Jää mun luo ( Reita/Ruki, s, oneshot, angst )

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Jää mun luo ( Reita/Ruki, s, oneshot, angst )

ViestiKirjoittaja akumu » Su Joulu 06, 2009 6:36 pm

Title: Jää mun luo
Author: akumu
Beta: eräs ihminen Lafin ulkopuolelta
Rating: S
Pairing: viittaus Reita/Rukiin
Fandom: the GazettE
Genre: angst, oneshot, ( romance ? )
Disclaimer: Omistan vaan tekstin ja aiheen, en henkilöitä. He omistakoon toisensa, eiku mitä.
Summary: Haluan vain, että rakastat minua.

A/N: Tää oneshot on omistettu kokonaan Amorille siksi, koska halusin kirjoittaa jotain tällä parituksella - as always, ja aattelin, että hän tulis iloseks, kun Reituki ollaan omistettu hänelle. En takaa, että tää on sellaista laatua, jota tykätään lukea, mutta--- Tuli semmonen fiilis, et on pakko kirjottaa jotain tämmöstä tällä kertaa. Tää on tosi lyhyt tuotos, mutta toivon, että saa kommentteja. Voin kertoa, että tästä piti tulla ensin semmonen ällösöpö, mutta ensi kerralla sitten. Nyt oli tämmönen fiilis tällä kertaa. Olkaa hyvät ~


Jää mun luo

Jos olisin edes vähän ajatellut, en olisi ikinä ollut niin kylmä sinua kohtaan. Kaikki se, jonka minä idioottina heitin sinun päällesi, ajoi meidät koko ajan vain kauemmas toistemme luota. Oli kamalaa huomata, miten sinä kävelit aina pois minun läheltäni, ihan kuin olisit pelännyt jotain. Tiesin kuitenkin, että rakkauteni sinua kohtaan kasvoi aina vain, mitä enemmän aukko meidän välillämme leveni.

Olimme vielä lapsia emmekä uskaltaneet kertoa edes ystävillemme, miten paljon välitimme toisistamme. Olin muutenkin aina niin hiljainen, kun olit lähelläni. Hymysi sai sydämeni melkein aina liikahtamaan pois paikaltaan, mutta jotenkin minä vielä elän. Hups, en ole vieläkään kuollut tähän sairauteen, jonka yhteinen harrastuksemme sai aikaan. Muistan vieläkin sen, kun ystäväni kertoi, että hän on löytänyt bändiimme uuden ja hyvän laulajan.

Se laulaja olit sinä.


Tuntuu oudolta ajatella, että kuuden vuoden seurustelun jälkeen minä siirryn aivan vapaaehtoisesti alakerran tummanpunaiselle kulmasohvalle nukkumaan. En halua ahdistaa sinua olemalla liian lähellä sinua, en halua, että kyllästyt minuun ja sanot, että se on ohi nyt.

Haluan vain, että rakastat minua niin kuin minä rakastan sinua.

Emme koskaan puhu syvällisiä, emme edes paljasta tunteitamme. Olemme niin kylmiä, vaikka sisältäpäin olemme heikompia kuin kukaan osaisi ajatellakaan.

Et koskaan enää hymyile aidosti, tuskin ollenkaan. Jokin kasvatti sinulle noin kovan kuoren, ettet enää uskalla päästää ketään lähellesi, et uskalla katsoa ketään silmiin. Ja yhden asian olisin aina halunnut kuulla, kun tulin töistä yhteiseen asuntoomme.

”Tervetuloa kotiin, Rei.”

Minä olin idiootti, minä olin se, joka kasvatti sinun kauniin ja hennon kehosi ympärille niin helvetin kovan kuoren, etten saa itse sitä enää rikottua omalla rakkaudellani. Olen yrittänyt, mutta aina minä epäonnistun ja tunnen sen, miten olet niin pettynyt minuun. Niin, minunhan pitäisi saada rikottua kova kuoresi, kun olin kerran kasvattanut sen ympärillesi. Tunsin katseesi aina selässäni, kun katsoin urheilua olohuoneessa etkä sinä istunut vierelläni.

En edes muista päivää, jolloin olisit istunut vieressäni, kun olimme tummanpunaisella sohvallamme. Siitä on ikuisuus, ehkä jopa toinenkin ikuisuus.

Ruki, onko vielä jotain keinoa pelastaa sinut katoamasta kokonaan luotani?


Pelkään joka ikinen päivä, että tulen töistä aivan tyhjään asuntoon, joka on hiljaisempi ja kuolleempi kuin Osakan laitamilla sijaitseva hautausmaa, jonne vanhempani haudattiin muutama vuosi sitten. Koko ajan mieleeni juolahtaa ajatus siitä, että pian minä pääsen vanhempieni viereen, sukuhautaan.

En halua, että minut merkitään kuolleiden joukkoon siksi, koska sinä katosit kokonaan elämästäni.

Ja mä vaan jatkan, jatkan ja jatkan ja toivon, että sä jäät, jäät, jäät mun luo ikuisesti.
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ma Tammi 09, 2017 12:36 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Jää mun luo ( Reita/Ruki, s, oneshot, angst )

ViestiKirjoittaja nazogi » Su Joulu 06, 2009 9:31 pm

mul on tällä hetkellä suhteellisen paska fiilis, että se vähä sakottaa mahdollisuutta keskittyä tähän ficciin. halusin kuitenkin nyt heti lukemisen jälkeen kommentoida tätä, ettei se sit taas jäis ja jäis pidemmälle, kunnes en sit loppujen lopuks kommentois ollenkaan tai vastaavasti en pääsis enää siihen fiilikseen uudelleen.

tää oli lyhyt, ja jollain tapaa olisin kaivannut ehkä hieman syvällisempää tunnetta (tosin osittain laitan sen myös keskittymiseni piikkiin). mun on kuitenkin pakko myöntää, että vaikka tää nyt ei niinkään mitenkään kosketa mun elämään, siellä oli muutama lause, jotka on kuin suoraan mun pään sisäisiä, ahdistusta tuovia ajatuksia. oon yrittäny parhaani vältellä niitä, mut nyt kun luin tän sun ficin, tunteet pakostakin nous just niitten lauseitten kohalla pintaan. tää kuitenkin kaikesta huolimatta onnistu välittää tietyntasoista ahdinkoa. ja pituus sopi mielestäni tähän hyvin, en oikeen jaksaisikaan lukea kauhean pitkää angstiletkaa putkeen ja tää tuntu sopivalta annokselta tähän aikaan illasta.

mun on helppo kuvitella noi hemmot tohon (no yllätys yllätys, reitukin ystävä kun olen) ja pidän tästä jaosta, ruki sopii aina siihen heikompaan ja sulkeutuneempaan rooliin. uskon myös, että monen on edes jollakin asteella helppo samaistua jompaan kumppaan henkilöön.

loppu oli hieno, siitä tuli vähän sellainen paikalleen jäänyt olo, toisto sopi hyvin ja muutenkin se kasasi koko ficin tunnelman hyvin itseensä ja kuitenkin jätti selvän lopun ficciin.

mun on vähä hankala sanoo tähän enää oikeen mitään. tykkäsin, vaikka tosiaan olisin ehkä kaivannun askeleen päin sinne syvälle ja sisälle. mutta tämä oli kaikesta huolimatta oikein kiva ja kielellisesti niin sinua (: on kiva huomata, että joillakin on selvä tyyli, josta se tunnetaan ja sinulla on sellainen.

thanks : ))
it's
n o t
a

d r e a m

Avatar
nazogi
Teknikko
 
Viestit: 100
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 4:52 pm

Re: Jää mun luo ( Reita/Ruki, s, oneshot, angst )

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Joulu 07, 2009 6:35 pm

Amor,

uuu, ihanaa tietää, että meidän ropen takia Reituki on taas sun listoillas nousemassa ylöspäin. Voin omasta kokemuksestani sanoo, että tää paritus on pitkään, tosi kauan, ollu mun lemppari ja tulee vastedes olemaankin. Mä en ois jotenkin osannu kuvitella tähän esimerkiks Aoita ja Uruhaa, koska - mä en vaan osaa kirjoittaa niistä niinku parina. Vaikka tykkään siitä parituksesta paljon, niin silti. En osaa ajatella niitä parina niin siksi tähän tuli taas se ainutlaatuinen Reituki. Mutko mä niin tiiän, että sisimmässäs tää Reituki menee sen sun Akames edelle, sano mun sanoneeni ! >: (

Mä aattelin tosiaankin eka, et teen tähän jonkun onnellisen lopun ja paljastan kaiken juurta jaksaen tässä näin, mut aattelin, että on parempi tällä kertaa antaa lukijoiden ite päättää joitakin asioita ja vaan miettiä noiden kahden tilannetta paremmin. Ja ku kysyit, et mitä Reita oli tehny Rukille, kun siitä oli tullu niin kylmä etc, niin ite mietin, että Reita ois voinu laiminlyödä Rukia ja sen tarpeita. Mut, jokainen päättäköön itse miksi heidän välilleen kasvoi niin iso aukko.

Tää oli mun mielestä tosi hyvä, ei ollenkaan huono. Ficin nimi sopi aikas täydellisesti tähän itse tekstiin.


Tällä kertaa mä en kauemmin miettiny ficille nimeä, koska tää iski silleen naps tuolta takaraivosta ja aattelin, että se on just loistava tämmöselle oneshotille. Ehkä hieman klisee, mut ainakin sopii mun mielestä kanssa tähän tekstiin ihan perhanan hyvin !

( ja nyt Reita ja Ruki tunnustaa itelleen rakkautta tuolla ja mun ilme on sekotus ";__;" ja ":3" ja silti mua ahdistaa tää teksti ihan pirusti-- )


( vvvoi aww pikkunen eläydyt niin paljon tohon ropeen, että aaw oot joku maailman sulosin. ) Ihanaa, et sua ahdisti tää teksti. Ihan oikeesti. Mä hain tällä tekstillä sellaista oloa, joka välittyis lukijallekin. Mä kuuntelin ite tätä kirjoittaessani Acid black cherryn Prologue endia, Yasashii usoa sekä Gazetton Cassista niin... Itteänikin alkoi ahdistaa ihan pirusti, vaikka niiden tekstiviestien perusteella mulla oli hiton helpottunut olo ( toivottavasti muistat, kun ihkutin sulle sitä yhtä ihanaa ihmistä... ).

Kiitos tästä, kulta. Ja omistuksesta. ; _ ; ♥♥


Ole hyvä, ja kiitos itelles, muwu ♥

nazogi,

arvostan sitä oikeesti tosi paljon, että oot tullu kommentoimaan tätä, vaikka sulla onkin ollu paska fiilis. Mut oikeesti, ihanaa et kommentoit, koska kommenttis piristi mua yhtälailla kuin Amorinkin kommentti. Ootte ihania, kun jaksatte kertoa mielipiteenne heti lukemisen jälkeen, arvostan.

tää oli lyhyt, ja jollain tapaa olisin kaivannut ehkä hieman syvällisempää tunnetta (tosin osittain laitan sen myös keskittymiseni piikkiin). mun on kuitenkin pakko myöntää, että vaikka tää nyt ei niinkään mitenkään kosketa mun elämään, siellä oli muutama lause, jotka on kuin suoraan mun pään sisäisiä, ahdistusta tuovia ajatuksia.


Mun piti ekaks tosiaankin tehdä tästä syvällisempi, mutta sitten aattelin, että Reita ei pystyis ajattelemaan sen syvemmin kuin tällä tavalla. Eikä mun mielestä sun kannata laittaa sitä sun keskittymises piikkiin, koska voin rehellisesti kertoa, että itekki oisin tähän voinut tietty tehdä jotain vieläkin ahdistavampaa ja syvällisempää, ettei tonne jäis joitakin aukkokohtia. Mutta mulle ollaan valitettu siitä, että lukijoille tulee jotenkin semmonen aliarvioitu fiilis, kun laitan kaiken kuin ruuan heti pöytään ilman, että ite sais ottaa sitä, joten--- Jotenkin aattelin, että nyt voisin jättää joitain asioita pois ja tehdä tästä tämmöisen niin pohtivan tekstin kuin mies pystyy aivoillaan ajattelemaan.

Ei sillä, että miehet olisivat jotenkin idiootteja eivätkä osaa ajatella syvällisiä asioita paremmin, mutta... Omasta mielestäni tää oli kuitenkin suhtkoht hyvä tämmösenään, vaikka sun mielestä tästä puuttuikin hieman sitä syvällisempää tunnetta. Mut, se on tosiaankin makuasia ^^

Mut oon aika otettu, että jotkut niistä lauseista sai sun pään sisäisiä ja ahdistusta tuovia ajatuksia liikkeelle ; ___ ; Ihanaa oikeesti, että ihmiset pystyy keskittymään tekstiin ja silleen !

loppu oli hieno, siitä tuli vähän sellainen paikalleen jäänyt olo, toisto sopi hyvin ja muutenkin se kasasi koko ficin tunnelman hyvin itseensä ja kuitenkin jätti selvän lopun ficciin.


Itekin oon tyytyväinen tohon loppuun, se onkin ehkä ainut asia tässä ficissä, johon oon ihan oikeesti tyytyväinen !

Mut aa, kiitos kommentistas ja anteeks tämmönen ihan sekava vastauskommentti. Oon ihan houraileva, kun oon saanu sen sikainfluenssarokotteen tänään :D Mut kiitos kommentistas paljon ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron