporteista ulos, kohti vapautta. Ja sitä vapautta kutsuttiin viikonlopuksi.
”Matsumoto, olen hyvin iloinen, ettet sinä ole samanlainen riesa niin kuin monet luokkatoverisi”, opettaja naurahti ja salamana nimeltä kutsuttu kääntyi tämän puoleen.
”Mm, niin...”

Pakattuaan koululaukkunsa ja toivotettuaan taulua pyyhkivälle historian opettajalle hyvät viikonloput, Ruki astui luokan vaaleansinisistä ovista ulos. Koulun käytävä oli typötyhjä, lukuun ottamatta muutamaa vaaleahiuksista tyttöä vessaan vievien ovien edessä. Heti Rukin huomattuaan kaikki tytöt punastuivat ja he alkoivat hihittää omituisesti. Se sai mustahiuksisen pojan huokaisemaan turhautuneena.
Yhtäkkiä lyhyin tytöistä kääntyi kunnolla Rukin suuntaan. ”Tuota... Ruki, haluaisitko sinä itsetekemiäni suklaakeksejä?” tyttö, Noriko nimeltään, kysyi, mutta sai melko tylyn vastauksen melkein saman tien.
”En, minun täytyy mennä nyt.”

Tyttöjen marinoista huolimatta poika kääntyi rikkinäisten naulakoiden puoleen etsien katseellaan sinistä sateenvarjoaan. Hän oli selvästi jättänyt sen luokan oven vieressä olevaan naulakkoon, mutta nyt sitä ei näkynyt missään. Jokainen koukku oli tyhjä, eikä lattiallakaan lojunut yhtään mitään. Mihin yksi sateenvarjo olisi voinut karata, ellei joku olisi sitten ottanut sitä itselleen?
”Kuka sen nyt on varastanut...” lyhyt poika mumisi itsekseen, kunnes päätti antaa asian olla. Oltiinhan hänelle ennenkin tehty noin; hänhän oli aina ollut liian erilainen ja sen vuoksi häntä oltiin kiusattu paljon yläasteaikoina.

Ruki kaivoi koululaukkunsa pikkutaskusta mustan Ipodinsa pistäen nappikuulokkeet korvilleen. Eihän hän mistään sokerista ollut tehty, nopeasti hän koulun porteilta bussipysäkille kävelisi. Tällä kertaa ainakin olisi syy sille, minkä ihmeen takia hän menisi läpimärkänä kotiin.

***

”Takanori...”
”Haluan Kazuon tänne!” poika huusi itku kurkussa vanhemmilleen, jotka yrittivät kovasti selittää isoveljen poissaolon syytä. Pisamakasvoisen pojan merensinisistä silmistä tuli yllättävän paljon kyyneliä, mutta ymmärrettävää se oli. Takanori oli niin kiintynyt veljeensä, että tunnin myöhästyminen sovitusta ajasta oli hänelle aivan liikaa. Piti olla prikulleen siihen aikaan kotona kuin oltiin sovittu, tai poika alkaisi panikoida ja itkeä.
”Missä Kazuo on?!”
”Shh, rauhassa nyt. Isoveljesi soitti äskettäin ja sanoi tulevansa hieman myöhässä”, Takanorin viiksekäs isä saapui naurahtaen olohuoneeseen ja taputti poikaansa päälaelle.
”Haluan hänet tänne nyt!” ruskeahiuksinen poika huudahti ja lähti vikkelästi juoksemaan ulko-ovelle päin. Kuitenkin valkoisen oven avattuaan hän näki jotain, mitä ei olisi halunnut ikinä nähdä.

Tummansininen Mitsubishi ajoi suoraan Kazuo Matsumoton yli, sateen kastellessa maailmaa.


***

Ulkona satoi edelleen kauheasti, sateenropina täytti Rukin korvat, vaikka hän kuunteli mustista nappikuulokkeistaan X Japania. Kappale ei ollut mikään erityisen menevä, mutta hänen lempibiisinsä kuitenkin; Say anything. Mustahiuksinen hymyili pienesti, hän ihaili niin paljon Yoshikia, niin kuin myös Toshia ja tämän laulutaitoja. Joskus pisamakasvoinen poika haluaisi tulla samanlaiseksi kuuluisaksi laulajaksi, siksi hän harjoittelikin laulamista.

Samaan aikaan, kun sade raiskasi talojen kattoja ja kiiltävää asfalttia, Ruki koki suuren hämmennyksen. Hänen edessään seisoi koulun tuhrittuun seinään aiemmin nojaillut skeittipoika. Tuo vaaleahiuksinen poika näytti aivan kuin uitetulta koiralta, mutta silti niin suunnattoman hyvältä.
”Hei.”
”H-hei...” lyhyempi sai vain vaivoin sanotuksi hämmennyksen keskeltä. Hiljalleen hän laittoi Ipodinsa sammuksiin ja tunki kuulokkeensa mustan hupparinsa taskuun, jos he alkaisivat keskustella enemmän keskenään tuossa tumman taivaan, sateen, alla.
”Taidat pitää X Japanista, ellen väärin ymmärrä”, skeittipoika sanoi naurahtaen ja nyökkäsi mustahiuksisen hupparin alta pilkistävän paidan suuntaan. Tuijotuksen kohde ei tiennyt, mitä olisi voinut tuossa tilanteessa sanoa, joten tyytyi vain mumisemaan myöntävän vastauksen.
”Mm, joo...”
”Se onkin hyvä bändi, olin puoli vuotta sitten heidän keikallaan.”

Ruki nyökkäsi tuntien veden tunkeutuvan vaatteiden läpi, suoraan hänen iholleen. Hän kuitenkin vähät välitti, hänen täysin merensiniset silmänsä olivat nauliutuneet tarkastelemaan lähempää tuon vaaleahiuksisen pojan vaatteita. Tällä oli päällään rikkirevityt, sateenkastelemat farkut, litimärkä ja samalla liian iso huppari, hupparin alta pilkistävä räikeänsininen t-paita, mutta hänen harmaissa Skullcandy-merkkisissä kuulokkeissaan oleva kuvio pilkisti heti parikymmentä senttiä lyhyemmän pojan silmiin.

”Mikä sinun nimesi on?” vaaleahiuksinen kysyi hymyillen.
”T-Takanori...”
”Kiva nimi, minä olen muuten Reita.”

Tiesin sen, Reita. Minä tiesin sen.

”Ei sinulla sattuisi olemaan röökiä?” Reita virnuili pirullisesti niin, että hänen hampaansa tulivat hieman näkyville. Jos oikein tarkasti katsoi, saattoi huomata raudat hänen hampaissaan.

En tiennytkään, että hänellä on raudat...

”E-ei...”
”No, onko sinulla sitten jotain muuta?” Nyt tuo vaaleahiuksinen, hyvännäköinen poika seisoi aivan Rukin edessä, ja viimeksi mainittu huomasi Reitan kasvojen olevan aivan finnien peitossa. Se ei kuitenkaan tehnyt pidemmästä yhtään huonon näköistä, kokonaisuus oli itse asiassa melko suloinen. Se sai lyhyemmän pojan sydämen hakkaamaan ennätysvauhtia.
”Minulla on vain tällaisia kurkkupastilleja...” Ruki inisi melkein yhtä hiljaa kuin hyttynen, mutta kaivoi keltaisen kurkkupastilliaskinsa taskustaan.
”Njää, taidan tietää jotain paljon parempaa kuin rööki ja kurkkupastillit yhteensä”, Reita virnuili kierosti saaden Rukin hengähtämään vaivalloisesti.
”A-aijaa...?”

Reita ei sanonut yhtään mitään hymyilynsä lomasta, vaan asetti skeittilautansa märälle asfaltille. Siirtäessään jälleen katseensa lyhyemmän pojan kasvoille, vaaleahiuksisen oli pakko naurahtaa pienesti.
”Olet niin helvetin söpö, kun sinulla on noin hiton paljon noita pisamia.”
Rukin sydän jätti muutaman lyönnin välistä skeittipojan sanojen takia. Hän kuuli, miten sade heidän ympärillään koveni entisestään ja antoi samalla puissa olevien lehtien kärsiä seurauksista. Yhtäkkiä mustahiuksinen tunsi kylmettyneen käden poskellaan ja myös kädellään. Lyhyempi saattoi haistaa Reitan hedelmäpurukumilta tuoksuvan hengityksen.
”Niin söpö...”
Se oli ainut lause, jonka mustahiuksinen kuuli ennen kuin pidemmän pojan huulet vangitsivat hänen omansa kevyeen suudelmaan. Hän tunsi, miten vanhemman hoikka vartalo painautui hänen omaansa vasten saaden pienet väristykset kulkemaan Rukin selkärankaa pitkin, niskaan asti.
”Helvetti... Vien sinut kyllä joskus elokuviin, Taka”, Reita naurahti jälleen kerran mainitsemansa pojan huulille ja päästi tästä sitten irti.

Skeittipoika hipaisi hellästi Rukin punehtuneita poskia ja lähti sen enempää sanomatta huristelemaan skeittilaudallaan ulos koulun pihalta.
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ma Tammi 09, 2017 2:27 pm, muokattu yhteensä 11 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja Jemmi » Ti Kesä 30, 2009 2:00 pm

Aaah cool, piti lukea akumun Reituki-ficci, silla laatu on useimmiten taattu :) lisaksi myos nimi houkutteli, skeittaripojat on kivoja, purr. Tosin, sikali silla skeittipojalla viitattiin Reitaan, niin mietin vahan tuota unelmaa... silla tahan oli suurimman osaksi Rukin PoVista. No jaa, minkas teet.

Aloitetaan vaikkapa silla, etta tykkaan kirjoitustyylistasi ja joistain sanavalinnoista oikein paljon nain yleisesti ottaen. Toisaalta taas jotkut sanavalinnat toksahtavat hieman mun korvaani, esimerkiks sana alyttoman, tietenkin ensimmainen, kuudes ja kahdeksas kirjain vain pisteet paalla. Uskon silti, et kyseessa on puhdas makuasia, josta koin kovin tarpeelliseksi huomauttaa. Kuvailua on mun mieleen ainakin ihan mukavasti, etenkin dialogin osuuteen nahden. Sita ( dialogia ) ei ainakaan ollut missaan tapauksessakaan liikaa, vaan aivan sopivasti. Ja mita dialogeihin tulee, pidin siita, miten noi puhuivat toisita ihmisista han-pronominin sijaan se. Se tuntui taman tapaisessa ficissa huomattavasti luontevammalta ( miks ma kuulostan mukamas asialliseslta ? ).

Rukista sen verran, etta pistin merkille ulkonakoseikat, joihin kuului mustat hiukset, merensiniset silmat seka pisamat. Kun yhdistin naa kaikki mielikuvaksi paassani, olin sulaa ja tuli hilliton aaaaaaw-reaktio :) vaikka ensin katsoinkin sanaa pisamat varmaan minuutin, taytyy myontaa, etta ajatus on varsin hellyyttava loppujen lopuksi. Mustia hiuksia arvostan myos Rukilla ♥ ... ja mita tulee sen sijaan Reitan nenaratittomyyteen ( oli muuten hienoa, ettei siita kuitenkaan varsinaisesti ficissa mainittu, kuten ei ratista ylipaataankaan ) ja sen hammasrautoihin... nekin olivat piristavia yksityiskohtia. Kuinka monella jiirokkarilla on edes kouluficissa ollut raudat ? Eipa hirvean monella, mita itellani ois silmaanpistanyt, tama oli aivan ensimmainen :__________ D Hieno juttu. Ja Reitan nenaratittomyys viela - Reita on aina Reita, myos ilman sita rattia. Eiko vain ?

Idea - siihen viimein. Hm, tassa ei tainnut olla varsinaisesti mitaan uutta sen suhteen. Tassa keskityttiin enemmankin vaan siihen, mita Ruki nyt sattui Reitasta funtsimaan, mita nyt lopussa sai sita vastakaikua. Olispa kiva saada tietaa mita jatkossa tapahtuu :) ihan hyva nainkin, etta ficci loppui tuohon. Sitten tuo niinsanottu sivutarina, en nahnyt silla suoraa yhteytta tuon "varsinaisen" tarinan kanssa - paitsi tietenkin sen, etta se tapahtui just Rukille ja sillein, ja se tuli Rukille mieleen tjsp nimenomaan historiantunnilla - mut pidin siita silti. Rukin isoveljesta ei juuri koskaan ole mainintaa ficeissa - tosin, tuskin sita oikein tunnetaankaan, kuinka moni muka tietaa mitaan Rukin veljesta lukuunottaen sen nimea ? Aivan, mutta on mukavaa, etta otit silti sen isoveljen huomioon. Ja se oli hienoa, etta Rukilla oli siihen hyva suhde, se vaan ei ollut, etta tama veli jai auton alle. Ficin suhteen se ei nyt niin huono ole vaan yleisesti ottaen surullista Rukin puolesta. Kuitenkin. Ehka se jai hamaamaan tuon muistelun takia, etta mika tan ficin pointti varsinaisesti oli... voin toisaalta olla myos huono ymmartamaan asioita.

Taa kommentti taitaa jaada pikkuisen vajaaksi nyt, kun oon vasynyt - bad excuse. Mutta tosiaan, pidin monista pikkuisista yksityiskohdista tassa ficissa, kuten se, etta Reitan hengitys tuoksui hedelmapurukumille, tai ne Skullcandyn kuulokkeet. Ne on hyvia ominaisuuksia sun teksteissa ja otaksun, etta kehityt viela lisaa ja kirjoitat hyvia ficceja ;)

Saatoin kuulostaa jossain kohtaa kommenttia toykeelta tjsp, mutta en tarkoittanut olla, silla pidin tasta, vaikka olikin pikkuisen kliseinen idealtaan. Onneksi monet yksityiskohdat pelastivat tan silta ! Rukin ulkonako... ♥ Niin, ja, pari virhetta bongasin, yhden osaan kertoa, valitettavasti. En yleensa viilaa pilkkua, nyt kun pisti silmaan niin ajattelin vain huomauttaa !

”Minulla on vain tällaisia kurkkupastilleja...”Ruki inisi --


Jep, eli tossa vaan on jaanyt yksi valilyonti valista, ei sen enempaa :)

Mutta kaiken kaikkiaan, kiitos tastakin ficista ! Piristi kylla kivasti -- koulun oppituntia... en siis lue tunneilla... no jaa. Kuitenkin,
tuhannet kiitokset ♥

Jatka kirjoittamista !


あの日の二人の泣は
今でも輝いているかな?
二度とは戻れないけれど
もう二度と離れない約束しよう


ava by candy_horror @ lj

Jemmi
Teknikko
 
Viestit: 202
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:47 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja tikraw » To Heinä 02, 2009 11:32 am

Nimi ja paritus pakottivat lukemaan, skeittipojista nyt vaan on niin ihana lukea : D

Mistähän nyt taas aloittaisi... idea (kuten melkein kaikki kouluficit) oli pohjimmiltaan kliseinen, mutta ainakaan minua se ei haitannut ollenkaan. Ja henkilöiden ulkonäöt olivat kyllä harvinaisen epäkliseisiä, Ruki pisamat (aww) ja varsinkin Reitan hammasraudat ja finnit. Minusta oli hienoa, että vaikka Reita ei ollut 'täydellinen' ulkonäkönsä puolesta, Ruki ei oikeastaan kiinnittänyt siihen muuta huomiota kuin 'kappas sillä on hammasraudat'.

Sivutarina Rukin veljestä oli mielenkiintoinen ja täydensi ficciä ja Rukin hahmoa kivasti. Se oli myös mukavasti kirjoitettu, vaikka huomasi, että Ruki kaipasi veljeään, se ei synkistänyt koko tarinaa liikaa. Suurimmaksi osaksi se oli liitetty pääjuoneen hyvin (sateesta mieleen se pikku kohtaus ja selitys sille, miksi Ruki ei luota aikuisiin), mutta viimeinen pätkä, joka kertoi miten Kazuo jäi auton alle, oli jotenkin hieman irtonaisen tuntuinen. Minä en keksinyt muita asioita kuin sateen ja huonon ilman, jotka olisivat yhdistäneet tuon kohdan ympäröivään tekstiin. Ja melkein koko ajan satoi, joten miksi asia tuli Rukin mieleen juuri tuolla hetkellä?

Parissa kohdassa joku sanavalinta tuntui hiukan hassulta:

akumu kirjoitti:Silloinkin satoi kaatamalla ja ilma oli älyttömän synkkä.

'Älyttömän' sopii paremmin puhekieleen ja teksti on muuten kirjakieltä, joten esim. todella sopisi paremmin.

akumu kirjoitti:asiat olivat muuttuneet täysin erilaisemmiksi kuin hetki sitten:

Kuulostaa vain oudolta, 'erilaisiksi' olisi parempi.

Kokonaisuudessan teksti oli todella sujuvaa ja mukavaa lukea, kuvailu ja tapahtumat olivat sopivassa tasapainossa. Minua jäi kyllä kovasti kiinnostamaan, miten elokuvareissu sitten sujui :'D Oneshotit loppuu aina kesken ;____;
Mutta tämä oli todella kiva lukea, tykkäsin paljon. Kiitos^^
Just smile, it confuses people.

Avatar
tikraw
Pääesiintyjä
 
Viestit: 1846
Liittynyt: Su Maalis 01, 2009 7:23 pm

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja akumu » To Heinä 09, 2009 7:40 pm

Jemmi: sun kommentit piristää mua oikeesti aina ! :D

Niinku aika moni sanoo, niin skeittaripojat on harvinaisen kivoja. Ite oon melkein aina kuollaillut niitä ja niiden tapaa olla semmosia hottiksia. Ajattelin et voisin kerrankin tehdä jonkun hieman realistisemman ficin, misä olis skeittilautoja, skeittipoikia, finninaamoja ja hammasrautoja. No ainakin uskoakseni tää kelpas tämmösenään ? Voin näin rehellisesti sanoa, että oon aika ylpee tästä, ensimmäistä kertaa oneshotia kirjoittaessani mulla ei palanu hermot kertaakaan !

Tota--- niin no, jotkut sanavalinnat saattaakin mun osalta hieman töksähtää, myönnän sen. Mutta kun mä en vaan aina tiiä, miten miellyttää lukijaa niin päätän laittaa jotenkin... ehkä hieman epäselvästi jotkut asiat ficciin. En tiiä, se vaan tulee automaattisesti. Aika moni sanoo, että mun sanavalinnat töksähtää, mutta se on itse asiassa ihan lukijasta kiinni, millaisista ilmauksista oikein pitää.

Rukista sen verran, etta pistin merkille ulkonakoseikat, joihin kuului mustat hiukset, merensiniset silmat seka pisamat. Kun yhdistin naa kaikki mielikuvaksi paassani, olin sulaa ja tuli hilliton aaaaaaw-reaktio :)


Tiiätkö, ensimmäistä kertaa mä panostin tohon ulkonäköseikkaan ! Mä halusin kerrankin tehdä jotain erilaista, koska aina, ihan aina ficeissä esim just Rukilla on niin silkkisen pehmeä iho eikä minkäänlaisia virheitä ihossaan. En voi sanoo, että pisamat on jokin ihovirhe, mut mieti: mä voin jopa sanoo et oon ylpee, jos tää on ensimmäinen ficci, misä Rukilla on pisamia ja merensiniset silmät.

Kuinka monella jiirokkarilla on edes kouluficissa ollut raudat ? Eipa hirvean monella, mita itellani ois silmaanpistanyt, tama oli aivan ensimmainen :__________ D


Niimpä, niimpä. Finnit ja hammasraudat kuuluu teini-ikään, niin miksei ficeissäkin voisi olla jotakin realistista ? Sitä paitsi, mua suoraan sanottuna vituttaa, et just kouluficeissä Reitalla on se saatanan nenärätti. Hey c'moon, tuskin Reita on kauheesti yläasteaikana käyttäny mitää kuviollista saatika sitte ei-niin-kuviollista nenärättiä nenänsä peitteenä. Mut hienoa, jos tää ficci tosiaankin miellytti !

Nooo, se muistelu oli vähän tyhmä juttu ehkä tän idean kannalta, mutta mun oli pakko päästä tunkemaan jotain tohon väliin. Ja ku tarkemmin ajattelin, niin tähän tosiaankin sopis se spinoffi, misä selviäis vähän enemmän tosta Rukin ja hänen isoveljensä Kazuon suhteesta. Ja sitte tietty se vois jollakin tasolla liittyy aika lailla tohon Reitan ja Rukin tulevaan tai ei-tulevaan rakkaussuhteeseen. Ja et kuulostanut mun korvissani ollenkaan töykeeltä ! :C Toi oli yks parhaimmista kommenteista, mitä oon vähään aikaan saanut, eli kiitos siitä ! Kiitos myös tosta virheen huomauttamisesta !

Jatkan toki kirjoittamista, kiitos paljon kommentistasi !

Tikraw: skeittipojista tosiaankin on ihanaa lukea :D

Idean tarkoitus olikin olla aika lailla kliseinen, koska mä nyt tykkään kirjoittaa kliseisiä ficcejä. Sehän on täysin sellainen asia, mikä pitäisi tietää, jos musta on kyse ! Mutta siis kyllä, idea oli pohjimmiltaan aika kliseinen, mutta olihan tässä myös jotakin, mikä eroaa muista ficeistä. Esimerkiksi just Reitan nenärätittömyys, hammasraudat, finnit naamassa, Rukin pisamat, merensiniset silmät ja ne kurkkupastillit. Harvemmin mä tommosiin yksityiskohtiin panostan jollakin tasolla. Mutta toisaalta--- tää ficci oli omistettu Amorille niin ehkä sekin sai mut yrittämään mun tekstin parantamistani.

Ja eikös se ole ihan varteenotettava asia, että yläasteaikana kenenkään nuoren iho ei ole täydellinen ? :D Ootteko pahemmin lukeneet ficcejä, missä tosiaankin jollakulla olisi hammasraudat saatika sitten, että mainittaisiin niistä ah-niin-ihanista finneistä ? Ok, en halua kehua itteäni, mutta tuntu aika helpottavalta kirjoittaa tämmöstä tekstiä. Rakastuin itekin siihen, kun mietin, että mitä jos Rukilla oikeesti olis merensiniset silmät ja pisamakasvot ! Ja ehkä sen spinoffin jälkeen saat enemmän irti heidän elokuvahetkestään !

Kiitos sullekin kommentistasi !
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja Deismi » To Heinä 09, 2009 10:32 pm

Päällimmäiset fiilikset tästä oli se, että tää oli keskitasoa paljon parempi ficci, ja että tää tuntui silti uskomattoman keskeneräiseltä.

Siis - mä tykkäsin tän lukemisesta valtavasti, mutta heti lopussa jäi sellainen "jaa, siihenkö se sitten loppui?" -fiilis

Tän ficin suurin vahvuus on samalla tän suurin heikkous. Rukin isovelitraumat. Ruki tuntui elävämmältä henkilöltä jolla oli jotain pohjaa, ja tähän tuli myös vakavuuden ja miettimisen tuntua siitä että Rukin elämästä kerrottiin ja traumaattisesta isoveljen menetyksestä - mutta tiedätsä, tuli sellainen olo että miksi ihmeessä siitä kerrotaan tässä noin paljon, kun se ei liity tarinaan mitenkään. Jos siitä kerrotaan noin paljon, niin sillä pitäisi olla tavallaan myös suurempi rooli. Se tekee tästä tavallaan keskeneräisen oloisen, odottaa että tapahtuisi jotain joka liittyisi jotenkin siihen että Rukilla on kamalat traumat isoveljen kuoleman takia, mutta Reita vaan pussaa sitä ja Ruki on iloinen. Siitä tuli "...tää taidettiin kirjoittaa yhdeltä istumalta tajunnanvirran mukaan" -fiilistä.

Samoin Aoin ja Uruhan Reita-dissaus. Sekin tuntui hirveän irralliselta tässä. Sellaiselta kivalta kliseeltä joka on ängetty mukaan ihan noin vaan. Siitä olisi kiva saada jotain selitystä. Joskus asioiden aukijättö toimii, mutta harvoin.

Ja miten japanilaisella Rukilla voi olla luonnonsiniset silmät?
Ja mä en oikein usko että silloin joskus kun noi kaksi oli kakaroita (okei, nuoria) oli Skullcandyn kuulokkeita. Jos oli, korjaa, mutta mä en vaan jaksa uskoa.
Ja se Rukin torjunta niille tytöille tuli aika suoralta kädeltä. Siinä voisi kertoa ehkä hiukan Rukin mietteistä asiaa kohtaan.

Tää on erittäin kiva ficci ja mä tykkään sun kirjoitustyylistä, mutta yksiosaisena tää ei vaan toimi ainakaan mulle. Jatko, jossa hiukan koottaisiin ekaa osaa olisi aika hyvä.

... Nyt mulla on aivan kamala nipottajaolo. .__." SORI. Koska tää oikeasti on hyvä ja mä tykkään tästä ja se oli mukava lukea. Tän ainoa synti oli valmistelemattomuuden aura jota tää huokui, koska muuten tässä ei ollut oikeastaan mitään negatiivista.
Ole ylpeä ficistäsi ja villi ja vapaa ja kirjoita ihmeessä lisää! :""D
"Just remember... If the world didn't suck, we'd all fall off!"

Avatar: KillerHouse @ deviantART

Avatar
Deismi
Fani
 
Viestit: 10
Liittynyt: To Heinä 09, 2009 9:38 pm

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja akumu » Su Heinä 19, 2009 8:45 pm

Jeejee, viimeinkin ehdin vastata näihin kommentteihin, harvinaisen lyhyesti kylläkin, koska edellisessä vastauskommentissani sanoin aika paljon kaikkea, eli en viitsi toistella niitä koko ajan : )

Deismi: Oon muuten aika otettu siitä, että ihan ensimmäisenä viestinäsi toimii kommentti mun ficciini. Eli kiitos siitä näin ensialkuun ! Mutta nyt itse vastaukseen. Tiiätkö, tän oli tarkotus tuntuakki hieman keskeneräseltä, koska mä ajattelin myöhemmin, että voisin kirjoittaa tälle spinoffin. Eli kyllä, olisi kannattanut lukea ensimmäinen vastauskommenttini, koska siinä mainitsin, että toivotusti aion kirjoittaa tälle joskus hamaassa tulevaisuudessa spinoffin. En tiedä, milloin sekin tapahtuu, saa nähdä. Nyt kuitenkin tää saa kelvata tämmösenään.

Ja miten japanilaisella Rukilla voi olla luonnonsiniset silmät?
Ja mä en oikein usko että silloin joskus kun noi kaksi oli kakaroita (okei, nuoria) oli Skullcandyn kuulokkeita. Jos oli, korjaa, mutta mä en vaan jaksa uskoa.


En oo koskaan halunnu takertuu mitenkään erityisemmin kommentteihin, mutta nyt on pakko :----D Koska siis, genrenä tässä on au, joka tarkoittaa sitä, että ficci on melko kaukana todellisuudesta. Rukilla voi olla au-ficissä vaikka sinivihreät silmät luonnostaan ilman, että hän käyttää piilareita. Rukilla voi olla ihovirheitä, vaikka oikeasti japanilaisilla ei hirveämmin oo pisamia.
Ja mistä päättelit, että tää käsittelis semmosta aikaa, kun Reita ja Ruki oli kouluikäsiä ? Nimittäin mä ajattelin kyllä, että tää sijoittuis tälle nykyajalle, koska tuskimpa silloin heidän OIKEINA kouluvuosinaan oli mitä hirveämmin ipodeitakaan. Eli genre au tarkoittaa siis, että ficissä asiat voivat olla toisin tai kaukana todellisuudesta. The end of this nipotus.

Mutta kiitti kommentistasi ! Sitä oli ilo lukea !

MAINOSLINKKI-: Pakko myöntää, että oon ite tähän aika tyytyväinen, koska tästä aiheesta ei olla pahemmin täällä Lafissa ficcejä julkaistu. Ja skeittipojista on tosiaankin ihanaa lukea, koska ne on vaan niin hawt. Mutta eikös se ookin ihan itsestäänselvyys, että Reitan voi kuvitella skeittariksi, joka sitten suutelee Rukia ? Et oikeesti arvaa, miten paljon täällä ite hihkuin, kun keksin tähän koko ajan kaikkia ideoita.

Mutta kiitti kommentistasi ja uskon, että piakkoin se spinoff ilmestyy tänne Lafiin. Ainakin toivotaan. Kiitti !
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja gnrbu » Ma Heinä 20, 2009 7:13 am

Muistanko ihan väärin, jos väitän, etten ole aiemmin lukenut yhtään ficeistäsi? Tämän nimestä tuli ensimmäisenä mieleen Avril Lavignen Sk8er Boi ja mielikuva pysyi ficin alkuosan ajan. Ihan kuin biisissä, tässäkin kaverit kertovat päähenkilölle skeittipojan olevan liian huono hänelle. Aoin ja Uruhan syyt jäivät kyllä hieman epäselviksi. Heidän reaktionsa oli aika voimakas ollakseen pelkän kaverista huolehtimisen aiheuttama. Kuinka moni kouluikäinen (et tainnut missään vaiheessa täsmentää kenenkään ikää?) on kokenut elämää suurempaa rakkautta, saati sitten myöntänyt sitä, ja miten sen perusteella voi syrjiä ketään? :D

Rukin angstaus Reitalle kelpaamisesta oli jotenkin hellyyttävää. Jokainen teini-ikään asti ehtinyt on varmasti käynyt samat tunteet läpi useammankin kerran, joten samastuminen on helppoa. Ficin pituudesta johtuen ne käsiteltiin kuitenkin sen verran nopeasti, että reaktio ei ehtinyt kasvaa kovin vahvaksi.

Reitan rautahampaat ja finnit ja Rukin pisamat aiheuttivat nykimistä suupielissä. Teinificci sanan varsinaisessa merkityksessä.

Flashbackit Rukin ja Uruhan lapsuuteen tuntuivat aika randomilta. Jos niillä oli joku tarkoitus, se meni minulta täysin ohi. Ensin Ruki pohtii palavaa rakkauttaan Reitaan ja sitten lapsena käyttämiään keltaisia kumisaappaita ja sitä, miten Uruha ei voinut käyttää hiustenkuivaajaa. Kaikki kunnia Uruhan kiiltäville, pörröisille (eivätkö kaksi edellistä ole vastakohtia?) ja kuiville hiuksille, mutta olivatko ne oikeasti tarpeellisia? Koko kuollut isoveli -kuvio menee mielessäni samaan kategoriaan: Varmasti hahmoa syventävä asia, mutta onko sillä suora vaikutus Rukin ja Reitan (alkavaan) suhteeseen? Mielestäni ei ole.

Ficin paras kohta oli ehdottomasti lopun suudelma. Se oli lyhyt, mutta jotenkin se tuntui tarinan aidoimmalta, tunteellisimmalta ja koskettavimmalta kohdalta. Lopetus toimi loistavasti, eikä minun tarvitse lukea muiden kommentteja arvatakseni, että olet saanut paljon pyyntöjä jatko-osasta. Cliffhangerit toimivat aina. ^_~

Kokonaisuutena tarina jäi irralliseksi. Pitäisin tästä varmaan enemmän, jos päähenkilöinä olisi Reitan ja Rukin asemesta enemmän fanittamiani hahmoja (ei mitään kyseistä kaksikkoa vastaan, mutta eivät he suosikkiparitukseni ole), ja saisin luettua fanityttömentaliteetilla. Nyt tämä jäi minulle lyhyeksi tarinaksi, jonka päähenkilöt voisivat olla ketä tahansa ja jonka tapahtumat ovat varsin jokapäiväisiä. Erikoisuustekijä puuttuu.

Takaisin ficin nimeen, miksi se on Skeittipojan unelma, kun koko juttu käsitteli Rukin unelmia eikä Reitan tunteita valotettu kuin kolmella virkkeellä?

Kieliopin puolelta tästä iski silmään jonkin verran outoja sanavalintoja. Esimerkiksi:

Vaaleahiuksinen poika näytti niin rennolta ihmiseltä niiden hänelle sopivien vaatteidensa kanssa.

Vaatteet mainittiin tässä ensimmäisen kerran, joten "niiden" ei viittaa yhtään mihinkään.

ja lähti skeittilautaa raahaten takaisin koululaitoksen sisätiloihin välituntikellon kertoessa välitunnin olevan loppu.

Koululaitos on ainakin minun tietääkseni yleisnimitys koko maan koulutusjärjestelmälle, ei synonyymi yhdelle koululle tai koulurakennukselle.

asiat olivat muuttuneet täysin erilaisemmiksi

Tämä lause sai minut miettimään, että jos kaksi kieltosanaa kumoavat toisensa, tekevätkö myös muutosta kuvaavat sanat samoin? En keksinyt vastausta, joten ehdotan tämän lauseen käsittelyä pensasleikkurin avulla.

Toinen asia, mihin en vielä yhdessä ficissä ehtinyt tottua, oli adjektiivien ja partisiippien käyttö. Uruhan sievät korvat, Rukin laihat sormet ja kauniit ja mustat hiussuortuvat, Reitan kutsuminen skeittilaudan omaavaksi pojaksi. Se ei ole välttämättä huono asia, mutta se on niin kaukana omasta kirjoitustyylistäni, että pisti silmään. Esimerkiksi kohdassa

Miten hän olisikaan vain halunnut mennä puhumaan tuolla skeittilaudan omaavalle pojalle, ihan mistä vain.


en ihan tajua, miksi skeittilauta piti mainita. Halusiko Ruki mennä puhumaan Reitalle vain, koska pitää skeittilaudoista? Mitä tekemistä Uruhan korvien ulkonäöllä on sen kanssa, mitä mieltä hän on Rukin jutuista? (Niin, ja huomaa myös quoten typo. :D) En vaadi sinua muuttamaan tyyliäsi, mutta... ajattele asiaa? :D

Kolmas kielioppiasia (miksi tämä kommentti ajautui pelkäksi kieliopin tonkimiseksi?) olisi sitten kai suosikki-inhokkini, lauseen aloittaminen rinnastuskonjunktiolla. Toimii kohdissa, jotka liittyvät suoraan teinipoikien ajatuksenkulkuun, mutta noin yleensä lauseen aloittaminen ja- tai tai-sanalla (tai millään muullakaan rinnastuksella) ei vain ole hyvää suomea.

Lisäksi näkyi tuplapassiivia, pientä välimerkkivirhettä, rinnastusta kohdassa, jossa olisi tarvittu alistusta (<- kylläpäs suomen kielioppi kuulostaa tänään kaksimieliseltä), pilkutettuja lauseenvastikkeita... Toisin sanoen, voisi olla hyvä panostaa betaan, joka löytää tekstistä muutakin kuin typot.

Avatar
gnrbu
Vuoden Kaoru
 
Viestit: 2497
Liittynyt: Ti Maalis 24, 2009 12:05 am

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja Last Bouquet » Ti Heinä 21, 2009 9:53 pm

Mä arvasin, että sinä, Akumu yllätät taas. En ees oo kommentoinu varmaa mihinkään sun ficciin (?) mutta siis salaisesti ihailen sun reitukikirjottajan taitoja. Ja sä oot aika paras kirjottamaan *o* vaikka joskus virheitä löytyy. Mutta siis !! Sun nää ideat *--* Mistä keksit? Sitten suurin osa mun lempiparituksella, ja eikö niin ollukki, että reituki on sunkin lempiparitus?
JA ENSIMMÄINEN FIC jonka mä luen JOSSA REITALLA EI OLE NENÄRÄTTIÄ ! WOHOO OOT PARAS >:-----) JA SILLÄ ON FINNEJÄ JA RAUDAT ! JA AWWWW, RUKILLA PISAMIA ! <3
Ja minä todellakin haluan jonkinnäköistä jatkoa :--O Tää jäi vammaseen kohtaaaan. )=

Myöhemmin kaduilla olisi vesilätäkköjä, joihin pikkulapset hyppäisivät eri värisillä kumisaappaillaan pienet hymyt kasvoillaan.


Mä en ole varma, mutta mun mielestä ''eri värisillä'' on yhdys-sana :oo mutta anteeksi kamalasti jos olen väärässä. >: >: >:

”Ota kiinni, jos saat, Kazuo!” nuorempi huusi ja ilman minkäänlaista varoitusta hyppäsi keltaisten kumisaappaiden saattelemana erittäin kuraiseen vesilätäkkään.


Oisko ''Vesilätäkköön'' vai onko onko toi ''vesilätäkkään'' sana? :o ANTEEKSI OLEN JOKU STNAN EVO TÄNÄÄÄÄÄ >:-----------(((((((((

Mutta ehkäpä tuon levottoman olotilan olivat saaneet aikaan liialliset selostukset Japanin historiallisista tapahmista, kuin myös opettajan korvia vihlova ääni.


Tästä nyt voin olla varma, ettö tuossa on pienen pieni virhe. Sen pitäisi kai olla ''hisroriallisista tapahtumista''. Eikö ? =)

Tuijotuksen kohde ei tiennyt, mitä olisi voisut tuossa tilanteessa sanoa, joten tyytyi vain mumisemaan myöntävän vastauksen.


Tästäkin olen aika varma, että tuossa pitäisi lukea ''mitä olisi voinut'' =)

Joo, tässä oli kommenttini tällä kertaaa :3 Mutta sitä samperin jatkoa toivon ja niin.
Heihei ^^
Art of Life

Avatar
Last Bouquet
Fani
 
Viestit: 19
Liittynyt: Ke Touko 27, 2009 2:31 pm
Paikkakunta: Helsinki )=

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja paramnesia » Ke Heinä 22, 2009 2:39 am

Hyvä on hyvä on, ilmottaudun lukeneeni ja ihastuneeni tähän ficciin jossa Reitalla ei ole rättiä! Woou : D En ainekaan itse muista, että oisin aijemin törmänyt tälläiseen ilmiöön.
Ja viälä skeittipoika.. grau.

Tätä ficciä oli oikeasti miälyttävä (anteeksi törkeä sanavalinta, mutta parempaa en tähän hätään keksi. Kello on tosissaan 3:05 am pistetään sen piikkiin) lukea, koska tämä on tämä on sinänsä realistinen. Tällä tarkoitan eritoten Reitaa, komea ja hiukan antisocial niin liian usein tämmöisitä liikkuu ikäväiä juttuja.

Se kuulemma on vain seksin perään...”
”Ja muutenkin se vilkuilee kaikkia todella läpitunkevasti. Se myös asuu ihan yksin Tokion laitamilla, eikä ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa”


Tälläistä ei-niin-kivaa-ennakkoluulosuutta on aivan liikaa, etenkin juuri nuorison parissa (sanavalinnat kymppi? : D ). Muutenkin olet saanut ficciin oikean lukiolaisikäisen nuoren ajatusmaailmaan tuntumaa ilman mitään epämääräisiä kliseitä joihin tuppaa törmäämään sillon tällöin ficcien ihmeellisessä maailmassa.
Tämä on vain jokin vaihe, pian en edes muista häntä.

Etenkin juuri tälläistä. Näin itsekkin olen huomannut ajattelevani näin ja niin on todellakin käynyt : D hih.

Pidän tyylistäsi saada teksiin eloa pienillä asioilla, etenkin se sää juttu kun ensin taivas oli aurinkoa lupaillut, mutta päätti kuitenkin velmuilla ja uhkailla sateella. Itse kiinnitän aina hieman huomiota tälläisiin mukaviin sivuseikkoihin ja näitä on aina ilo huomata ficeissä : )

Tämän jälkeen pääsemme kohtaan jossa toteamme Rukin olevan kilttipoika koulussa. Tälläiseen törmää yhtä usein kuin rätitömään Reitaan! Mukavaa vaihtelua, todella.
Tosin sitten mitä tulee Rukin suhtautumiseen 'ihkuttavia fanityttöjä' kohtaan niin pääsemme taas törmäämään 'mukavaan' Rukiin, jota kiinnostaa tyttöjen leipomat piparit yhtä paljon kuin Japanin historian opiskelu. Loistavaa : D

Ja kun pääsemme näistä Rukia ei-kiinnostavista asioista Rukia kiinnostaviin. Ah, Reita. Jotenkin niin suloista ajatella Reitan, the komeuden multihuipentuma rupeaa juttelemaan pikkuiselle Rukille aivan yllättäen.
Jos oikein tarkasti katsoi, saattoi huomata raudat hänen hampaissaan.

En sano, että raudoissa olisi jotain vikaa, ei ole ei, mutta kukaan meistä ei ole _niin täydellinen joten tässä taas palaamme siihen miten realistisen ficin olet aíkaiseksi saannut : )

Ficin loppu oli kyllä niin ihana ja oikeasti suloinen! Reita paljastaa romanttisen puolensa ja pikku-Rukimme häkeltyy toisen käytöstä. Aww elämys.

”Helvetti... Vien sinut elokuviin joskus, Takanori”, Reita naurahti jälleen kerran mainitsemansa pojan huulille ja päästi tästä sitten irti. Skeittipoika hipaisi hellästi Rukin punertuneita poskia, ja lähti sen enempää sanomatta huristelemaan skeittilaudallaan.


Ihana, oikeasti. Pidin tästä ficistä ihan tosissani, hyvä idea ja upea toteutus *WAAAAAAAU-elämys*

Anteeksi jälleen, mutta toivon kommentin kelpaavan : D
風の中で育った木は根が強い.

Avatar
paramnesia
Teknikko
 
Viestit: 185
Liittynyt: Ma Heinä 13, 2009 7:30 pm
Paikkakunta: Hyvinge

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja ukesieni » To Heinä 23, 2009 4:00 am

Taisinpa minä tuota tämän viime yönä/aamuna lukaista mutta olin jo niin väsynyt ettei aivoista enään irronnut mitään mistä olisi kommentin saanut aikaiseksi joten kommentoin nyt. parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?

No, ekaksi mun on pakko hehkuttaa sitä parhainta asiaa tässä! Nää ihmiset ei ollut virheettömiä. Reitalla oli hammasraudat ja finninaama, se yllätti minut tosi positiivisesti! Tämmöinen joukosta erottuva ficci. Tämä oli sitä mitä elämä oikeasti on, realistinen. Tähän kuului ennakkoluulotkin, jotka ovat nykyään valitettavan, sanoisiko sitä yleinen asia mitä nuorison piirissä on. Ihmisistä kuultujen juorujen ja ulkonäön perusteella luodaan niitä stereotypioita jotka on valitettavan usein vielä vääriä. Mutta myönnän kyllä, etten itsekkään ole syytön tässä asiassa...
Tykkäsin myös kovasti sun kirjoitustyylistä, semmoista sulavaa, helposti luettavaa tekstiä. Tosin siitä huolimatta bongasin kyllä muutaman virheen hehe. Taisivat olla kyllä lähinnä samoja joista bunnyie huomautti kommentissaan, joten säästelen omia vaivojani ja olen quottaamatta, gomen :---DDD

Okei, loppujen lopuksi tää kommentti oli aika turha ja mitäänsanomaton, mutta kommentti kuitenkin...Pahoitteluni ^^'' Kiitos kuitenkin tästä, oli mukavaa luettavaa<3
I'm happier without you

Avatar
ukesieni
Fani
 
Viestit: 5
Liittynyt: La Heinä 11, 2009 12:19 am

Re: Skeittipojan unelma (Reita/Ruki, oneshot, pg)

ViestiKirjoittaja akumu » Pe Heinä 31, 2009 12:43 pm

Whoa, taas kommenttei :C

gnrbu: Kiitos kommentistasi jälleen kerran !

Oho, tosiaankin nyt tais tapahtua semmoinen kämmi, etten tosiaankaan tainnut mainita kenenkään ikää. Oishan sen voinut tonne jollakin tavalla laittaa, mut unohdin. Mä kuitenkin ite ajattelin sen sillä tavalla, että Reita on about 17 niin kuin Uruha ja Aoikin ja Ruki olis sitten vuoden nuorempi. Jokasel on kuitenkin nyt sit päätösvaltaa miettiä, minkä ikäsiä he tässä olivat ! Aoin ja Uruhan huolehtivaisuus oli mun mielestä jollain tavalla random, mut just se, et ite oon kuullu samanlaista kommenttia kavereiltani, jossa mainitaan sitä, että skeittipojat on ihan hanurista kaikki ja ne on vaan--- jos suoraan sanon niin pillun perään. Sori mun karkee kielenkäyttö D: Tais kyl ne tunteet jäädä Aoin ja Uruhan osalta hiukkasen epäselviksi.

Reitan rautahampaat ja finnit ja Rukin pisamat aiheuttivat nykimistä suupielissä. Teinificci sanan varsinaisessa merkityksessä.


Awww vähänkö ihanaa kuulla ! XD Mua oikeesti vaan ottaa niin paljon päähän, kun useimmissa ficeissä ei oo tietoakaan virheistä esimerkiksi kasvoissa taikka muuallakaan. Pisamat nyt ei oo mikään ihovirhe periaatteessa, mutta silti, harvemmin mä oon japanilaisiin törmänny, joilla olis pisamia. Pikkasen pientä vaihtelua ! Eikö vain ?

Aika moni on maininnut noista muisteluista ja ne tosiaankin on aika randomeja ! Mut ilman niitä mä en ois saanu ideaa tohon spinoffiin, jonka kirjotan teille tänne. Siinä vähän selviää, minkä takia kaikki ne muistot tuli mieleen just tolloin. Tietty ite bonjasin vasta tän kirjotettuani, että kappas, Ruki mietti just niitä asioita silloin, kun sattu satamaan :___D Oon hidas ymmärtämään oman tekstini tarkoitusta.

Ficin paras kohta oli ehdottomasti lopun suudelma. Se oli lyhyt, mutta jotenkin se tuntui tarinan aidoimmalta, tunteellisimmalta ja koskettavimmalta kohdalta. Lopetus toimi loistavasti, eikä minun tarvitse lukea muiden kommentteja arvatakseni, että olet saanut paljon pyyntöjä jatko-osasta. Cliffhangerit toimivat aina. ^_~


Ekaks en ees ajatellu tehdä tähän minkäänlaista jatko-osaa, mutta kun aloin miettiä, että jotkut asiat tarttee selitystä niin päätin sitten kirjottaa tommosen spinoffin ! En tiiä kuitenkaan milloin julkaisen sen D: Haluun tehdä siitä tarpeeksi hyvän, ettei mikään jää epäselväksi.

Ja ah ! Mun sydän oikeesti lepää, kun saan rakentavaa kommenttia ! ; _____ ; Kiitos tosta rakentavasta palautteesta, risuista sekä ruusuista ! Kommenttias oli tosi ihanaa lukea, kiitos ! ♥

Last Bouquet: Kiitos sullekin !

Oho, kiitos noista muutamista virheiden huomauttamisista ! Korjaan ne nyt ihan piakkoin tuolta tekstin keskeltä pois. Mutta toi vesilätäkköön on tekstissä ihan oikein, saattaa olla jotain murretta tai jotain, mutta mun tietääkseni vesilätäkkään ei tarkota mitään. Ainakin mun korvissani se kuulostaa aika--- tönköltä ja mitäänsanomattomalta. Ja ihanaa kuulla, jos sä tykkäsit tästä !

Sun nää ideat *--* Mistä keksit? Sitten suurin osa mun lempiparituksella, ja eikö niin ollukki, että reituki on sunkin lempiparitus?


Sitä oon kuule itekkin miettinyt ihan hiton kauan, että mistä mä näitä ideoita keksin :D Useimmiten kyllä saan biiseistä, kuvista, leffoista ja joistain mulle tapahtuneista asioista näitä ideoita, mutta tän skeittipoikaidean alkuperää en muista ! Tai sitten tosiaankin tykkään skeittipojista niin paljon, että niitä pitää ficceihinkin tunkea. Ja kyllä, Reituki on mun lempiparitus, vaikka usein se saattaakin tulla joka kolosta ulos, ei sitäkään aina jaksa. Mut kiva jos miellyttää ja kiitos kommentistasi ! Jatkoa tulee--- joskus. Kiitos ! ♥

bunnyie: Kiitoksii !

Välillä on kivaa lukea ficciä, missä Reitalla ei oo nenärättiä ! Koska en usko, että se ees nuorempana piti sitä naamassaan, alko pitää sitä sitten vasta Gazetten aikana. Tai enhän mä tiiä, mut mun mielestä Reita ilman nenärättiä on joku niin sulonen ajatus ja viel raudat ja kaikki ! Ihanaa kuitenkin tietää, että tykkäsit tästä, eikä se haittaa, vaikka käyttäisit minkälaisia sanavalintoja tahansa. Arvostan sitä, että noinkin myöhään ton kommentin mun ficciini väsäsit, oon aika otettu tästä tiedosta, etten sanois.

Muutenkin olet saanut ficciin oikean lukiolaisikäisen nuoren ajatusmaailmaan tuntumaa ilman mitään epämääräisiä kliseitä joihin tuppaa törmäämään sillon tällöin ficcien ihmeellisessä maailmassa.


Oi kiitos tosi paljon :D Musta tuntuu, että useimmat lukijat sanoo, miten tuon henkilöiden ajatuksia jonkun verran hyvin esille, mut on vielä parempi kuulla se nyt sitten uudestaan. Joskus nää ajatukset kyllä pruukkaa olemaan täyttä paskaa, jos suoraan sanon. Mut ihanaa, jos tykkäsit.

Kommenttis kelpas paremmin kuin hyvin ! Ihan oikeasti, kiitti tosi paljon noista kehuistas. Ja kommentistas ylipäätään, kiitos ! ♥

ukesieni: Thank youu ~

Kyllä vain, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Arvostan sitä vielä vähän enemmän, että ihmiset jaksavat kommentoida mun ficcejäni, vaikkeivät ne aina oo sitä parhainta laatuaan. Esim tääkään ei oo sitä parasta mua, vaikka tähän panostinkin aika paljon. Silloin kun omistan jonkun ficin jollekin, silloin haluan panostaa siihen. En väitä ettenkö muuten panostaisi ficciin kuin ficciin, mutta muutamaan ficciin oon käyttänyt niin paljon aivotyötä, etten löydä ees sanoja sille.

No, ekaksi mun on pakko hehkuttaa sitä parhainta asiaa tässä! Nää ihmiset ei ollut virheettömiä. Reitalla oli hammasraudat ja finninaama, se yllätti minut tosi positiivisesti! Tämmöinen joukosta erottuva ficci.


Aww kiitos. Ei ihmisten tartte aina olla virheettömiä, koska kukaan ei oo. Mun mielestä se on aika usein ihan hiton ärsyttävää lukea ficciä, missä esim Rukilla on ihan täysin kalkkilaivan kapteerin tapanen naama eli täysin valkonen, eikä se punastu vittuakaan taikka sillä ei olis mitään finnei yms. Paitsi oho, onhan Rukilla oikeessa elämässä se joku näppylä leuassa, mutta se onkin asia erikseen, koska Rukilla on ollut se aina :D Mut kiitos ja kiva jos miellytti.

Kiitos kehuista ja itse kommentista ! ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

ViestiKirjoittaja kuree » La Syys 04, 2010 11:16 pm

JOS EN NYT IHAN VÄÄRÄSSÄ OLE, taisin luvata sulle, että kommentoin tätä ficciä joku enemmän tai vähemmän kaunis päivä, mikä sattuukin nyt olemaan yö ja aika kylmältä tuntuu ulkona olevan -- mikä taas ei liity mitenkään tähän. Päätin tässä äsken, että nyt kommentoin jotakin ficciä, kun tuo Nokun kommentoimisrantti alko kyrsimään omaa kommentoimattomuuttanikin. XD (Helvetti,taipuu hankalasti tuokin sana. >:c ) Ja kello näyttää sen verran, että olis Tiinan nukkumaanmenoaika, mutta tässä nyt jo aloitin, eli jatkankin ! Hähä.

Tän lukemisestä olikin jo niin kauan, että mun piti lukea tuo uudestaan ja sain todeta, että virnistelin itsekseni jälleen samoissa kohdissa. Reitan finnit ja hammasraudat, kliseinen suutelukohtaus kaatosateessa, Uruhan ja Aoin pesistreenit. Viimeisenä mainittu oli muuten erittäin kiva mielikuva ! Musta oli mukavaa, että laitoit ne pelaamaan pesäpalloa, koska, no, mielikuvat. ♥ Taisin muuten olla ensimmäinen, joka mainitsi kommenteissa Uruhan ja Aoin pesäpallotreenit? Tai mitä nyt nuo muut kommentit selasin äkkiä läpi tuon ficin lukemisen jälkeen. Ja mua muuten rupes kiinnostaan, että mitä kautta Aoista ja Uruhasta oli tullu molemmista kitaristeja? Oliko ne itseoppineita, vaiko tunneilla käyneet oppimassa? Olisin tahtonu kuulla enemmän niiden kitaraharrastuksesta, vaikkei se ollut lähelläkään tän ficin pääaihetta. Mulle tuli aika "ÄHÄHÄ" -reaktio, kun muistin, että Aoi oli joutunut ottamaan pois sen huulikorun koulun sääntöjen takia, koska kyllä muakin kyrsis, but a man's gotta do what man's gotta do -- eiku vai miten se menikään. Saatoin myös virnistää, koska itse purin omaa huulikoruani samaan aikaan, kun Aoi teki ficissä -- trlolo. : D Paha tapa, pitäis päästä eroon siitäkin.

Sillon ekaa kertaa, kun luin tätä ficciä sun julkastua tämän olin häkeltynyt ja awwasin tuolle lopulle, koska Reita ja Ruki oli niin söpöjä yhdessä, mutta nyt joudun kyllä sanomaan, että alan olla jo korviani myöten täynnä Reitukin paljoutta lafissa, vaikkei siinä mitään pahaa ole. Ihan jees paritus, mutta aika loppuunkulutettu ja jota oon myös itsekin kirjoittanut, että syyllistyn lafin Reitukivallankumoukseen kans. XD

Mitäpäs henkilöistä saarnaisin, muut oli tiivistäny aika hyvin mun ajatukset noista, mutta jos nyt kommentin pituutta venyttäisin kertoisin omani ihan itse ! Rukista ja Reitasta mulle tuli melkeinpä heti mieleen Uma Karman Kaiken se kestää -kirja, jonka sun hehkuttamisen ansiosta luin. Paitsi, että Rukin kuvittelisin paremmin siihen Tuukan rooliin ja -- eksyin aiheesta lahjakkaasti, damn. %D Noh, kello on kahtakymmentä vaille kakstoista, vetoan siihen. Merensiniset silmät oli nappivalinta, samoin mustat hiukset ja pisamat oli piste iin päälle ! Edellämainittujen piirteiden ansiosta sain oikeen söpön mielikuvan, vaikken enää mikään järjetön Rukifanaatikko olekaan. Osasin jo etukäteen arvata, että Rukin luokasta hän ei ole mikään rasavilli, vaan se rauhallisempi ja ujompi erinäisten syiden takia (--- minkälaisten syiden mitäh?). Reitan hammasraudat oli sympaattiset, finnit taas sai aikaan inhotuksen puistatuksen, jonka myönnän häpeilemättä. 8( Skeittaripoika, jota kaikki (-- melkein kaikki) ihastelee enemmän tai vähemmän salaa ja jonka saavuttamattomuus on hyvin näkyvää, mutta joka salaa tykkäileekin lyhyestä, ujomman puoleisesta pojasta. Ja nyt mulla katkes ajatus kesken Reita-analyysin, joten jätän sen suosiolla perimmäiseksi ajatukseksi.

Pystyin niin samaistumaan Rukin fiiliksiin historiaa opiskellessa, koska omat historian tunnit oli jotain... kidutusta. En sietänyt ollenkaan niitä, en yhtään. (Okei, just Japanin historiaa käsitellessä taisin olla aktiivisempi kuin ikinä-- hehe.) Mut siis, you got the point. Nyt on jumalattoman laiska fiilis, enkä jaksa lainata tuolta tekstistä mitään, mutta tuo lause "Luokan edessä seisova harmaahiuksinen nainen kääkätti kuin mikäkin kuolemaan joutuva harakka." särähti mun korvaan aika pahasti. Kääkättää ei oo mun mielestä tähän ficciin laisinkaan sopiva adjektiivi ja kuolemaan joutuva harakka, no, samat fiilikset, ei sopinu tän ficin muuhun kerrontaan laisinkaan.

Rukin muistelot lapsuuteen jäi mulle vähän kaukaiseksi, enkä saanu siitä paljoakaan irti, muuta ku sen, että miten Rukin isoveli kuoli ja kuinka ne oli pienenä hyppineet rapakoissa iloisina ja se on mun mielestä sääli, koska olisin tahtonut saada niistä enemmän irti ! :<

Aloin tässä miettimään, että huomaskohan Reita Rukin värisevän niin voimakkaasti, kun se painautui kiinni Rukiin... %D Mahtaa tuntua melko häröltä -- okei, anteeksi, mua väsyttää, enkä saa itestäni enää oikein mitään järkevää ulos. XD Mutta damn ! Se jäi kesken ! ... Mutta onneksi mulla on hyvä mielikuvitus ja paska huumorintaju, että voin repiä iloa itselleni oikein monella tapaa siitäkin, että miten tää jatkuisi. :3

Tykkäsin sun kuvailusta ja tykkään edelleen, koska sun tapa kirjoittaa on helppoa luettavaa, mutta välillä kyllä joutuu kelaamaan omassa pääkopassaan, että mitäs tuossa nyt olikaan meneillä, mut nopeasti sen karanneen ajatuksen saa aina kiinni. Toivottavasti en kuulostanut järkyttävältä dissaajalta tässä kommentissa, koska pidin tästä ficistä oikeesti ! Ja nyt taakka on pois mun harteilta, oon vihdoin kommentoinu tähän, kun lupasinkin (enkä oo muuten kommentoinu helvetin pitkään aikaan ku tasan yhteen ficciin ja sekin oli painostuksen alla, että ala tapa mua tän kommentin laadun takia). Kiitos lukunautinnosta ja kirjoittele toki lisää, kun kirjoittamisen taidon osaat noin vallankin hyvin !
I wonder if you're listening

Avatar
kuree
Roudari
 
Viestit: 91
Liittynyt: Su Elo 17, 2008 1:16 pm

Re: Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

ViestiKirjoittaja akumu » Su Syys 05, 2010 6:00 pm

kuree, kiitos ihan älyttömän paljon kommentistasi ja anteeksi se eilinen "rage" mesessä, heitin sen ihan vitsinä XD En siis oikeasti tarkoittanut sitä, mitä sulle leikilläni sanoin. Kommenttisi miellytti mua ja musta on ihanaa saada näinkin vanhoihin teksteihin vielä kommentteja. Olin todella hämmentynyt, kun tulit sanomaan, että teet mulla ylläriä, tuo sun kommenttisi todellakin oli aikamoinen yllätys !

Mä voin puolustella sanoa tästä ficistä sen verran, että tämä on vanha ja silloin, kun tämän julkaisin, se erottui ihan mukavasti Reitukien massasta. Ja vain siksi, koska uskalsin kokeilla jotakin erilaista: Reitalla ei ollut nenärättiä, hänellä oli hammasraudat ja finnit, Rukilla oli merensiniset silmät, pisamat ja molemmat olivat nuoria poikia. Silloin musta tuntui, että damn, kun tässä on niin mukava idea, voisihan tehdä jatkoa tälle oneshotille, muttei ole tämän julkaisun jälkeen pahemmin kiinnostanut. Se on sinäänsä sääli, tää tosiaankin jäi pahasti kesken ja tälle sopisi loistavasti jokin jatko-oneshot : ( Ehkä joskus hamaassa tulevaisuudessa kirjoittaisinkin jtn jatkoa tälle, who knows !

Ja mua muuten rupes kiinnostaan, että mitä kautta Aoista ja Uruhasta oli tullu molemmista kitaristeja?


Se ei sinäänsä ollut mikään tärkein osa tätä oneshotia ajatellen, mutta hienoa, että edes joku alkoi pienessä päässään miettiä, miksi Aoista ja Uruhasta oli tullut kitaristeja ! Olisin voinut luritella pitkän pätkän heidän harrastuksestaan ja kitaransoittotaidoistaan, mutten kokenut sitä olennaiseksi asiaksi.

Rukista ja Reitasta mulle tuli melkeinpä heti mieleen Uma Karman Kaiken se kestää -kirja, jonka sun hehkuttamisen ansiosta luin.


AAAA säkin olet siis lukenut sen kirjan ! Aivan mahtava kirja, eikö vain ? Jos olisin tämän kirjoittamisen aikoihin tiennyt tuosta kirjasta niin olisin jollain tavalla sumplinut Rukin tosiaankin Tuukan rooliin ja Reitan sitten taas Luukaksen rooliin. Tässä nyt kävi kuitenkin niin, että idean repäisin joskus yöllä myöhään mökillä ollessani viime vuonna kesälomalla. Ai että tämänkin kirjoittamisesta on ollut niin kauan aikaa, yli vuosi ja se tuntuu ihan ikuisuudelta !

Tässä oneshotissa on aivan varmasti monia asioita, jotka särähtävät korvaan tai silmään jotenkin. Mun on pitänyt lukea tämä monta kertaa läpi, mutta... ihan rehellisesti sanoen, mä en kehtaa. Ehkä mä joskus kehtaisin ottaa itseäni niskasta kiinni, lukea tämän läpi kokonaan ja sitten voisin korjailla tuolta kaikki mahdolliset virheet ja ärsyttävät asiat. Juuri esimerkiksi ton mainitsemasi kohdan :D

Rukin muistelot lapsuuteen jäi mulle vähän kaukaiseksi, enkä saanu siitä paljoakaan irti, muuta ku sen, että miten Rukin isoveli kuoli ja kuinka ne oli pienenä hyppineet rapakoissa iloisina ja se on mun mielestä sääli, koska olisin tahtonut saada niistä enemmän irti ! :<


Monelle ne muistelot jäivät aikalailla pimentoon, mutta ehkä se oli tarkoituskin ! En enää edes muista, mitä olen ajatellut kirjoittaessani niitä. Ehkä jotenkin se yhdisti tuota nykyaikaa ja menneitä tapahtumia, kun vettä satoi. En nyt muista satoiko siinä muistelossa vettä, kun Ruki näki hänen isoveljensä jäävän auton alle. Ehkä jotain senkaltaista olin kuitenkin ajatellut, en muista enää, rehellisesti sanottuna XD

Kiitos kuitenkin kehuistasi ja itse kommentista ! Se piristi todella mukavasti viime yötäni ja tätä iltaa ! ^^ ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Syys 20, 2010 5:07 pm

jiafu,

kiitos paljon kommentistasi !

Olen vähän hämmentynyt, nyt tähän suhteellisen vanhaan oneshotiin on vaan sadellut kommentteja, mikä saa mut tosi iloseks ! Kiva kuulla, että nimi pisti silmään ( vaikkei se periaatteessa liittynyt tähän mitenkään ? ), ajattelin itsekin, että olisi hienoa keksiä jokin hieman erikoisempi nimi. Ja koska mun mielestä ficeille on todella hankalaa keksiä nimiä, niin mä jouduin pohtimaan tätä nimeä oikeastaan... Aika kauan, mutta olen tyytyväinen siihen, ja näköjään monet muutkin ovat samaa mieltä ^^

Ja tosiaan, Reitalla ei ollut nenärättiä ( ja siksi tämä ficci ansaitseekin paljon hyvää palautetta eiku--- ) ! Mä olen kyllästynyt lukemaan ja kirjoittamaan ficcejä, joissa Reitalla on aina se sama "vaalea / valkoinen kangaskaistale", c'moon, välillä voi toki tehdä poikkeuksia niin kuin mäkin tein tätä ficciä kirjoittaessani ! Myös pistin Reitalle hammasraudat ja finnit, hehe, eikös ollutkin oiva idea ? ; )

Aww. Reita on aikas päällekäyvä. ~


Oi kyllä, mun salaisissa haaveissani Reita on päällekäyvä, mutta silti ihana mies !

Kiitos kuitenkin kommentistasi ja tosiaan, ihanaa kuulla, että sä tykkäsit ! ^^ ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

ViestiKirjoittaja Crudelis » Ti Marras 16, 2010 1:39 am

Olihan se ihan lukemisen arvoinen. Tuli kunnon awww -elämyksiä, minkä vuoksi pikainen loppu olikin niin sääli. Olisi voinut tulla vielä toinen osa ainakin. Tässä ei nyt saa koskaan tietää, että särkikö Reita Rukin sydämen. Sanotaan, että ei makeaa mahan täydeltä, mutta tätä olisin voinut nauttia vielä paljon lisää.

Kirjoitustyylisi on tosi miellyttävä, kepeä ja rauhallinen. Selkeys plussaa. Sopii hyvin one-shotteihin, mutta olisi mielenkiintoista päästä katsastelemaan toimivuutta tämän kaltaisessa moniosaisessa tarinassa.
Unelmoi kuin eläisit ikuisesti.
Elä kuin kuolisit tänään.

James Dean

Avatar
Crudelis
Fani
 
Viestit: 16
Liittynyt: Ma Marras 15, 2010 1:09 pm
Paikkakunta: Kain hymykuoppa

Re: Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

ViestiKirjoittaja akumu » Ti Marras 16, 2010 5:26 pm

Crudelis,

loppu tosiaankin saattoi tulla vähän yllättäen. Olisin voinut toki jatkaa pidemmällekin, mutta en itse pidä kauhean pitkistä oneshoteista ( vaikka joskus sellaisia luenkin ) ja onhan tämä kuitenkin suhteellisen pitkä oneshot. Kiva kuitenkin, että luit tämän ja vaivauduit kommentoimaan ! ^^ Oon tosi ihmeissäni, kun saan vielä kommentteja näinkin vanhaan tekstiin, onhan tämänkin kirjoittamisesta jo... puolitoista vuotta, näköjään :D

Tosin, mä suunnittelin, että kirjoittaisin tälle jatko-osan, kun silloin oli ideaa vielä, mutta nyt en muista, mitä olen edes mennyt suunnittelemaan. Vähän hankalaa toteuttaa siis se idea, joka oli päällimmäisenä mielessä puolitoista vuotta sitten, mutta jos inspiraatiota ja ideoita löytyy niin toki tähän voisi sen jatko-osankin kirjoittaa. Aika moni on nyt sellaista sanonut, että tämä loppui turhankin nopeasti tai vähän niin kuin seinään, mutta ehkä se oli tarkoituskin ! Ja kuten sanoit - ei makeaa mahan täydeltä ;)

Kiitos kehuistasi ja itse kommentistasi ! Mukava kuulla, että pidit tästä !
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

ViestiKirjoittaja Lygo » Pe Joulu 24, 2010 8:42 am

Aaaw, tämä oli niin ihana ! Sellanen hellyyttävä, todenomainen. Suloinen koulupoika ihastuminen. Varoitan jo etukäteen etten kovin fiksua kommenttia saa aikaiseksi valvottuani koko yön joulupuuhien kimpussa. :D Yritetään, koska pakko kommentoida. ♥

Ensinnäkin, tämä oli mukavan pitkä ja tästä sai mukavan otteen henkilöihin. (Lukisin tätä toki mielelläni lisää. ^^) Ulkonäköjen yksityiskohdista pisteet sulle ! Raudat Reitalla, jotain niin suloista. ;--; Ja merensiniset silmät + pisamat mustahiuksisella Rukilla on niin suloinen yhdistelmä, että voisin sulaa tähän tuolille (tai vaihtoehtoisesti haluta piirtää sen ilmestyksen).
Tämä oli mukavan kevyttä luettavaa, vaikka hieman tunsinkin myötätuntoa veljensä menettänyttä pikkuista Rukia kohtaan. Surullista kyllä...
Lopetus oli kiva! Juuri sellainen koulumaailmaan aidosti sopiva. Rukin reaktio oli ihana. x3 Mitäs nyt lisää keksisin... Ylistän sun kirjoittajan taitojas entistä enemmän, kuten muistakin teksteistäs olen itsekseni todennut. ♥ Kieli on sellaista kuin olla pitää, toki joskus tulee pieniä töksähdyksiä, mutten juurikaan välitä niistä, vaikka pilkunviilaajien sukuun kuuluunkin. ;) Enkä virheitä löytänyt en. Minusta tämä oli ihana one-shot, joka jää mieleen saaden hymyilemään. <3

Kiitos tästä, tää piristi mun mieltäni. ♥
"Faith is an irrational belief to something that's logically impossible"

Avatar
Lygo
Roudari
 
Viestit: 77
Liittynyt: Su Elo 16, 2009 1:40 pm
Paikkakunta: Joutseno (kesäkuuhun asti)

Re: Skeittipojan unelma ( Reita/Ruki, oneshot, pg )

ViestiKirjoittaja akumu » La Joulu 25, 2010 12:59 pm

Ja tähän vieläkin pursuaa kommenttia, oon aika hämilläni !

ChocolateDoom, kiitos kuitenkin kommentistasi, se piristi mukavasti mun jouluaattoani ^^

Pitkäksi tätä voi tosiaankin sanoa. En tajua, miten mulla on riittänyt jaksamista ja kärsivällisyyttä tämän kirjoittamiseen. Yleensä olen tottunut kirjoittamaan hyvin lyhyitä oneshoteja, mutta tämä onkin aikamoinen yllätys multa :D Vaikka tämän oonkin kirjoittanut kauan aikaa sitten. Juuri sen takia jotkut kohdat saattavatkin tuntua aika tönköiltä, mutta en mä nyt jaksa enää lähteä muuttamaan tätä. Silloin en ite näkisi, miten oon kirjoittanut vähän nuorempana ja miten oon nyt edes vähän kehittynyt kirjoittajana ^^

Mun päähän on pinttynyt ajatus Rukista merensinisillä silmillä ja pisamilla ! En pääse siitä mielikuvasta yli enkä ympäri. Mä voin vaan niin hyvin kuvitella Rukille sellaiset ihanan kirkkaat silmät ja paljon pisamia nenällä ja poskilla. Ihana mielikuva, eikö vain ? En mä tahtonut tehdä Rukista sellaista kovista, musta jotenkin tällainen hieman suloisempi Ruki on kivempi. Tai ainakin silloin oli, nyt en pahemmin kirjoita sellaisia ficcejä, joissa joku gazeton jäsenistä olisi hirveästi nuorempi kuin normaalisti. Hienoa kuitenkin, että pidit Rukista merensinisillä silmillä ja pisamoilla ja Reitan hammasraudoista ( sekä finninaamasta ? ) !

(tai vaihtoehtoisesti haluta piirtää sen ilmestyksen).


Joo piirräpiirrä ! Kannatan ajatustas !

Ja jos tahdot verrata mun tämän aikaista kirjoitustyyliä uudempaan tyyliin, suosittelen lukemaan joitain mun uusia tuotoksiani XD Sitten voit kertoa mulle mielipiteesi, että onko näissä vanhemmissa oneshoteissa ja pitkäosaisissa ficeissä kieli parempaa kuin atm. Muttamutta, lue ja kommentoi enemmänkin mun ficcejäni, jos vain siltä tuntuu !

Kiitos kommentistasi ! ^^ <3
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron