I'm not your boyfriend, baby ( Masanobu/Ruki, crossover )

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

I'm not your boyfriend, baby ( Masanobu/Ruki, crossover )

ViestiKirjoittaja akumu » To Kesä 25, 2009 12:13 pm

Title: I'm not your boyfriend, baby
Author: akumu
Beta: en koe tarvitsevani
Rating: pg-13
Pairings: Masanobu Ando/Ruki, Ruki/OC
Fandoms: Masanobu Ando, the GazettE
Genre: angst, romance, oneshot, lähinnä ajatuksia
Disclaimer: Henkilöt omistavat itse itsensä, omistan vain tekstin ja idean enkä saa tästä rahaa. Ficin nimi kuuluu 3OH!3:elle.
Summary: Oot mun inspiraatio kaikkeen.

A/N: En jaksa nyt kauheesti mittään täsä selitellä muuta kuin, että tää nyt on sitte toinen semmonen oneshot tohon crossover -haasteeseen. Saattaa olla hieman oudohko, mut ite tykkään jotenkin. Kirjotin tätä eilen, kun tulin bussilla Porista, joten laatu saattaa olla sitten sen mukaista :----D Hope so u like it ! Ja kommentit ois rakkaus.


”En mä tiiä muistatko mua enää vai tahdotko edes muistaa, mut kuiteski – mä muistan sut, jotenkin, ehkä. En mä tiiä, en mä osaa sanoo. Sun hymys mä muistan silti aina, ihan aina. Se on sellainen asia, jonka haluun ikuisesti pitää mielessäni. Koska sitten, kun muistelen sun hymyäs niin mulle tulee parempi olo. Oikeesti.

Olis silti ihan jees, jos jaksaisit lukee näit mun kirjeitäni, joita tuun lähettää paljon. Mä haluun kirjoittaa, haluun tietää, että joku ainakin lukee tämmösii tasapaksui paskoi. Joskus tuun viel katuu tämän kirjeen lähettämistä, voi vittu.

Tuntuu että kaipaisin joskus seuraa, mut kukaan ihminen ei vaan voi antaa sitä mulle. Kaikil tuntuu olevan joku, jonka kanssa olla ja viettää aikaa, mulla ei oo mitään. Enkä kyllä haluaiskaan, oon sen verran kusipää ja mulla on omaa tekemistä: kylven itsesäälin porealtaas ja kirjoitan kaikkee paskaa.
Haluutko tietää, mitä kaikkee teen? Mä kirjoitan runoja, susta. Kuulostaa varmaanki sun sievis korvis kliseisyyden huipulta, mut sä yksinkertaisesti oot mun inspiraatio kaikkeen, ihan kaikkeen.

Näin susta unta taas,
näin sadan vuoden jälkeen.
Sun hymyyn kaartuvat huules,
ne hymyilevät kasvot.
Oon ihan addiktoitunut niihin,
ne pysyy mun unis aina.

Omistan jokaisen sydämenlyönnin sulle,
vaan ja ainoastaan sulle.
Juoksen itteni hengiltä takias,
teen mitä vaan, jotta ottaisit mut takas.

Oon kusipää, tiiän sen, mut silti -
ilman sua mä eläis en.


Vihaat mua ton jälkeen vähän enemmän, vai? Sori, mut koin ite tarpeelliseks laittaa ton pätkän tähän mukaan. Hauku mut idiootiks sitten, jos haluut, ne sanat saa mut ehkä lopettaa tämän paskanjauhamisen. Mä niin vihaan tätä, vihaan rakkautta.

Silloin ku jätin sut rauttikselle yksin seisoo lumisateeseen, mä tiesin, että se on ohi. Eikä sitä sitten voitais ikinä enää korjata, mitenkään. Tein vitunmoisen virheen, mä tajusin vasta viikkoa myöhemmin millaisen kultakimpaleen olin päästäny käsistäni. Sä olit nyt sitte vapaa, saisit tehdä ihan mitä ikinä haluaisitkaan. Sanon viel, että oon idiootti, jos se yhtään helpottaa. Mut tuskimpa vaan. Mun sanomiset nyt nykyään ei kauheesti auta ihmisiä.

Muistan kans sen, kun kerroin, että oot mulle enemmän kuin vain pelkkä ystävä. Sekotin sun pään, koska sä olit silloin vasta pentu ja etit ittees. En tiiä miks tein niin, mut silloin sun piti tietää mun tunteet. Että kukaan muu ei oo ikinä herättänyt mussa netin välityksellä sen suurempia tunteita. Oon vaan ollu kiinnostunu, tällä kertaa mä olin rakastunut. Ja oon itse asias edelleenkin.

Sit me tavattiin ekan kerran sun syntymäpäivänä. Olin tietty nähny sun kuvias aiemminki, mutta jos mä oisin älynny, mitä seuraa sun näkemisestä kasvotusten, oisin älynny jäädä himaan. Olin kestäny ne 140 km vaan sun takias, kelaa, vaan sun takias. Silloin tiesin, että haluun sut itelleni, enkä ketään muuta tällä maapallolla. Vaikka mua on aina ahdistanu suhteet ja se läheisyys, mä halusin sun kanssa sentään yrittää. Sit sä sanoit mulle ”joo” ja annoit mun koskee suhun. Kun suutelin sun olkapäätäs, tiesin mitä se merkitsis. ”Olet mun, ikuisesti.”
Kaikki meni hyvin, ainakin ne ensimmäiset kolme kuukautta. Me nähtiin paljon useemmin kuin mitä me oltiin ajateltu, ja sä olit niin suloinen ollessas onnellinen. Pakko myöntää, silloin mäkin olin onnellinen. Mut kuitenkin kaikki muuttu sun masennuksen takia. Sä yritit itsarii kolmesti, älyäksä, vittu kolmesti! Onneksi epäonnistuit kaikilla kerroilla, mut et siltikään antanu mun auttaa sua. Vaikka toisaalta, mitä mä oisin voinu tehdä siinä tilanteessa? En yhtään mitään, asuin 140 km kauempana susta.

Kuukausi ton jälkeen mulla meinas sappineste kiehuu niin paljon, että päätin pettää sua sun hyvän ystäväs kanssa. En mä sitä ois selvinpäin tehny, olin ihan satavarmasti ollu ihan tuhannen tuiteris tai ainakin pienes sieväs. Sait mut kiinni – et kuitenkaan itseteos, vaan paljon pahemmin. Mun kännykkä soitti vahingos sulle, kuulit täydellisesti kaiken. Kuulit ainakin sen, miten kehuin sitä, mut sua haukuin pihtariks.

Mun ois pitäny ajatella, olin paskapää sua kohtaan. Vaikka sun kanssa meinasi tosi usein palaa käämit, sä pyysit anteeksi sun käytöstäs. Mä en, mä tein kaikkea, mitä sä vihasit. Ja vihaat varmaan edelleenkin. Mä poltin, join, suutelin kavereita milloin missäkin tilanteessa, käyttäydyin ällöttävästi sua kohtaan, painostin ja satutin sua.

Sussa ei ollu mitään vikaa, olit täydellinen mulle juuri sellaisena kuin satuit olemaan. Ajattelin, että saisin ainakin pari vuotta olla sun kanssa, koska tämä oli sellaista, mitä meistä kumpikaan ei oo ennen kokenut. Sit kuitenkin... Kuvioihin tuli monta muuta tyyppiä, jotka kerto olevansa ihastuneita suhun jollakin tasolla. Mä oisin voinut hakata kaikki, tehdä niistä selvää. En varmaan koskaan sanonu sitä sulle, mutta mua vitutti niin paljon se, että sä olit muille kuin joku esine. Sua katottiin aina sillä silmällä ja mä... Suutuin siitä, mua yksinkertasesti vitutti.

Tai noh... Ethän sä ois voinu käskee niitä ihmisiä lopettamaan ihastumistaan. Yhden kohdalla se kuitenkin paheni. Se eteni sellaiseksi, joka sai mut enemmän vaan raivon partaalle. Sen käytöksestä oikein huomas, että se rakastaa sua enemmän kuin elämää.


Kai muistat sen, kun jätin sut puhelimen välityksellä? Me oltiin oltu tasan puol vuotta yhdessä, ja mä vaan jätin sut. Nauroin sulle, ilkuin, vittuilin. Tein kaiken sen, mikä sai sut romahtamaan ja kertomaan vanhemmille kaiken. Sä olit silloin vasta 14, ja mä 17. Olin menny rakastumaan lapseen, ja ihan vitun pahasti.

Yritin puhua sulle ton puhelun jälkeen netissä, mutta sä et vastannut mulle. Ja se oli mulle oikein – oisit silti voinu kuunnella mua ja sitä, että oisin oikeesti pyytänyt anteeksi. Vaikka toisaalta, mun persoonani ei oo tottunut pyytämään keneltäkään anteeksi, eikä se siis oo koskaan ollu mulle helppo homma. Oot ehkä ainut, keneltä oon tosissani halunnu pyytää ja pyytänytkin anteeksi.

Arvaa romahtiko mun maailmani, kun kuulin, että oot onnellisesti seurustellut kaks kuukautta erään toisen ihmisen kanssa? Ja se ihminen asui kauempana ku mä silloin. Nyt oon muuttanu omaan kämppään ja kadun päätöstäni, se päätös vei mut kauemmas sun luota. No jaa, aina näin käy mulle. Ajattelin kuitenkin, että voisin jättää sut nyt rauhaan ja... tehdä jotain muuta. Vaikka haaveilla sun kosketuksista ja huulista mun kaulalla.

Lue tämä, edes siks, että haluun pyytää anteeksi. Tiedätpähän ainaki, mitä ajattelen.

Ps. Et pääse musta noin helposti eroon.

- Nobu”


”Ruki, mitä sinä oikein luet? Joitain vanhoi rakkauskirjeitä, vai?”
Mainittu poika nosti katseensa viereensä ilmestyneeseen tyttöystäväänsä ja loi pienen väkinäisen hymyn kasvoilleen. Tuntui oudolta olla tuon tummatukkaisen tytön kanssa noin läheisissä merkeissä, ennen he olivat olleet pelkkiä ystäviä. Kaikki oli kuitenkin mennyt ihan toisin, kun tummatukkainen tyttö, Aiko, oli tehnyt aloitteen. Se hämmensi Rukia aika lailla, hän ei koskaan olettanut, että joku tyttö tekisi aloitteen hänen suhteensa.

”En minä mitään. Kunhan vaan vanhan kirjekaverin kirjeitä luen. En muistanutkaan, että olen säilyttänyt kaikki nämä kirjeet.”
”Ai, okei. Haluaisitko tehdä tänään illalla jotakin? Mennä vaikka elokuviin tai syömään?” Aiko kysyi kauniin hymyn koreillessa hänen huulillaan.
”No tuota... Elokuva kuulostaisi hyvältä”, Ruki naurahti ja viskasi kirjeen olohuoneen ruskealle pöydälle. Hänen onnekseen Aikoa ei kiinnostanut yhtään sen enempää kirje, vaan hän päätti mennä laittautumaan iltaa varten.

Ehkä olisi aika unohtaa menneet ja ymmärtää, että minä olen Aikon kanssa.

***

”Aiko, kiltti, en millään jaksaisi tähän aikaan illasta enää mitään biletystä. Sitä paitsi, minulla on huomenna töitä.”
”Ruki! Olet 20 ja murehdit liikaa töistäsi. Minua joskus masentaa, kun et tule nukkumaan viereeni lainkaan ja jäät vain maleksimaan sinne työhuoneeseesi odottaen, että inspiraatio tulee tuosta noin vaan mieleesi”, Aiko valitti ja näpräsi tummia hiuksiaan näyttäen samalla erittäin suloiselta tapaukselta. Heidän välinsä olivat aina olleet tämänkaltaiset: Ruki teki töitä, Aiko halusi pitää hauskaa. Heissä ei ollut mitään samaa, he olivat täysin erilaisia persoonia. Ja Ruki ehkä hieman haluttomampi myös makuuhuoneen puolella.

”Mene sinä pitämään hauskaa, jos haluat. Minä menen nyt kotiin nukkumaan, öitä”, mies murahti ja lähti sen enempää sanomatta kävelemään omaa kotiaan kohti. Hän tunsi Aikon katseen itsessään, muttei antanut sen haitata. Pitäköön hauskaa, jos kerran haluaa, Ruki ajatteli ja tunki kädet taskuihinsa.

”Mitä minä oikein teen... En rakasta Aikoa enää samalla tavalla ja haluan...” mustahiuksinen mumisi pientä inhotusta äänessään. Se asia, mitä hän ajatteli, oli kytenyt hänen päässään monia kertoja. Ei, Ruki ei saisi haluta enää entistä elämäänsä takaisin. Se mikä oli mennyttä, pysyi myös menneessä, eikä tulisi enää tulevaisuuteen millään lailla. Niin hän oli päättänyt kuusitoistakesäisenä, mutta mihin se johtikaan? Siihen yksinäisyyden tuntemiseen ja aina vain se yksi ja sama henkilö oli hänen mielessään.

”Nobu...” mies mumisi ja tunsi sitten, miten pieniä vesipisaroita tippui taivaalta hänen hiuksiinsa. Alkaisi sataa paljon enemmän, aivan varmasti alkaisi.
Voi helvetti, ja nyt unohdin sen sateenvarjon kotiin...
”Älä luule, että pääset minusta niin helpolla, Taka-chan.”

Ruki kuuli naurua takaansa ja kääntyi salamana katsomaan, kuka sen olisi voinut sanoa hänelle. Monikaan ei tiennyt hänen oikeaa nimeään saatika sitä, että häntä kutsuttiin Taka-chaniksi. Sen olisi pakko olla joku henkilö, jonka hän tunsi. Muutaman silmänräpäyksen jälkeen Ruki saattoi havaita pitkän miehen seisovan muutaman askeleen kauempana hänestä. Tämä katsoi maahan ja piteli rikkinäistä sateenvarjoa suojanaan.

”Hei vain, Ruki. Siitä on jo aikaa.”
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ke Loka 06, 2010 3:49 pm, muokattu yhteensä 6 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: I'm not your boyfriend, baby (Masanobu/Ruki, 1/1, crossover)

ViestiKirjoittaja trickery » Su Kesä 28, 2009 1:06 am

Ookei luin tän ihan pelkästä mielenkiinnosta tota paritusta kohtaan :D Mulla ei ole aavistustakaan, kuka Masanobu on, mutta oh well. Toi otsikko oli kans sellainen, joka vaan osui silmiin. Pisteet siitä.

Hämmennyin ensin tosta puhekielisyydestä, mutta pidemälle lukiessa huomasin sen olevan yllättävän hyvin toimiva. Karun realistista. Kirjeeseen oli hyvin tungettu oikeastaan koko tarina eikä se silti kuulostanut miltään typerältä flashbackiltä. Hyvin tehty~

Silloinku jätin sut rauttikselle

Puhekielestä on vähän paha korjata virheitä, mutta imo "silloinku" -> "silloin ku". Kuulostaa paremmalta.

Yhden ison virheen tässä kyllä teit. Tää on ihan puhtaasti mielipide, mutta toi puhekielen vaihtuminen kirjakieleen lopussa ei vaan toimi. Lukija hämmentyy. Olisi ollut ehkä parempi jatkaa sillä puhekielellä, kun on kerran aloittanutkin. Se sopi mukavasti ficin teemaan ja loi siihen sen karun tunnelman. Loppu pätkä tuntuu muutenkin tosi hätäisesti kirjoitetulta ja Aikon hahmo kovin mukaan pakotetulta täytteeltä. Kirje-osio tuntui niin kovin henkilökohtaiselta sulle ja toi loppu oli sit vähän töks. D:

Ehkä olisi aika unohtaa menneet ja älytä, että minä olen Aikon kanssa.

Toi sana älytä tökkää pahasti. Nää on taas näitä makuasioita, mutta mun korvaan ymmärtää tai jopa tajuta olisi sopinut tähän kohtaan paremmin.
Ruki kuuli naurua takaataan ja kääntyi salamana katsomaan, kuka sen olisi voinut sanoa hänelle.

Takaataan? D: Murretta? Takaansa toimii paremmin. Tässä samassa lauseessa on kans pieni ongelma. "Ruki kuuli naurua ------ kuka sen olisi voinut sanoa hänelle." Sanoa naurun? D: Hetken päästä ymmärsin, että sanomisella viitattiin edellisiin vuorosanoihin. Toi on kuitenkin tosi hämäävästi kirjoittaa.

Lopun töksähdyksistä huolimatta tykkäsin tästä kokonaisuutena :) Suosittelen kuitenkin betauttamaan ficit. Kirjoitusvirheet hallitset kyllä itse, mutta näistä muotoseikoista on hyvä keskustella jonkun puolueettomankin osapuolen kanssa.

Kiitos~
"but, darlings, the show must go on"

Avatar
trickery
Roudari
 
Viestit: 95
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:04 pm
Paikkakunta: Tokyo fucking city

Re: I'm not your boyfriend, baby (Masanobu/Ruki, 1/1, crossover)

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Kesä 29, 2009 7:52 pm

Ooo, eka kommentoija * U *

trickery: Kiitos kommentistasi ! Oon tosi onnellinen, että joku edes kommentoi tätä, vaikka paritus sattuukin nyt olemaan melko lailla tuntematon varmaan monelle lafilaiselle. Itse pidän siitä ihan kauheasti, siitä on näin lyhyen ajan sisällä muodostunut yksi lemppareistani. Voin hieman mainita, että Masanobu Ando näyttelee siis Battle Royale ykkösessä sitä psykopaattitappajaa, Kazuo Kiriyamaa. Jos yhtään helpottaa, harmi vain, etten tullut linkittääkseni kuvaa tuohon ensimmäiseen postaukseen D------: Ehkä voisi sitäkin joskus muokata.

Tiedätkö--- mä tiiän, että toi loppu töksähtää melko pahasti lukijan silmiin. Tuon lopun tungin tuonne ihan väkisin, koska en halunnut jättää tätä pelkkään kirjeosuuteen. Mulla oli pakottava tarve kirjoittaa jotain tähän, enkä sen kummempia jaksanut miettiä, mitä tähän kirjoittaisin. Yleensä teen juonikartat valmiiksi, mutta tää oli vain tämmönen--- päähänpisto muutenkin. Kirjoitin ekaks tohon loppuunkin puhekielellä noi repliikit, mutta sitten muokkasin ne pois, koska mua itseäni ketuttaa lukea puhekielellä kirjoitettuja ficcejä. Tai siis--- ymmärrän kyllä hyvin, jos se sun silmääs töksähtää, niin töksähtää kyllä munkin, ettei sen puoleen :----D

Kiitti noista virheiden huomauttamisesta ja muutenkin koko kommentista ! Se piristi mun mieltäni paljon ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: I'm not your boyfriend, baby (Masanobu/Ruki, 1/1, crossover)

ViestiKirjoittaja nazogi » Pe Heinä 03, 2009 1:21 pm

mun oli tarkoitus lukee tää silloin ku se tuli, mutt enpäs sit jostain kumman syystä lukenutkaan. nyt näin tylsänä aamuna tunsin tän kuuluisan ”ainiin”- elämyksen ja päätin kaivaa tän ficin esiin.

jostain kumman syystä itse tykkään paljon, kun ficciin sekoitetaan sekä kirja- että puhekieltä. varsinkin kirjeissä ja repliikeissä se toimii mainiosti, aivan kuten tässäkin. paritus oli mielenkiintoinen, vähä poikkeavuutta siihen perusparituksiin, ja nykyään musta tuntuu siltä, ett ihan sama kenelle se ruki paritetaan, se paritus toimii aina :'D
ihan niin kuin tässä. kiva ajatella, että se toinen tallaaja siellä ei olekaan mikään muusikko tai muutenkaan niin tunnettu henkilö (alussa olin tunnontuskissa, kun en meinannut edes muistaa, kuka ihme se masanobu oli sielt battle royalesta, mutt nyt luulen tietävän ja oikeestaan se onki aika sopiva rukille…)

tuo kirje oli jollain tapaa aika siirappinen ja joissakin kohti se sai nyrpistämään nenää, mutt kokonaisuudessaan pidin siitä. siellä oli hienoja ilmaisuja ja siihen oli helppo samaistua ja siihen upotettiin hyvin tuo niiden menneisyys. olisin toivonut, ett tuota oikeaa elämää olisi kerrottu sitt vähän enemmän, vaikka ett mitä tapahtukaan noitten tapaamisen jälkeen jne. onhan se loppu kiva tuollasenaankin, antaa lukijalle vähä pähkäiltävää ja omaa näkemystä, mutt en kiistä, ettenkö olisi halunnut lukea enemmän jätkien uudelleen tapaamisesta, kuitenkin, kun tuo nobu näytti olevan aika paskamainen joskus ja menevää tyyppiä, niin olisin halunnut tietää, minkälainen se olisi sitten vähän vanhempana. siihen ei oikein pystynyt niin hyvin eläytymään, toisin kuin tuohon kirjeeseen. itseeni ei häirinnyt tuo puhekielen vaihto kirjakieleksi, mutta olisin odottanut, että nobu kuitenkin puhuisi puhekielellä. mutta eipä se nyt niin kovin haitannut.

kirjoitustyylisi on edelleen mieleeni. vaikka tuossa kirjeessä toistetaankin paljon rakkaudesta, niin siinä on kuitenkin sitä kovuutta ja karkeutta, josta tykkään. ja tuo loppu taas on jollain tapaa pehmeää ja se antoi kivasti vähän joustoa ficille. kuitenkin, niin kuin sanoin, se olisi voinut olla vähän pidempi, olisin mielelläni lukenut myös vähän enemmän rukin ja aikon elämästä, vaikka - niin kuin trickerykin sanoi - se tuntuikin olevan enemmänkin pieni lisäys ja sivullinen maininta tarinassa (ei se kuitenkaan ollut mitenkään pahaksi, älä siis käsitä sitä väärin ^ ^)

kuitenkin ficci oli mieluisaa luettavaa ja paritus toimi oikein hyvin ! (8
it's
n o t
a

d r e a m

Avatar
nazogi
Teknikko
 
Viestit: 100
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 4:52 pm

Re: I'm not your boyfriend, baby (Masanobu/Ruki, 1/1, crossover)

ViestiKirjoittaja akumu » Su Heinä 26, 2009 2:53 pm

nazogi:

Oon lagaillu tän vastaamisen kanssa taas ihan suhteellisen kauan, et nyt vois olla korkee aika vastata tohon sun ihanaan ja piristävään kommenttiin D: Mut siis oikeesti sori, et oon lagittanu liian kauan, ei tää lafittaminen enää silleen kauheesti inspaa eikä varsinkaan tää kommentteihin vastaaminen, vaikka rakastankin kommentteja :D Kiitos kuitenkin kommentistas ! Sitä oli tosi jees lukee, rakastan sun kommenttejas, niin kuin oon monta kertaa sanonukki. Oon muute aina aika hämmentyny, kun sä jaksat lukee mun kirjoittamia ficcejä :C Samal oon tosi otettu !

Mä en oikeesti joskus ymmärrä, mitä varten mun täytyy tunkee sitä puhe- ja kirjakieltä sekasin XD Ehkäpä se on sit sitä, et haluun olla jotenkin tekotaiteellinen ja yltää johonkin kivalle tasolle, et mun ficistä pidetään. En mä tiiä, se saattaa olla yks vaihtoehto. Mut toi kirje on puhekieles sen takia, koska harvemmin nuorena puhutaan kirjakieltä, aikuisena se on sitten hieman eri juttu. Niin kuin aikasemminkin sanoin, niin kyllä muakin toi häiritsi, kun yhtäkkiä loppua kohden toi muuttu kirjakieleks, mut en voi sille mitään. Näin tapahtu, enkä sit jaksanu enää muokkaa sitä. Olin tosiaankin kahden vaiheilla tän asian kanssa, mutta päädyin sitte tähän ratkasuun. Kivaa, että se miellytti ainaski sua !

Ja paritus on mielenkiintonen ja yks mun lemppareista, koska se ei oo aina sitä peruskauraa Reitukia, Aoi/Uruhaa taikka sitte sitä Kyo/Toshiyaa. Vielä yhtenä esimerkkinä voisin sanoo, että tää Masanobu Ando/Ruki paritus on mielenkiintonen ja salamyhkänen verrattuna Miku/Kanoniin ja Teruki/Bouhun :D Miettikää nyt, aika paljon erilaisuuksia saattaa huomata. Onneks en oo tääl Lafissa ainoa, ketä tätä paritusta kuiteskin lukee, saatan kyl olla ainut, joka kirjottaa tästä. En sitten kyllä tiiä.

tuo kirje oli jollain tapaa aika siirappinen ja joissakin kohti se sai nyrpistämään nenää, mutt kokonaisuudessaan pidin siitä. siellä oli hienoja ilmaisuja ja siihen oli helppo samaistua ja siihen upotettiin hyvin tuo niiden menneisyys.


Voin kertoa, että siellä on joitain asioita, jotka kertoo mun omasta elämästä. Tai siis, en mä sitä ensin älynny ite, mutta sitten, kun entinen tyttöystävä mainitsi siitä, et tää on jotenkin vähän niin kuin mun elämää niin silti. Siis silleen, että mä oisin tossa Rukin osassa. Oikeesti, en ymmärtäny sitä ensi, ku olin vaan kirjottanut kaikkee randomii tähän, mitä yöllä mieleen tuli ! :D Kiva sit ite lukee tää viel läpi ja huomata, et kappas, tässähän on joitain piirteitä, mitkä viittaa muhun. Ruki on täsä oikeesti kuin ilmetty minä.

Kiitos kommentistasi ja noista kehuista * U * ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron