Kylmään mereen hukutettu tunne ( Miya/Ruki, oneshot )

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Kylmään mereen hukutettu tunne ( Miya/Ruki, oneshot )

ViestiKirjoittaja akumu » Ti Huhti 07, 2009 3:31 pm

Title: Kylmään mereen hukutettu tunne
Author: akumu
Beta: muutama tuttu
Rating: pg-13
Pairing: Miya/Ruki
Fandom: MUCC, the GazettE
Genre: angst, romance, violence ( rape ), oneshot
Disclaimer: Teksti ja idea mun omani, henkilöt sitten taas eivät. En rahasta tällä enkä tahdo loukata ketään.
Warnings: rumaa kielenkäyttöä, vihjausta juuri sattuneeseen raiskaukseen
Summary: Jos sanoisin ostavani sinulle kaiken, minkä haluat, ottaisitko minut takaisin?

A/N: Joo, elikkäs tämmöinen pikkuinen Muzetto oneshot olis tässä näin tarjolla ~ Ite en tykkää tästä paljonkaan, mutta lupasin tän tänne tunkea, niin täytyyhän se lupaus pitää. Oon aika tyytyväinen tän nimeen, mutta siihen se peräti jääkin :---D

Omistan tän kuitenkin täysin ja yksinoikeudella Tomolle, koska sä oot oikeesti niin älyttömän ihana ihminen. Oot yks tärkeimmistä ihmisistä mun elämässä ja toivon, että sä tykkäät tästä. Miya/Rukihan on sun mielees kovinkin paljon. Psst, kuvailua saattaa puuttua ja tämä etenee nopeesti, mutta no can do. I hope u like this ♥ Ja varoitus, tämä on _lyhyt.


Kylmään mereen hukutettu tunne

Katsoin yhteisiä valokuviamme toinen suupieli koholla. Melkein jokaisessa kuvassa sinulla oli kaunis hymy huulillasi, se oli suloisinta, mitä olin ikinä nähnyt. Olin myös huomannut, että upeilla kasvoillasi näkyi sitä tunnettua omaa tahtoa ja ylpeyttä. Rakastin sitä niin paljon, tiesit aina, mitä haluat. Rakastin sinua niin paljon - ja rakastan edelleenkin. En koskaan lakannut rakastamasta sinua.

Mutta sinähän et sitä tiedä.

Miksi minä olin niin helvetin typerä ja päästin sinusta irti? Ja vieläpä tekstiviestillä, halpamaisin teko ihmiseltä, ikinä. Vain idiootit jättävät rakkaansa tekstiviestillä. Mutta minähän tunnetusti olin idiootti koko seurustelusuhteemme aikana. Aina annoin kaiken pahan olon purkautua ulos enkä välittänyt sillä hetkellä sinusta ja tunteistasi. Suoraan sanottuna, minä vain kiersin kaiken ja laiminlöin sinun omia ongelmiasi. Eikö minun olisi pitänyt kuunnella, minähän olin sentään poikaystäväsi. Muutaman kerran sain myös kuulla siitä. Yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja huomioida sinua enemmän. Onnistuin siinä, olin niin helvetin ylpeä itsestäni siihen aikaan.

Kunnes kaikki hajosi taas käsiin.
Eräänä iltana sorruin viinapulloon, join sen ja löin sillä sinua päähän, pahasti. Hetkeä myöhemmin huomasin, että pakkasit reppusi ja yritit lähteä pois yhteisestä, tyylikkäästä asunnostamme. Estin sinua silloin, en halunnut antaa rakkauteni vieriä käsieni ulottuvilta.

Mutta olisihan minun pitänyt tietää, kenen luokse oikein olit menossa. Reitan. Niin, hänkö oli se salarakkaasi, josta et voinut kertoa minulle? Vai etkö uskaltanut?
Mutta oikeastihan se kaikki johtui minusta itsestäni, et sinä ollut tehnyt yhtään mitään väärää. Minä olin saanut aikaan sen, että pelkäsit minua enemmän kuin laki olisi sallinut. En kuitenkaan ollut satuttanut sinua pahemmin, lyöminen oli ensimmäinen paha teko, mutta en olisi saanut tehdä niin. Kuitenkin minua raastoi ajatella, että seuraavaksi kerrot tapahtuneesta Reitalle, ja hän lohduttaisi sinua, niin kuin hän oli aina tehnyt.

Olin mustasukkainen sinusta.

Kysyit kerran, miksi sinulla ei saisi olla muuta elämää kuin minä. Olit oikeassa, jokaisella ihmisellä on etuoikeus elää haluamallaan tavalla. En vain koskaan sanonut sitä sinulle, olin niin idiootti, omistushaluinen ja tekopyhä paska. Eikä tuossa sentään ollut kaikki, sinun sanojesi mukaan olin myös puutteessa oleva eläin. Halusin kuulemma aina vain persettäsi enkä mitään muuta.

Totta, halusin ihan vituikseen persettä sinulta, Ruki. Eniten kuitenkin odotin saavani puolet rakkaudestasi, puolet sydämestäsi. Olin kuulemma ensimmäisesi, josta välitit enemmän kuin kenestäkään muusta. Minä idioottina menin nauramaan sinulle pilkallisesti päin naamaa: sinä olit minun kahdeskymmenesneljäs rakastettuni.

Jumalauta, mieleni tekisi vetää ranteet auki kaiken tämän paskan jälkeen. Minä olin idiootti, en olisi ansainnut koskaan sinunlaistasi ihmistä. Sinä olit upein persoona ikinä, olet edelleenkin. En voi käsittää itseäni, miksi jätin sinut ensimmäisen vuosipäivämme jälkeen?

Jos sanoisin ostavani kaiken, minkä haluat, ottaisitko minut takaisin?
Jos kertoisin sen, mitä sisälläni on, silittäisitkö tummia hiuksiani ja lohduttaisit?
Jos anoisin polvillani anteeksiantoa, antaisitko anteeksi?
Jos yrittäisimme uudelleen, saisinko puolet rakkaudestasi?
Jos suutelisin sinua, antaisitko minulle luvan mennä vähän pidemmälle?

Jos kertoisin haluavani elää koko loppuelämäni kanssasi, rakastaisitko minua takaisin?

***

Huokaisin ja tungin nopeasti valokuvamme rikkimenneeseen laatikkoon. Minun oli turha enää unelmoida yhteisestä tulevaisuudesta, et varmastikaan halunnut pitää minkäänlaista yhteyttä minuun. Olinhan minä niin vittumainen kusipää. Enhän minä koskaan pystyisi rakastamaan ketään aidolla tavalla.
Todellisuudessa tuo oli väärin. Minä pystyin rakastamaan, rakastin sinua, Ruki. Tunteeni ovat muuttuneet kylmettyneemmiksi, sen minä tiedostan. Kuitenkin, haluaisin korjata kaiken sen, mitä olen saanut tekemisilläni aikaan.

Nousin nopeasti seisomaan tummalta parkettilattialta, kävelin keittiöön ja laitoin heti teeveden lämpenemään. Katsoessani likaisesta ikkunasta ulos huomasin, miten läheisen puun lehteen ilmestyi vesipisaroita. Oli siis alkanut sataa, kaiken huippu. Olisi ollut mukava käydä ulkona vielä iltakävelyllä, mutta nyt siellä alkaisi olla sitten liian märkää. Miksei mikään mennyt koskaan niin kuin minä ajattelin tai toivoin?

Katsoin tarkemmin ulos nähdäkseni jotain luonnosta ja maisemasta poikkeavaa. Harmikseni näin vain muutaman ihmisen juoksemassa turvaan sateelta, jonnekin lämpimään. Voi niitä raukkoja, joilla ei ollut sateenvarjoa mukana. Mutta toisaalta, kuka olisi ollut varautunut äkkinäiseen sateeseen? Säätiedotuksissa luvattiin iltaan asti kaunista säätä. Aina ei kyllä kannattanut luottaa television säätiedotuksiin, useimmiten ne olivat ihan täyttä paskaa kaikki.

Vedenkeitin ilmoitti olemassaolostaan, ja tajusin, että olin unohtunut omaan maailmaani liian pitkäksi aikaa. Vesi oli jo lämmintä, ja päätin ottaa kaapista tummansinisen teemukin. Nopeasti heitin teepussin sinne ja kaadoin vettä päälle. En ollut pitkään aikaan juonut teetä, en ainakaan yksin, omassa seurassani. Jos joskus teetä olin juonut, olin ollut sinun miellyttävässä seurassasi. Sinähän rakastit teetä, erityisesti vihreää teetä. Ostin sitä aina, mutta muuttaessamme erillemme päätin lopettaa sen ostamisen. Eihän minulla ollut enää mitään syytä tuoda vihreätee-pakettia keittiöni harmaisiin kaappeihin.

Katsahdin taas uudestaan ikkunasta ja huomasin erään tumman hahmon kadulla. Hän hoiperteli kummallisen näköisesti ja näytti olevan loukkaantunut. Miehen kaatuessa märkään asfalttiin kaadoin vahingossa oman teemukini pitkin sileäpintaista keittiötasoa.
"Helvetti!" huudahdin ja ryntäsin ovelle laittaen kengät nopeasti jalkaani. Rivitalossa oli se hyvä asia, että pääsin nopeasti minne vain. Juoksin sateesta välittämättä miehen luokse ja katsoin, miten verta oli levinnyt hänen ympärilleen. Minun pitäisi soittaa ambulanssi ja poliisi paikalle.
"Oletteko kunnossa?" kysyin rauhalliseen sävyyn, vaikka ääneni tosin särähti loppua kohden.
"Auta..." mies mumisi ja nosti kasvonsa minuun.

Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä.

Minä tunsin miehen, tunsin niin hyvin.

"R-ruki...? Mitä sinulle on tapahtunut?!" Nostin sinut varovasti seisomaan ja kiedoin käteni hoikan ruumiisi ympärille. Tärisit, kylmästä sekä pelosta. Minä tiesin sen, tunsin sinut niin hyvin ja tiesin, että tällaisissa tilanteissa sinä pelkäsit.
"Hän koski minuun ja hakkasi..."
"Kuka?"
"Hän..." mumisit ja painauduit enemmän minua vasten, välittämättä sen kummempia sateelta turvaan juoksevien ihmisten oudoksuvista katseista. Huokaisin pienesti ja silittelin selkääsi rauhalliseen tahtiin, tuolla hetkellä olit niin pieni ja avuton. Olit näköjään kadottanut sen kovan kuoren ympäriltäsi, ja joku saatanan mulkku oli mennyt koskemaan sinuun. Niin pahasti, että vuosit verta.
"Mennään sisälle, Ruki", kuiskasin korvaasi ja lähdin hellästi johdattamaan sinua kotiovelleni.
"Hän saattaa tulla takaisin, voi luoja, auta..."
"Shh, minä lupaan korjata sinut."

Rakastan sinua niin paljon. Minä vaikka tapan sen henkilön, joka teki sinulle tämän.
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Su Touko 01, 2011 3:14 pm, muokattu yhteensä 10 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kylmään mereen hukutettu tunne (Miya/Ruki, oneshot)

ViestiKirjoittaja Nokku » Ti Huhti 07, 2009 5:55 pm

;_; Yhyhyy, miksi Miya löi Rukia pullolla päähän? Ja sit joku paskiainen -kuiteski Reita!- raiskasi sen ja hakkaisi ja teki kaikkea ahdistavaa, ja sit Miya menee ja tappaa sen tyypin jollain lapiolla ja joutuu vankilaan, ja Ruki jää taas yksin raiskarihirmujen keskelle! Tää on niin väärin...

Mä hei itken täällä! Mutku oli pakko lukee, koska paritus oli Miya/Ruki ja tää olin sun kirjoittama!

Mut siis joo. Mä tykkäsin tästä, vaikka oonkin ihan sekaisin, puoli hysteerinen ja itkuinen. Mut... yhyy, Miya senkin kusipää idiootti! Ei Rukia hakata tyhjällä viinapullolla päähän! 化け物!!!

Sun teksti oli jälleen sitä itseään, eli kaunistelematonta ja... en halua sanoa raakaa, mutta sellasta... you know? Niinku kaikesta hempeästä riisuttua. Kuin kupillinen Chaita ilman maitoa ja sokeria. Otsikko sopi tosi hyvin tähän, sun sietääkin olla tyytyväinen. Ja kyllä mä tästä kokonaisuutena tykkäsin, paljon.

Miksi minä olin niin helvetin itsekäs ja päästin sinusta irti? Ja vieläpä tekstiviestillä, halpamaisin teko ihmiseltä ikinä. Vain idiootit jättävät rakkaansa tekstiviestillä. Mutta minähän tunnetusti olin idiootti koko seurustelusuhteemme aikana. Aina annoin kaiken pahan olon purkautua ulos, enkä välittänyt sillä hetkellä sinun tunteistasi. Suoraan sanottuna minä vain kiersin kaiken ja laiminlöin sinun omia ongelmiasi.

Mä oon aina ajatellu Miyan helvetin korrektina ihmisenä, mitä muihin tulee. Sellasena johtajatyyppinä, joka ottaa muut huomioon ja on valmis uhraamaan itsensä itselleen tärkeiden ihmisten puolesta. Tyyppinä, joka ulkoisesti saattaa antaa kylmän kuvan, mutta sisältä on kaikkea muuta. Tässä ficissä se vaan tuntui olevan kylmä kusipää jopa sisältä... Onneksi sen sydämeen oli sulanu Rukin mentävä aukko! (Ja joo, idiootit jättää tekstiviestillä. Pitää olla ihan helvetinmoinen raukkis, jos ei pysty päin kasvoja sanomaan.)

Eräänä iltana sorruin viinapulloon, join sen ja löin sillä sinua päähän, pahastikin.

Mä en pääse tästä yli ihan vähään aikaan... ;_; AVOPUOLISOA HAKKAAVA KUSIPÄÄ! Vihaan pelkkää ajatusta, että Miya alentuis lyömään heikompaansa! Ja sitten, kun se tapahtuu vielä pullolla! Ja koska tuolla sanotaan 'pahastikin', tulkaan sen niin, että pullo hajosi ja viilsi ja satutti ja tuhosi! Mä oon niin vihainen!!!

Olin kuulemma ensimmäisesi, josta välitit kunnolla. Minä idioottina menin nauramaan sinulle pilkallisesti päin naamaa; sinä olit minun kahdeskymmenesneljäs rakastettuni. Pidin oikein lukua tästä.

...oikeesti, Miya senkin asshole! *heittää teekupin seinään* Vittu sun kanssas! Opettele tajuamaan omat ja toisten tunteet!

Sinä olit upein persoona ikinä, olet edelleen. En voi käsittää itseäni, miksi jätin sinut ensimmäisen vuosipäivämme jälkeen?

Koska sä olet IDIOOTTI! Mut ainakin oot jo tajunnu itsekin sen verran, joten hopi hopi ja Rukin oven taakse itkemään anteeksiantoa!

Jos kertoisin haluavani elää koko loppuelämäni kanssasi, rakastaisitko minua vieläkin?

Ja tässä kohtaa mä sulin. Itku tuli ja kiukku katosi kuin tahra Tatsun kalsareihin. Voi Miya mussu, sovita syntisi pikkuinen ja voita Ruki jälleen omaksesi! ;_;

Minun oli turha enää unelmoida yhteisestä tulevaisuudesta, et varmastikaan halunnut pitää minkäänlaista yhteyttä minuun. Olinhan minä niin vittumainen kusipää, olen sitä edelleenkin. Enhän minä koskaan pystyisi rakastamaan ketään aidolla tavalla.
Todellisuudessa tuo oli väärin. Minä pystyin rakastamaan, rakastan sinua edelleen, Ruki. Tunteeni ovat muuttuneet kylmettyneemmiksi, sen minä tiedostan. Kuitenkin, haluaisin korjata kaiken sen, mitä olen saanut tekemisilläni aikaan.

*nyökyttelee* Aivan! Siitä se lähtee, nyt vaan äksönit kehiin!

tuolla hetkellä olit niin pieni ja avuton. Olit näköjään kadottanut sen kovan kuoren ympäriltäsi, ja joku saatanan mulkku oli mennyt koskemaan sinuun.

Mä niin parun täällä. Silmät on varmaan tosi kauniit, kun pitäis kauppaankin kohta lähteä. Ruki parka, ei se ansaitse tollasta! Mut Miya ei anna enää kenenkään atuttaa sitä, varsinkaan itsensä! Se rakastaa Rukia terveellä tavalla ja ne on happy happy joy joy elämänsä loppuun asti. Mitä nyt välillä riitelee sisutuksesta ja lomamatkoista, mut se on hei normaalia.

Joo, huomaako, että oon sun ficin vaikutuksenalaisena? Saat siis syyttää vain itseäsi tästä kommentista. No ei vaan, oon pahoillani. Musta ei vaan tunnu koskaan irtoavan mitään järkevää sun tekstien jälkeen, (tai koskaan muulloinkaan...) mut halusin silti kommentoida.

Jeps, eiköhän tää taas ollu tässä. Lähden kauppaan ja jatkan sen jälkeen erään betaboikotissa olevan ficin kirjoittamista. :P

Ps. Lukasin tän vielä uudestaan ajatuksella ja löysin pari virhettä. Ei mitään elämää mullistavaa, mut ajattelin kuitenkin huomauttaa.
Halusin kuullemma aina vain persettäsi, enkä mitään muuta.

kuulemma

tunsin sinut niin hyvin ja tiesin, että tällaisissä tilanteissa pelkäsit.

tällaisissa

Jesh, siinä ne.

大好き~
Kuva

Avatar
Nokku
Taustalaulaja
 
Viestit: 305
Liittynyt: La Elo 16, 2008 4:10 pm
Paikkakunta: Mucculandia

Re: Kylmään mereen hukutettu tunne (Miya/Ruki, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ti Huhti 07, 2009 6:06 pm

Hmm, tää oli hiukan hämmentävä. Mutta ei pahalla tavalla. Lopussa jäin vain miettimään, että pitäiskö mun olla iloinen siitä, että Miya löysi jälleen Rukin, vai surullinen siitä, että Rukille nyt oli käynyt noin kauheasti. Loppuviimeksi päätin sitten olla vain yksinomaan liikuttunut miettimättä enempää sitä, kummasta syystä olen liikuttunut. :D

Pakko sanoa, että tykkään Miya/Ruki -parituksesta sen verran kiitettävästi, että jo sen takia tämä oli pakko lukea. ^^ Jo alkutiedot kuitenkin selvittivät minulle sen, että tulossa ei ole kovin iloista meininkiä. Raiskaus tuolla suluissa kieltämättä mua hiukkasen pelotti, koska musta jo pelkkä ajatus siitä, että Miya tekis jotain pahaa Rukille tuntuu niin kauhealta. :C Helposti miellän heidät onnelliseksi pariskunnaksi, jolla saattaa olla pikkuisia riitoja mutta ei mitään isompaa. Mutta sä onnistuit kyllä hienosti kirjoittamaan Miyasta ja Rukista toisenlaisen parin. ^^

Sun henkilöt eivät todellakaan ainakaan jättäneet mua välinpitämättömäksi. Rukia säälin hetki hetkeltä vain enemmän. Miyaan taas suhtaudun tosi ristiriitaisesti, välillä lähes vihasin häntä, välillä taas tunsin suurta sääliä. Olit kyllä tehnyt hänestä aika karmean tyypin, itsekkään ja omistushaluisen... Mielenkiintoista, koska itse näen hänet yleensä jotenkin melkeinpä ihannepoikaystävänä, hyvin ymmärtäväisenä ja hyvänä kuuntelijana. Mutta siis sun Miyasi oli mun mielestä erittäin onnistunut, kun kerran minussa heräsi niin voimakkaita tunteita, kun luin hänessä. Ei sillä niin väliä, vihaako jotakuta hahmoa vai pitääkö hänestä, pääasia on musta, ettei hahmo jätä kylmäksi. Ja tämän ficin Miya ei todellakaan jättänyt, ei sen puoleen kyllä Rukikaan. Hienoa työtä! ^^

Vaikka yleensä en ole mitenkään älyttömän ihastunut angstificcien lukemiseen, niin on sanottava, että sun angstis oli hyvää luettavaa. Tykkäsin harvinaisen paljon siitä syvyydestä ja intensiteetistä, mitä tämän ficin angstissa oli. Myös kirosanojen käyttösi miellytti minua, koska ne eivät tuntuneet täytesanoilta vaan ihan oikeasti tarpeellisilta ilmauksen voimistajilta. Sitä paitsi ne sopivat hyvin Miyan suuhun ja saivat tämän ficin tuntumaan jotenkin todella elämänmakuiselta.

Joitakin virheitä uskon huomanneeni tässä. Laitan ne tähän seuraavaksi...

Mutta minähän tunnetusti olin idiootti koko seurustelusuhteemme aikana.


Mä laittaisin seurustelusuhteemme ajan.

En vain koskaan sanonut sitä sinulle, olin niin idiootti, omistushaluinen ja tekopyhäpaska.


Tekopyhä ja paska erikseen.

Halusin kuullemma aina vain persettäsi, enkä mitään muuta.


Kuulemma.

Nousin nopeasti seisomaan tummalta parkettilattialta ja kävelin keittiöön laittaen heti teeveden lämpenemään.


Tää ei ole mikään iso juttu, mutta musta toi kuulostaa nyt siltä, kuin Miya kävelis ja laittais teeveden lämpenemään samaan aikaan. Oletettavasti se kuitenkin kävelee ensin ja laittaa sitten sen veden lämpenemään, joten kirjoittaisin ton virkkeen tällei: Nousin nopeasti seisomaan tummalta parkettilattialta, kävelin keittiöön ja laitoin heti teeveden lämpenemään. No joo, menee ehkä vähän pilkunviilaukseksi (tai ei ehkä niin vähääkään), mutta kun oot näin tasokas kirjoittaja, niin ajattelin, että haluat ehkä kuulla näin pienestä jutustakin. Jos et, niin pahoittelen, että otin tämän asian esille. :/

Eihän minulla ollut enää mitään syytä tuoda vihreäteepakettia keittiöni harmaisiin kaappeihin.


Toi teejuttu kuulostaa hiukan oudolta. Se kuulostais ehkä oikeemmalta, jos laittaisit vihreätee-paketti.

Oli se hyvä asia rivitalossa, pääsi nopeasti minne vain.


Tää virke pikkasen tökkäs mun korvaan. Käviskö: Rivitalossa oli se hyvä asia, että pääsi nopeasti minne vain.

Minä tiesin sen, tunsin sinut niin hyvin ja tiesin, että tällaisissä tilanteissa pelkäsit.


Tällaisissa.

"Hän..." mumisit ja painauduit enemmän minua vasten, välittämättä sen kummempia sateenturviin juoksevien ihmisten oudoksuvista katseista.


Sateelta turvaan?

Ää, kylläpäs tää kommentti nyt alkoi kuulostaa kamalalta pilkunviilaukselta. Gomen, ei ollut tarkoitukseni. :C Jospa vastapainoksi siis quottaisin muutamaa mielestäni erityisen onnistunutta kohtaa?

Totta, halusin ihan vituikseen persettä sinulta, Ruki. Eniten kuitenkin odotin saavani puolet rakkaudestasi. Olin kuulemma ensimmäisesi, josta välitit kunnolla. Minä idioottina menin nauramaan sinulle pilkallisesti päin naamaa; sinä olit minun kahdeskymmenesneljäs rakastettuni. Pidin oikein lukua tästä.


Auts! Toi oli oikeesti tosi karusti sanottu Miyalta. Kahdeskymmenesneljäs... :(

Jumalauta, mieleni tekisi vetää ranteet auki kaiken tämän paskan jälkeen.


Onnistunutta angstikuvailua. ^^

Jos sanoisin ostavani kaiken, minkä haluat, ottaisitko minut takaisin?
Jos kertoisin sen, mitä sisälläni on, silittäisitkö jälleen tummia hiuksiani ja lohduttaisit?
Jos anoisin polvillani anteeksiantoa, antaisitko anteeksi?
Jos yrittäisimme uudelleen, saisinko puolet rakkaudestasi?
Jos suutelisin sinua, antaisitko minulle luvan mennä vähän pidemmälle?

Jos kertoisin haluavani elää koko loppuelämäni kanssasi, rakastaisitko minua vieläkin?


Hienosti olet käyttänyt toistoa tehokeinona. Isket suoraan lukijan sydämeen.

Olinhan minä niin vittumainen kusipää, olen sitä edelleenkin. Enhän minä koskaan pystyisi rakastamaan ketään aidolla tavalla.


Noista kahdesta virkkeestä suorastaan paistaa itseinho. Erittäin vaikuttavaa. ^^

Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä.

Minä tunsin miehen, tunsin niin hyvin.


Munkin sydän jätti tässä kohtaa muutaman lyönnin välistä. Yhyy, voi Ruki-raukkaa... :C

Rakastan sinua niin paljon, että tapan sen henkilön, joka teki sinulle tämän.


Tykkäsin, kun jätit lopun suhteellisen avoimeksi. Ja vielä noin mieleenpainuvalla tavalla. ^^

Kokonaisuudessaan tää oli erittäin koskettava ficci, jota oli miellyttävää lukea. Jatka samaa rataa!
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Kylmään mereen hukutettu tunne (Miya/Ruki, oneshot)

ViestiKirjoittaja akumu » Ke Huhti 08, 2009 2:01 pm

Oho oho, oon hämmentynytttt nyt erittäin pahastikin!

Nokku:

Aaa jotenkin arvasin, että sä oot heti lukemassa tän. Siis en sillee, että mun mielestä tää olis niin pirun hyvä, että olisit oitis lukemas, vaan siks, et ku tässähän on toi Miya/Ruki paritus, niin siks. Mutta kuitenki, kiitti tosi paljon kommentistas! En olis uskonu, että tähän näinkin nopeesti tulee kommenttia ~

Jaa, miksikö Miya löi Rukia pullolla päähän? Mun on niin hankala oikeestaan ees sanoa tohon mitään, semmonen juttu vaan tuli mulle yllättäen mieleen. Ja toki mäki oon aina mieltäny Miyan sellaseks herrasmieheks, mut hei, täytyyhä vähä olla jotain actionii eikä mitää vauvanpaskaa nailon sukassa! Halusin _jälleen jotain vähä omaperäsempää tähän, jote... Hope so tää kelpaa teille nyt! :'DDD Tappelin tän kans sika kauan, että toivon hieman arvostustanne XD

... otsikko onki ehkä ainoo asia, mihin oon tässä silleen tyytyväinen. Paitsi tietty tässähän on periaatteessa asioita, mitkä on tapahtunu mulle itelleni. Et periaatteessa... Rukille tapahtuneet asiat on tapahtunu mullekki :'D Sekavaa mut joo enivei. En haluu mainostaa, et "jeeeeee mä oonki tämmönen samanlainen raukkaparka ku Ruki :))))))" kosken tosiaankaan oo.

Ja ne virheet korjasinki, ahhahahaa.

Oot mun ficin vaikutuksenalaisena? :O Oikeesti?! Oho, oot ehkäpä ensimmäine, joka niinku tolleen sanoo... Ja et oot kans eka, joka tarkottaa tota koko sydämestään. Ainaki toivon, että näin tämä asia onkin. Mutta oikeesti, ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä ficistä! Nyt voin nukkuu rauhassa, koska on ees muutama ihminen, joka kehuu tätä! Ei oo nähkääs mittää stressii siitä, et tää olis Lafin huonoimmistoa :'D

Mut kuitenki, kiitos! Tuo kommentti kelpas enemmänku hyvin ~ ♥

Avalyn:

Jeps jeps, melkein itkin sun kommentilles. Se oli oikeesti niin hiton piristävä ja kommentoit varmaanki ekaa kertaa mun ficciini! Aikamoinen yllätys siinänsä, koska ajattelin, et kommentoisit laadukkaimpia ficcei täältä Lafista. Tää ficci ny ei oo niin laadukas ku mitä _vois olla. Mut kuitenki, näytit tykkäävän ja sehän se pääasia onkin!

Sun henkilöt eivät todellakaan ainakaan jättäneet mua välinpitämättömäksi. Rukia säälin hetki hetkeltä vain enemmän. Miyaan taas suhtaudun tosi ristiriitaisesti, välillä lähes vihasin häntä, välillä taas tunsin suurta sääliä. Olit kyllä tehnyt hänestä aika karmean tyypin, itsekkään ja omistushaluisen... Mielenkiintoista, koska itse näen hänet yleensä jotenkin melkeinpä ihannepoikaystävänä, hyvin ymmärtäväisenä ja hyvänä kuuntelijana. Mutta siis sun Miyasi oli mun mielestä erittäin onnistunut, kun kerran minussa heräsi niin voimakkaita tunteita, kun luin hänessä.


Sori, pitkä quote kommentistasi, mutta... Oikeesti? Mä oon ihan oikeesti sanaton täällä melkein. Ensinnäki, mun luoma Miya ei jättäny sua välinpitämättömäksi? Ja Rukiahan tässä aika paljon pitääkin sääliä, Miyahan se kusipää tässä silleen oli. Ainakin yritin parhaani mukaan kuvailla sitä siihen suuntaan :------D Mut oikeesti, kiitti noista sanoista! Ne piristi mua hitoikseen ~

Mun angstini hyvää luettavaa? Kiitti taas sikana! Mulla kyl eniten luonnistuu ehkä tää angstin kirjoittaminen, koska sisältä mä oon niin helvetin rikkinäinen, ettei mitään rajaa. Mun on site vaan helppo tuoda omia ajatuksiani paperiin esille, koska... En mä itte asiassa tiedä, ehkäpä käytän kirjoittamista jonkunlaisena korjauskeinona. Eihän se periaatteessa mun sisintäni korjaa mut niin. Oho, eksyin aiheesta mut niin. Perimmäinen tarkoitukseni oli sanoo, että angsti multa luonnistuu helpoiten ja on ihana tietää, että sä oot tyytyväinen mun tähän angstificciin!

Myös kirosanojen käyttösi miellytti minua, koska ne eivät tuntuneet täytesanoilta vaan ihan oikeasti tarpeellisilta ilmauksen voimistajilta. Sitä paitsi ne sopivat hyvin Miyan suuhun ja saivat tämän ficin tuntumaan jotenkin todella elämänmakuiselta.


... oot eka, joka kehuu mun kirosanojen käyttöä :-----D Hämmentävää jälleen kerran sinäänsä, koska mulle aina valitetaan, et käytän niitä liikaa. Turkulaisuuteni saattaa myös olla osasyytä kirosanojen liikakäyttöön, koska joka vitun (...sori) paikasta kuuluu jos jonkinmoista kiroilua :----------D Sen kuulemiselta mä en voi välttyä, ja jotenki sitte onnistun tuomaan ne kirosanat esille mun ficeissäni. Joskus niitä on liikaa, joskus sopivasti, joskus ei ollenkaan.

Ja kiitti virheiden huomauttamisesta! Olin ihan vaaleenpunaisissa pilvilinnoissa, kun huomasin, että "JES JOTAIN KORJATTAVAAA!!111ONEONEONE" :------D Kaikkihan nyt ymmärtää, et rakastan negatiivista ja rakentavaa palautetta, eli suutelen sut nyt tajuttomaks ku noin paljo onnistuit poimimaan tuolta virheitä ♥

Jos et, niin pahoittelen, että otin tämän asian esille. :/


MITÄÄ TURHAAN PYYDÄT ANTEEKS! Siis oikeesti, musta on ihan mielettömän ihanaa, että lukija jää oikein hetkeks miettii, et onko toi ny sopivasti kirjoitettu mun ficissäni. Eli siis, korjasin sen kohdan niinku olit ehdottanut, itteeniki oli aika paljon vituttanut se kohta, enkä päättäny sitä si pahemmin korjailla ton betauksen jälkee. Ok, muutama tuttu luki tän läpi ja that's it XD Ei ne ees huomauttaneet virheistä sen kummemmin.

Kiitti kuitenki kommentistas! *w* Jatkan kyl samaa rataa! Kiitti sikana ~ ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron